Minne mennä kun voimat ei riitä??

Alan olemaan ihan katkeamispisteessä tässä elämässä.
Ajattelin vain, koska yritän aina järjestää kaiken kaikille muille, että voinko vaan kävellä ensiavun ovesta sisään lasten kanssa ja sanoa, että:
Kiitos, mutta mä en enää jaksa ja istahtaa vaan penkille.
Vievätkö mut jonnekkin??
Ja lapset??
Menevätkö automaattisesti isälleen, vaikka olen virallisesti yksinhuoltaja??
Vai lastenkotiin vai minne??

 

joka auttas? entäs seurakunnassa? luterilainen tai helluntaiseurakunta? vois soittaa ja kysyä apua. Ainakin meidän paikkakunnalla autetaan tarvittaessa. Neuvolaan menisin, jos ei muualle. ottaisin ehkä ensin seurakuntaan yhteyttä, jos sitte viedään noi lapset isälleen. en tiedä, miten tämä yhteiskunta toimii. Mut auttasko se,et saisit arkipäivään apua? vai olisko parempi mennäki sairaalaan, et sais levätä kunnolla hetken aikaa.

 

Voi, hakisin lapset meille, jos olisit lähellä ja tietäsin, et kuka olet. Mä haluaisin auttaa just teitä, jotka tarvitte apua. En vain tiedä, miten auttajaks pääsis. Ottasin sinuna yhteyttä neuvolaan, ja sanoisin tilanteesi. Sieltä osataan varmasti auttaa eteenpäin. Tarvisit nyt lepoa hetken ilman lapsia niin jaksaisit miettiä jatkoa.

 

Käytännössä voit tehdä myös noin mutta soita vaikka ensin neuvolaan ja pyydä sieltä kautta apua kaupungin perhetyöltä. Muista, että joudut olemaan tiukkana avun vaatimisessa äläkä lyö hanskoja tiskiin ensimmäisen ei vastauksen kuullessasi. Onko sinulla ketään läheistä, joka voisi tukea sinua. Omat vanhemmat, lasten toiset isovanhemmat (jos isästä ei ole apua) lasten kummit, naapurisi, työkaverit, ystävät. Muista, että kun rohkeasti kysyt niin yleensä apu on lähellä vaikka ensin siltä tuntuisi, ettei kukaan voi auttaa.

 

Joku tässä yhteiskunnassa mättää ja pahasti. Apua ei saa muuta kuin nyrkkiä pöytään lyömällä, ja kuka todella uupunut jaksaa alkaa vaatimaan oikeuksiensa puolesta??
Tuntuu että siinä vaiheessa apua vasta kunnolla ja oikeasti saa, kun jotain peruuttamatonta on tapahtunut. Surullista todellakin.
Sulle ap haluaisin sanoa, että yritä puhua esim. neuvolassa. Tiedän tosin kokemuksesta, että sekin voi olla turhaa, ainakin jos on samanlainen th kuin meillä... Toivon niin että sulle apua löytyy ajoissa!

 

Ongelma ei siis ole jaksaminen lasten kanssa, tai no siis sekin.
Mutta lähinnä se, että olen saanut raha-asiat niin solmuun etten jaksa/pysty setvimään niitä enää.
Olen töissä, tosin tänään en yksinkertasesti jaksanu mennä.
Ja ei ole ulosotossa vielä mitään, mutta kohta on.
Ja en ole siis elänyt mitenkään ihmeellisesti.
Opiskelin ja kulutin kaikki säästöni siihen, lopetin ja lähdin töihin josta ansaitsen niin vähän etten elä lasten kanssa mitenkään.
En tiiä.
Tosi loppu olo.
Pitäis täytellä kaikenlaisia lappuja kelaan, sossuun....mutta oikeesti haluaisin vaan tunkea pään pensaaseen.