Minkälaista on teidän perhe-elämänne pikkulapsiperheessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "xxx"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
X

"xxx"

Vieras
Minkälaista on ns. normaaliperhe-elämä? Mitä teette? Montako lasta? Minkäikäisiä? Kuinka usein riitelette vanhempina? Minkälaista teidän riitely on?

Itse olen tässä viimeaikoina miettinyt eroa lähes joka päivä. Silti aina mielessäni annan uuden mahdollisuuden yhteiselle tulevaisuudellemme. Mutta nyt tänään tuntui taas siltä etten oikeasti jaksa. Tämä ei tule muuttumaan, lukuisia yrityksiä takana jo pitkän aikaa. Itse olen yrittänyt muuttaa semmosia tapoja itsessäni, mitkä ovat häirinneet miestäni ja siinä mielestäni onnistunutkin. Mutta miehen kanssa ristiriidat jatkuvat aina vain. Ainaiset erimielisyydet mm. lasten kasvattamisesta ja raha-asioista ym. ihan kaikesta.

Voisitteko kertoa millaista on perhe-elämänne, jotta voisin verrata olenko heppoisin perustein tästä liitosta eroamassa.
 
Kun lapset oli ihan pieniä, riideltiin kokoajan. Lähinnä väsymystä varmaan. 3 ja 5 vuotiaina alkoivat vähän leikkimään keskenään, jolloin riitely yhä jatkuvaa mutta ei yhtä kireää. Nyt lapset 7 ja 9 ja menee hyvin. Murrosikää odottaessa.
 
Meillä 1,5 lapsi. Välillä tulee sanaharkkaa rah-asioista ja kodin sekaisuudesta. Myös mies on töistä välillä väsynyt ja huonotuulinen. Kasvatusasioista ja lapsenhoidosta ei oikeestaan riidellä, vauva-aikana joskus. Ja meidän perhe-elämä on mielestäni ihan normaali. Vietetään yhdessä aikaa kun ei olla töissä/hoidossa. Käydään ulkona/kaupungilla/kyläilemässä, välillä vaan oleillaan kotona. Vanhemmat käy harrastuksissaan yleensä kun lapsi on nukkumassa.
 
Meillä 1,5 lapsi. Välillä tulee sanaharkkaa rah-asioista ja kodin sekaisuudesta. Myös mies on töistä välillä väsynyt ja huonotuulinen. Kasvatusasioista ja lapsenhoidosta ei oikeestaan riidellä, vauva-aikana joskus. Ja meidän perhe-elämä on mielestäni ihan normaali. Vietetään yhdessä aikaa kun ei olla töissä/hoidossa. Käydään ulkona/kaupungilla/kyläilemässä, välillä vaan oleillaan kotona. Vanhemmat käy harrastuksissaan yleensä kun lapsi on nukkumassa.
 
Meillä on 1 koululainen ja 2 alle kouluikäistä lasta. Miehen kanssa ei riidellä oikeastaan koskaan, koska olemme samalla aaltopituudella lasten kasvatukseen,kodinhoitoon, raha-asioihin, arjen sujumiseen jne liittyvissä asioissa. Toki välillä väsyneenä jompikumpi saattaa ääntään hetkellisesti korottaa tai ottaa pienen "aikalisän"=käydä hetkeksi rauhoittumassa toisessa huoneessa, mutta ei juurikaan sen kummempaa ärinää meillä ole. Lähinnä lasten mökä ja keskinäinen nahistelu ärsyttää ja väsyttää, muu meillä sujuu hyvin.
 
Lapset 4v ja 6v. Ei riidellä. Toki joskus jotain mulkaisuja, kun toinen ei ole lukenut ajatuksia:). Tehdään paljon asioita yhdessä perheenä ja tuetaan kyllä toisiamme puolin ja toisin. Koitetaan ottaa toisemme huomioon. Toki yhteistä aikaa kahdestaan on vähän, mutta muutaman kerran vuodessa käydään yön yli reissu mökillä tai hotellissa. Onnellinen olen. Ei riidelty kyllä ennen lapsiakaan. Ei meidän parisuhde mitään auvoa alati ole, mutta ollaan tähän täysin sitoutuneita ja pääosin se näkyy myös arjessa.
 
Meillä on 4-vuotias ja kuukauden ikäinen vauva. Emme oikeastaan lasten kasvatuksesta tappele koskaan, ainoa joka joskus aiheuttaa närää, on se jos minä olen esim. kieltänyt esikoiselta jotain ja isänsä antanutkin siihen luvan, niin tälläisissä tilanteissa.

Kovasti yritämme hoitaa parisuhdetta ja muistaa toisiamme, koska tiedämme että jos me emme voi hyvin, eivät lapsetkaan voi hyvin. Ne on ne arjen pienet romanttiset ripaukset, suukko silloin tällöin, kosketus ohi mennessä, pelkkä katse joskus. Ja aina kun mahdollista otamme sitä laatuaikaa ja olemme käyneet mm. teatterissa ja viettäneet yön hotellissa tai ihan vaan kotona kahdestaan leffailtaa tms.

Taas odotan kovasti että vauva vähän kasvaa niin pääsemme tekemään jotain mukavaa kahdestaan :)
 
Meillä kohta 2 vuotias taapero ja helppoa ei ole parisuhteessa ollut. Riitelemme usein lapsen hoitamisesta ( tuntuu että hoitovastuu on vain minulla ), kotitöistä ja rahan käytöstä. Miehellä ihan eri ajatusmaailma kuin minulla eikä meinaa ymmärtää ottaa huomioon minuakin päätöksissään.. Välillä ero käy vahvana mielessä, mutta en hevillä lähde tässä vaiheessa suhdetta päättämään. Hyviäkin hetkiä löytyy ja niitä kannattaa vaalia.
 
Meillä 4-vuotias ja pieni vauva.

Elämä on aika mukavaa. Emme riitele, ja olemme lasten kasvatuksesta ja muista isoista asioista hyvin samalla aaltopituudella. Teemme paljon asioita yhdessä perheenä, ja meillä on kivaa yhdessä. Kahdenkeskinen aika on kortilla taas, kun perheessä on vauva, mutta pussailemme ja halailemme arjessa paljon. Miehellä on fyysinen sairaus, ja arjen pyörittäminen vaatii kyllä minulta venymistä, tosin mies tekee myös mahdollisimman paljon voimiensa mukaan. Tunnen kuitenkin, että voimavarani riittävät ihan hyvin ja nautin elämästä ihan tässä pikkulapsiarjessa.
 
Lapset on 10v,8v,4v ja 2v, tottakai kun molemmat on väsyneitä tulee tiuskittua toiselle välillä ja yleensä jostain hyvin typerästä asiasta,raha-asioissa ja kasvatuksesta ollaan pääsääntöisesti samalla sivulla. En kyllä allekirjoita sitä että vauva-aika on parisuhteessa pahinta,mutta toki se on vaatinut sitä että molemmat osallistuvat ja molemmat saavat hengähdyshetkiä.
 

Yhteistyössä