Minkälaista apua perheneuvolasta saa?

[Väsynyt tähän]

Ollaan kohta vuosi odotettu aikaa perheneuvolaan ja kohta päästään. Omat voimat on ihan loppu tuon kirkuvan ja riehuvan lapsen kanssa. Myös tarhasta on esitetty huoli lapsesta perheneuvolaan. Tarhassa on rauhaton ja ei keskity mihinkään, mutta pahinta on täällä kotona. Tätä tämä on ollut jo kolme vuotta. Mistä tämä raivo kumpuaa näin pienessä ihmisessä, ei tajua. Kodissamme ei juopotella, vanhemmat ei hakkaa toisiaan eikä lasta hakata. Lapsen kanssa vietetään kaikki vapaa-aika ja tehdään yhdessä juttuja. Olen iltaisin aivan finaalissa. Lapsella on tarkka rytmitys ruokailujen ja ulkoilujen suhteen, mikään ei auta. Toivottavasti saamme hyviä neuvoja ammattilaisilta. Millaisia kokemuksia teillä on perheneuvolasta?

 

["vieras"]

Miksi lapsi raivoaa niin paljon?

 

[Väsynyt tähän]

Sepä se, ei miehen kanssa ymmärretä. Neuvolassa ollaan puhuttu asiasta 2 v neuvolasta lähtien, mutta aina pitää kuulemma antaa ajan kulua. Vasta tarhan palaute aurtoi ja nyt kohta päästään juttelemaan. Itse epäilen tämän jatkuvan riehumisen ja kirkumisen taustalla olevan jonkinsortin tarkkaavaisuushäiriö.

 

["Zzz"]

Tutkimuksia, keskustelua, terapiaa

 

["vieras"]

Älä nyt heitä kirvestä kaivoon. Meillä ihan samanlaista, lapsi 4v. Ottaa useaan otteeseen päivittäin itkupotkuraivarit. Hyvin luja luonne on, ja hirmuinen temperamentti. Meilläkään ei lasta hakata, ei riidellä usein miehen kanssa ja rytmit täsmälliset kuten teilläkin. Meillä tosin molemmat vanhemmista samanlaisella temperamentilla varustettuja, joten helpompi ymmärtää lasta.

Tänään viimeksi juttelin äitini kanssa ja ihmettelin ääneen että miksi pieni lapsi voi olla näin kiukkuinen ja ärtynyt lähes aina. Ei meistä sitä kumpikaan tiennyt, mutta ajattelin pärjääväni miehen kanssa ilman sen kummempia apuja. Lohduttaudu sinäkin sillä ajatuksella, ettei niistä kilteistä ja hiljaisista lapsista tulekaan mitään johtajia. Kyllähän johtajilla pitää luonnetta olla

 

[Väsynyt tähän]

Kiitos teille, itse ajattelen kyllä olevani epäonnistunut kasvatuksessa, kun en yhtä lasta saa pidettyä aisoissa.

 

["vieras"]

Sepä se, ei miehen kanssa ymmärretä. Neuvolassa ollaan puhuttu asiasta 2 v neuvolasta lähtien, mutta aina pitää kuulemma antaa ajan kulua. Vasta tarhan palaute aurtoi ja nyt kohta päästään juttelemaan. Itse epäilen tämän jatkuvan riehumisen ja kirkumisen taustalla olevan jonkinsortin tarkkaavaisuushäiriö.

Lapsi tarvitsee rajat, rangaistukset huonosta käytöksestä, hyvästä käytöksestä kehuja, kannustusta ja rohkaisua hyvään tekemiseen, johdonmukaisuutta (pidätte kiinni säännöistä ja rajoista) ja rakkautta, huolenpitoa. Onkohan jossain puutteita tai ongelmia?

 

[Väsynyt tähän]

Esittämistäsi kohdista olen täysin samaa mieltä ja näin toimimme. Silti lapsi käyttäytyy kuin riivattu.

 

[Väsynyt tähän]

Haluaisin kuulla muiden kokemuksia perheneuvolasta ja onko asiat petraantuneet sen myötä?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28842610]Lapsi tarvitsee rajat, rangaistukset huonosta käytöksestä, hyvästä käytöksestä kehuja, kannustusta ja rohkaisua hyvään tekemiseen, johdonmukaisuutta (pidätte kiinni säännöistä ja rajoista) ja rakkautta, huolenpitoa. Onkohan jossain puutteita tai ongelmia?[/QUOTE]

Sen toisen kärttyilijän äiti täällä Itse olen kasvatusalan ammattilainen, joten nuo varmasti meilläkin ok. Mutta,mutta, meilläkin silti sama meno jatkuu, tahto on kova ja tosi usein niitä rajoja testataan. Sitten jää kiukku päälle kun tahtoaan ei saa läpi. Kannustetaan, kiitetään ja kehutaankin, mutta jotenkin lapsi takertuu tuohon rajojen asettamiseen, on siis pitkävihainen. Noin minä järkeilen.

Onhan meitä aikuisiakin niin erilaisia, joten luonnollista on etteivät kaikki lapsetkaan mahdu samoihin rajoihin. Mites sen selität että on perheitä joissa ei ole tällaista haastavaa käytöstä vaikka äiti ja isä mitä huithapeleita lie. Anna nyt ap itsellesi rauha tuon asian kanssa, liikaa me äidit syyllistämme itseämme, aina ja kaikesta. Ja sinä vielä olet selvästi asiaa paljon miettinytkin,niin voitavasi olet varmasti tehnyt. Ehkä lapsi luonteeltaan on vain todella kovakalloinen ja ärsyyntyy vähän siitä sun tästä, kuten meilläkin. Jokaisella meillä oma temperamentti ja luonne, ei ne äiditkään leijonasta lammasta saa Pelottavampaa hiljaisuus ja liiallinen kiltteyskin olisi

Voihan lapsen tutkia joku ja arvioida, mutta älä sinä nyt itseäsi enää moiti. Se voi olla ihan geeneissä tuo juttu, eikä kasvatuksessa, olipa käytös normaalia tai ei.

Tsemppiä jatkoon kovasti teille.

 

[Dfgdfg]

Eikös huono palaute anneta yleensä niistä kilteistä ja hiljaisista lapsista nykyään? Kun toiset huomioimalla ei kuulemma pärjää elämässä. Eli sen lisäksi että mukava lapsi saa köniinsä luonnevikaisilta raivopäiltä, saa myös kuulla olevansa näitä huonompi. Minä kannustan ainakin kilttejä lapsiani vaikka sarjamurhaajiksi tämän takia.