Minkälaisia kokemuksia teillä on kun lapsilla on 7 vuotta ikäeroa?

["ulappa"]

Meillä esikoinen siis 6v ja toinen tulollaan. Toinen kerkee tulla just ennen kuin esikoinen täyttää 7v. Vielä emme ole lapselle kertoneet, mutta hän toivoo kovasti pikkusisarta. Luulisin että suuremmilta mustasukkaisuuksilta voisi välttyä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. On kuitenkin jo niin iso että ymmärtää asiat eri tavalla. Kivaa on sekin että voin olla kotona kun esikoinen aloittaa koulun, ekat kesälomat jne. Kyllähän tämä ikäero pikkusen pitkäksi venähti, mutta sille ei voi mitään, aina ei mene kuten suunnittelee. Kiva näinkin

Esikoinen puhunut että jos saisi pikkusisaruksen rakentelisi tämän kanssa palikkatorneja yms, saa nähdä ;D

 

[madan]

Meillä on 6,5 vuoden ikäero ja hyvin on mennyt. Isompi ei ole ollut ollenkaan mustasukkainen. On ylpeä, kun saa auttaa pienen hoidossa. Pitävät kovasti toisistaan. Nyt, kun pienempi on 1,5 vuotta, on saatu ensimmäiset "tappelut" aikaiseksi, kun pienempi joskus vetää isosiskoa hiuksista tai sitten haluavat leikkiä samalla nukella

Tuo on myös hyvä puoli, että saan olla kotona hoitovapaalla, kun esikoinen aloitti koulun.

 

["Veera"]

Meillä ikäeroa tuli 6 vuotta. Vielä menee ihan hyvin kun kuopus on vasta vauva. Tai alkuun esikoinen oli kovastikin mustasukkainen, oli kova paikka kun ei ollutkaan enää se ainoa ja huomion keskipiste.
Nyt esikoinen on jo isoksi avuksi, hoitaisi vauvaa koko ajan. Välillä annan vaatettaa ja vaihtaa vauvalle vaippaa. Ulkona saa lykätä vaunuja.

Mutta kyllä ihan tosissaan on saanut kiinnittää huomiota ajankäyttöön ja siihen, että ottaa esikoista tarpeeksi huomioon.

Pieni ikäero oli meillä toiveissa, mutta keskenmenot ym. vaikeudet teki pitkäksi tuon ikäeron.

Mulla ja siskollani on 7 vuotta ikäeroa. Jotenkin kurjaa kun ei olla koskaan "samalla aallolla".

 

["vieras"]

Oman sisarukseni kanssa, jolla on tuo ikäero, ei ole juurikaan mitään yhteistä. Teini-ikäisenä oli etenkin tosi ärsyttävä ikäero.

Meidän esikoisella ja kuopuksella on tuo ikäero, eikä heilläkään pahemmin mitään yhteistä ole, tapella kyllä osaavat.

Ja mustasukkaisuuttakin voi tulla.

 

["aloittaja"]

Itsekin olen miettinyt tuota ajankäyttöasiaa. Tietysti paljon riippuu siitä minkälainen tuleva vauva sitten on. Meillä esikoinen on tosi rauhallinen ja kiltti, viihtyy paljon itsekeen, ts. paljon meidän kanssa, ei hirveästi kaipaa eskaripäivien päälle kavereita tms. Mutta totta on se, että iso muutoshan siinä tulee esikoiselle olemaan, kun aikaa ei enää samalla tavalla olekaan pelkästään hänelle. Tai että joka paikkaan lähteminen ei onnistukaan ihan niin ex-tempore kuin aiemmin. Mutta jospa tästä vielä hyvä tulisi

 

[vierestääää]

[QUOTE="vieras";29124394]Oman sisarukseni kanssa, jolla on tuo ikäero, ei ole juurikaan mitään yhteistä. Teini-ikäisenä oli etenkin tosi ärsyttävä ikäero.

Meidän esikoisella ja kuopuksella on tuo ikäero, eikä heilläkään pahemmin mitään yhteistä ole, tapella kyllä osaavat.

Ja mustasukkaisuuttakin voi tulla.[/QUOTE]

Varmasti näinkin voi olla, mutta väittäisin että kyse on tosi paljon lapsen luonteesta yleensäkin, enemmänkin kuin ikäerosta. Monestihan ajan mittaan ikäero "kapenee". Seuraa varmasti on, vaikkei sitten yhteisiä barbi/autoleikkejä tulisikaan. Onhan se kuitenkin eri, että siellä kotona on joku toinenkin kuin se ainoa, tai kun menee kylään, niin on se pikkusisarus mukana, eikä aina tarvitse mennä "yksin".

 

["vieras"]

Meillä on 3 lasta ja kaikkien ikäero on vajaa 7vuotta. keskimmäinen on enemmän vauvasta ollut mustis kuin teini, jopa teini otti vauvan paremmin vastaan kun keskimmäinen. Yhteistä leikkiä ei tosin ole mutta sitä ei vauva kaipaa edes, riittää kun muuta lapset ovat läsnä. Olen tähän ikäeroon todella tyytyväinen.

 

[nosto]

tulisiko vielä jotakin kommenttia?

 

[tuoretapaus]

Esikoinen oli 7,5 vuotta kun vauva syntyi hetki sitten. Temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Kovasti odotti siskonsa syntymää ( molemmat lapset tyttöjä) nyt arki pienen huutavan vauvan kanssa on aikas rankkaa ja imetys sitoo äitiä. On tosi mustasukkainen ja huomionkipeä toisinaan. Huutaa pääpunaisena vauvan vieressä kun toinen nukkuu ja hokee että haluaa eroon. Uskon silti että iloksi vielä muuttuu kun vauva alkaa kommunikoimaan. Toi läheisyyshomma lasten välillä riippuu sukupuolesta, luonteesta ja muutenkin perheestä, kuinka voimakas yhteisöllisyys muodostuu. Itse uskon et meen neidit hitsautuu tiukasti yhteen

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";29124550]Meillä on 3 lasta ja kaikkien ikäero on vajaa 7vuotta. keskimmäinen on enemmän vauvasta ollut mustis kuin teini, jopa teini otti vauvan paremmin vastaan kun keskimmäinen. Yhteistä leikkiä ei tosin ole mutta sitä ei vauva kaipaa edes, riittää kun muuta lapset ovat läsnä. Olen tähän ikäeroon todella tyytyväinen.[/QUOTE]

Joo en minäkään niin sitä ajattele, että leikkiä tarttisi yhdessä, mutta just tuota että toinen on kuitenkin läsnä, molemmille varmasti tärkeää!! Ja ehkä jotain yhteistä sitten kuitenkin voikin tulla, riippuu tietenkin lapsista, just tornin rakentamista, isompi voi lukea pienemmälle, voivat laskea isompana yhdessä mäkeä tms, onhan sitä monta muutakin asiaa kuin se perinteinen leikkiminen yhdessä.

 

["aloittaja"]

Esikoinen oli 7,5 vuotta kun vauva syntyi hetki sitten. Temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi. Kovasti odotti siskonsa syntymää ( molemmat lapset tyttöjä) nyt arki pienen huutavan vauvan kanssa on aikas rankkaa ja imetys sitoo äitiä. On tosi mustasukkainen ja huomionkipeä toisinaan. Huutaa pääpunaisena vauvan vieressä kun toinen nukkuu ja hokee että haluaa eroon. Uskon silti että iloksi vielä muuttuu kun vauva alkaa kommunikoimaan. Toi läheisyyshomma lasten välillä riippuu sukupuolesta, luonteesta ja muutenkin perheestä, kuinka voimakas yhteisöllisyys muodostuu. Itse uskon et meen neidit hitsautuu tiukasti yhteen

On varmasti tosi paljon lapsesta kiinni. Meillä esikoinen on puhunut tosiaan pitkään siitä että jos hän saisi pikkusisaruksen, mitä kaikkea voisi pienen vauvankin kanssa tehdä. Senkin on sanonut, että vaippoja en sitten vaihda Mutta muuten odottaisi innolla sitä että taloon tulisi toinenkin tyyppi. Olen sanonut että tiedäthän ettei pienestä vauvasta kovasti leikkiseuraa ole... on vaan sanonut, että mä voisin sille lukea kirjaa ja opettaa sille eri asioita.

 

[hyvä kuitenkin]

Kahden siskoni kanssa on meillä kaikilla 7 vuotta ikäeroa. Ei ollut mustasukkaisuutta ja paljon hoidimme aina pienempää. Isompana ei mitään yhteyttä, yhteistä. Toki olemme vähän eripuraisia kaikki, lie jokaiselle jäänyt jotain hampaankolooon.
Omillani on nelisen vuotta ikäeroa ja hyvin meni heilläkin, ei mustasukkaisuutta ja edellinen jo "viisas", omatoiminenkin. Myöös nuorena ja nyt aikuisena etenkin ovat kavereita, porukoivat perheineen keskenään.

 

[eevakaarina]

Meillä tytön ja pojan välillä 7 v ikäeroa ja minusta ollut hankala. Ei mitään yhteistä, älytöntä kiusaamista puoliN ja toisin ja tepplun saavat vieläkin vaikka tulitikusta vaikka tyttö jo 17. Olisi pitänyt tehdä aiemmin mutta aina ei mene niin...

 

["vieras"]

Mulla ja veljelläni on ikäeroa 7 vuotta. Ei ikinä mitään yhteistä ja veljeni on varmaan kokenut minut rasitteeksi, kun yritin vääntyä seuraan ja veli joutui kesäisin katsoon perääni kun olin alakoululainen.

Nyt olen 34v, veli 41v ei mitään yhteistä. Mulla perhe ja lapsia. Veljellä on vaimo, mutta lapsia eivät hanki. Matkustelevat ja juhlivat ja käyvät töissä. Tuo työssä käyminen on yhteisintä mitä on tosin alat aivan erilaiset.

 

["äitee"]

Meillä tytön ja pojan välillä 7 v ikäeroa ja minusta ollut hankala. Ei mitään yhteistä, älytöntä kiusaamista puoliN ja toisin ja tepplun saavat vieläkin vaikka tulitikusta vaikka tyttö jo 17. Olisi pitänyt tehdä aiemmin mutta aina ei mene niin...

eikö olisi kannattanut opettaa isommalle ajoissa miten ollaan pienemmän kanssa. tuntuu todella hurjalle että koulu ikäienen ei tajuaisi käytöksen suhteen kun toinen on monia vuosia nuorempi. saatikka kun toinen on vaikka neljä ja toinen 11 niin kyllä voi odottaa jo fiksumpaa käytöstä .

 

["mammeli"]

Mulla on kolme lasta, kahden ensimmäisen välillä on 2 vuotta ja sitten on 7 ja 5 vuotta nuorimmaiseen. Mustasukkaisuutta ei ole ollut ja ainahan se yksi lapsi vie aikaa toiselta. Ikäerolla ei ole väliä, kun omaa aikaa jakaa lapselle. Hyvin on mennyt ja 7 vuotias on pientä kohtaan "äidillinen", huolehtii, hoivaa, rakastaa ja leikkii. Leikit ovat tietenkin erilaisia mitä pienemällä ikäerolla, mutta leikkivät kuitenkin. Aika näyttää miten hitsautuvat yhteen. Nuorin on nyt kaksi vuotias ja vanhin 9 vuotta.

Sellaisen eron olen huomannut, että kuopus ei arastele isompien lasten rajuja touhuja. Hakeutuu isosisarusten kavereiden seuraan, kun taas kaksi vanhinta pelkäsi vauhdikkaita koululaisia pikkulapsina.