Minkäikänen teillä kulkee vielä rattaissa?

[...]

No mä näen, että ne rattaat on vähän niin kuin vaikkapa vaipat. Ison lapsen kärrääminen rattaissa on vanhemman mukavuudenhalua lapsen kustannuksella. (siis samoin kun vaippojen käyttö on iisimpää, kuin viitsiä kuivaksi opettaa. Niin ja tutista luopuminen kuuluu myös tähän satsiin.)
Mielestäni on jo sosiaalisesti lapselle kurjaa, että yli kolmevuotiaana kärrätään.

Ja ei. Ei harrastettu siinä vaiheessa, kun rattaista luovuttiin. Liikuttiin lapsen ehdoilla yhdessä ja pidemmät lenkit erikseen.
Välillä toki metsäretket venähti ja silloin vähän kannettiin.
Nyt sitten voidaankin harrastaa yhdessä näitä pitkiä lenkkejä, kun lapsi on oppinut omaan tahtiinsa kävelemään pidempiä matkoja.

Miksi sitä pitää luopua niistä retkistä vain rattaiden takia? Siis eihän ne rattaat tarkoita että jälkikasvu nököttää niissä koko matkan =) Vaan että sitten kun väsy iskee tai ojanpohjat kiinnostavat liikaa, niin matka jatkuu vanhempien tahtia...

 

[Nalkuttava Talonmies]

No mä näen, että ne rattaat on vähän niin kuin vaikkapa vaipat. Ison lapsen kärrääminen rattaissa on vanhemman mukavuudenhalua lapsen kustannuksella. (siis samoin kun vaippojen käyttö on iisimpää, kuin viitsiä kuivaksi opettaa. Niin ja tutista luopuminen kuuluu myös tähän satsiin.)
Mielestäni on jo sosiaalisesti lapselle kurjaa, että yli kolmevuotiaana kärrätään.

Ja ei. Ei harrastettu siinä vaiheessa, kun rattaista luovuttiin. Liikuttiin lapsen ehdoilla yhdessä ja pidemmät lenkit erikseen.
Välillä toki metsäretket venähti ja silloin vähän kannettiin.
Nyt sitten voidaankin harrastaa yhdessä näitä pitkiä lenkkejä, kun lapsi on oppinut omaan tahtiinsa kävelemään pidempiä matkoja.

Miksi sitä pitää luopua niistä retkistä vain rattaiden takia? Siis eihän ne rattaat tarkoita että jälkikasvu nököttää niissä koko matkan =) Vaan että sitten kun väsy iskee tai ojanpohjat kiinnostavat liikaa, niin matka jatkuu vanhempien tahtia...

Mielenkiintoinen perustelu. Miksi vaikka 4km kävelyn jälkeen teen lapselleni hallaa, kun päästän hänet rattaisiin (omanmukavuudenhaluni takia, kun pitäisi päästä joskus kotiinkin)? Miten se eroaa siitä, että teemmekin vain 4km reissun ja pääsemme jo kotiin?

 

[bm]

Lapset on silleen erilaisia, että toiset on tottuneet liikkumaan ja toiset ei.

Meillä 3v. istuu rattaissa pidemmillä matkoilla. Rattaiden tarve riippuu ihan siitä kuinka paljon kävellään, missä ja mihin aikoihin sekä tietenkin lapsetkin ovat erilaisia.

Niinhän ne ovat erilaisia. =) Meidän tyttö on tottunut liikkumaan, mutta kun esim. vähintään kerran viikossa kävellään mummulaan 8,5 km yhteen suuntaan, kävelee 3v osan matkasta ja osan istuu rattaissa. Jonkun 3v. varmaan kävelee tuonkin matkan molempiin suuntiin, mutta täällä tyttönen on sen verran mukavuudenhaluinen, että istuu osan matkasta ja ottaa ehkä pienet päivänunetkin samalla.

 

[bm]

Kyllähän täällä monen mielestä on paljon hyväksyttävämää kulkea 10 km autolla ovelta ovelle kuin se että 3v kävelee osan tuosta matkasta ja istuu osan rattaissa. =)

Miksi näitä asioita tarkastellaan aina vain omasta näkökulmasta? Jos perheessä ei ole tapana kävellä kovin pitkiä matkoja vaan kuljetaan sellaiset mielummin vaikka autolla, ollaan kauheasti tuomitsemassa, jos toisessa perheessä sama matka kävellään ja lapsi on osan matkaa rattaissa. Näin lapsi saa liikuntaa ja rattaissa istuessakin raitista ilmaa. Autossa saman matkan istuva lapsi taas - istuu vain autossa.

On siis hyväksyttävää kävellä lapsen kanssa neljä kilometriä ja mennä kotiin, mutta on täysin paheksuttavaa pienen lapsen kävellä neljä kilometriä ja jatkaa loput viisi kilometriä rattaissa. Tämä palsta on aika hassu.

 

[unensieppaaja]

1,5v vielä rattaissa ku kävelee liian hitaasti/minne sattuu, keskimmäiseltä jäi reilun 1,5v iässä, kun nuorimmainen syntyi. Esikoiselta jätettiin alle 2v iässä.
Hyvin jaksavat kävellä pitempiäkin matkoja ja ihan nätisti.

 

[vieras]

3v istuu joskus rattaiden kyydissä. Pääasias haluaa ite kävellä.