minkälaisia synnytyskokemuksia??

mulla on 28.2.06 laskettu aika(ensimmäinen vauveli ) haluaisin kuulla muitten nuorien äitien ihanan kauheita synnytyskokemuksia yms..
Nii ja toinen kysymys..
onko kellään samalaista kokemusta ku mulla?
kävin pari päivää sitte viimesessä ultrassa ja viikkoja on 36 ja päälle.
lääkäri teki painoarviota vauvelille ja yhtäkkiä tokas et "joo, laitan lähetteen äitipolille, sul on liian pieni vauva.(1970g) :'(
ei selitelly mitään ja lähetti mut pois..
jäi tosi paha mieli ja pelko et mitä se sit tarkottaa yms.. onko kellään käyny vastaavaa ja onko ihan terveitä vauveleita tullu?
odottelen viestejänne innolla! :hug:

 

meidän poika syntyi rv 38+3 ja mitat oli 4060g ja 53cm (muistaakseni). Kokonaisuudessaan synnytyksestä ei mitään varsinaisia traumoja jäänyt, mutta kamalia hetkiä on kyllä muistissa Supistukset alkoivat yöllä, edellisenä päivänä olin kantanut muuttolaatikoita ja siivonnut :saint: Aamulla oli kokoarvio äippäpolilla joten sinne sitten painelin ja lääkäri sanoi että supistukset eivät olleet edistäneet synnytystä vielä mitenkään. Kokoarvioksi sanoi reilu 3 kiloo. menin siis kotiin ja heti saman tien alkoi kunnolla supistukset, maailma sumeni silmissä enkä voinut ajatella muuta kuin kipua. Kello oli silloin noin kymmenen, mulla oli saldo puhelimesta kiinni, joten en voinut soittaa poikaystävälle. Mun vanhemmat oli sanonu edellisenä päivänä että tulevat käymään puolen päivän aikaan, joten kilttinä tyttönä odottelin niitä. Makasin sängyllä ja karjuin kun supistukset tuli vajaan kymmenen minuutin välein, koira istui vieressä ja ihmetteli Ja samaan syssyyn soitti ammattikorkeekoulun sihteeri ja ilmoitti että olin saanut opiskelupaikan Noh, mein porukat tuli yhen aikaan ja lähettiin ajamaan sairaalaan. Kun pääovelle päästiin niin poikaystävänikin tuli, koska vanhempani oli soittaneet sille aikaisemmin. Supistukset tuli viiden minuutin välein. Synnytysosastolla sain jonkun piikin ja alkoi nukuttamaan, päästiin huoneeseen ja torkuin aina supistusten välillä. Ilokaasuakin kokeilin, mutta se ei auttanut. Viiden maissa kävin ammeessa mutta siitä tulin vain entistä enemmän vihaiseksi koska vesi kylmeni niin nopeasti ja olin tosi kipeänä. Synnytyssaliin päästiin kuuden aikaan, kohdunsuu oli silloin vasta sentin auki \|O Joten en saanut vielä epiduraalia. Seittemän aikaan se kuitenkin sitten annettiin koska olin tosi tosi kipeä ja tärisin kuin horkassa (mulla oli sitten loppupeleistä 39 astetta kuumetta). Epiduraalipuudutus oli kuin taivaaseen olisin päässyt. Rentouduin ja kohdunsuukin alkoi heti avautumaan. Seurattiin vaan poikaystävän kanssa monitorista miten supistukset tuli ja meni. Välillä lääkäri otti vauvan päästä mikroverinäytteitä koska vauvan happiarvoissa oli häikkää. Yheksän jälkeen sanoin kätilölle että pakko päästä vessaan isommalle hädälle. Kätilö vaan totesi että se on ponnistuksentarve ei vessahätä. Pyysin monta kertaa että saako jo ponnistaa, mutta lupaa en saanut koska kohdunsuu ei ollut täysin auki. Lopulta olin auki 9 senttiä ja aloin ponnistamaan. kello oli noin kymmenen. Noin vartin ponnistin kunnes otettiin imukuppi käyttöön koska vauvan happiarvot laski. Sillä sitten revittiin väkisin poika ulos, jossain vaiheessa leikattin välilihakin, sitä en itse edes huomannut kun keskityin niin ponnistamiseen. Poika syntyi klo 22.25. Sai aluksi 3 pistettä, elvytettiin viitisen minuuttia ja sai sitten jo 6 pistettä. Hetkeksi sain pojan rinnan päälle ja sitten se vietiinkin jo teholle saamaan happea ja särkylääkettä pahkan kipuihin. Itse jäin kursittavaksi. Vihdoin sain myös leipiä ja KYLMÄÄ MAITOA joka oli taivaallista. En ollut saanut koko iltana mitään juotavaa edes, koska oli leikkausriski. Suihkun kautta sitten suunnistettiin teholle. Lääkäri kertoi että pojalla on pieni ilmarinta, mutta mitään vakavampaa ei.

Siinä se, suurin piirtein. Mies oli mukana koko ajan mutta eipä siitä paljoa hyötyä ollut. Seuraavalla kerralla otan ehkä mukaan jonkun kaverin jolla on omiakin lapsia.

 

\

mulla on 28.2.06 laskettu aika(ensimmäinen vauveli ) haluaisin kuulla muitten nuorien äitien ihanan kauheita synnytyskokemuksia yms..
Nii ja toinen kysymys..
onko kellään samalaista kokemusta ku mulla?
kävin pari päivää sitte viimesessä ultrassa ja viikkoja on 36 ja päälle.
lääkäri teki painoarviota vauvelille ja yhtäkkiä tokas et "joo, laitan lähetteen äitipolille, sul on liian pieni vauva.(1970g) :'(
ei selitelly mitään ja lähetti mut pois..
jäi tosi paha mieli ja pelko et mitä se sit tarkottaa yms.. onko kellään käyny vastaavaa ja onko ihan terveitä vauveleita tullu?
odottelen viestejänne innolla! :hug:

mulla ihan sama juttu, ton painoarvion kanssa.. et tosi pieni oli rv37, mut otti kyl sitte loppu kirin ja on vatta sen näkönenki :ashamed:
viikolla 40+5 synty ja paino n.3,5kg että älähän hätäile, kyllä se vauva kerkee kasvaa viel vaik kuin! ja jotkut vauvat on muutenvaan tosi pienii :hug:

 

ihana kuulla et monella on menny toi painoarvio pieleen,,aika paljoki..

:heart: moni on sit sanonu sitäki et ne lääkärit jotka tekee niitä ultra tutkimuksia yms, ni ne haluaa vähän pelotella tämmösiä nuoria äitejä pikkusen tahalleenki.. täällä päin ainaki on aika ilkee lääkäri ja moni on ollu sitä mieltä!! mut :hug: kaikille!!
NIi ja huippu kuulla et kaikki kuitenki on selviytyny nuista synnytyksistä, vaikka kuinka koskee ja muuta, mut se ei ainakaan tapa =) :flower:

 

\

mulla on 28.2.06 laskettu aika(ensimmäinen vauveli ) haluaisin kuulla muitten nuorien äitien ihanan kauheita synnytyskokemuksia yms..
Nii ja toinen kysymys..
onko kellään samalaista kokemusta ku mulla?
kävin pari päivää sitte viimesessä ultrassa ja viikkoja on 36 ja päälle.
lääkäri teki painoarviota vauvelille ja yhtäkkiä tokas et "joo, laitan lähetteen äitipolille, sul on liian pieni vauva.(1970g) :'(
ei selitelly mitään ja lähetti mut pois..
jäi tosi paha mieli ja pelko et mitä se sit tarkottaa yms.. onko kellään käyny vastaavaa ja onko ihan terveitä vauveleita tullu?
odottelen viestejänne innolla! :hug:

käsittääkseni yleensä vauvat kasvattaa sen painon ja rasvakerroksen ihan viimisillä viikoilla, joten voi hyvinkin olla että vaikka se tällä hetkellä on liian pieni, on vauvalla kokoa syntyessä huomattavasti enemmän.
mulla on kaks synnytykstä takana eikä niissä oo oikeesti sen kummempaa kerrottavaa. mä voin siis vastata tähän niinku kätilöni vastas synnytyssalissa ku kysyin sattuuko tää kamalasti: keskustellaan siitä sit ku oot synnyttäny
enkä suinkaan sano tätä pelotellakseni. mun synnytykset on ollu ihan erilaisia mut kummassakin oli kauheutensa. mutta toisaalta taas, se ei tunnu niin pahalta ku tietää mitä varten se kipu on ja sen kestää kyllä. ja sit ku sen vauvan saa tohon rinnan päälle pötköttämään, koko tuska unohtuu sen siliän tien ja sen ois valmis tekemään koska tahansa uudestaan. lopputulos palkitsee. :heart:

 

heissan!
olen nyt 20 vuotias ihanaisen nelikuisen pojan mami. Poikani syntyi keskosena rv.34+5 naistenklinikalla käynnistetyllä stnnytyksellä..minulla oli paha raskausmyrkytys.

Myrkytys havaittiin n.kuukausi ennen poikani syntymää ja jouduin heti paikkakuntani sairaalaan vuodelepoon. Oli kamalaa aikaa vaan maata peloissaan sairaalan vuoteella..sain käydä kotonani muutaman kerran, mutta aina piti palata sairaalaan.Raskausmyrkytys alkoi yhtäkkiä pahentua hurjaa vauhtia, joten minulle annettiin varulta pari piikkia kankkuun, jotta pojan keuhkot ehtisivät kehittyä mahd.paljon.Seuraavana päivänä minut jo kiidätettiinkin helsinkiin mahdollisen synnytyksen vuoksi.

Heti sinne saavuttuamme vauvan painoarvioksi sanottiin enintään 2500g. Seuraavana päivänä myrkytys yhä paheni, joten vauveli oli saatava masusta ulos ja niinpä synnytys käynnistettiin.Aamulla klo10 lääkäri laittoi kohdunsuulle pienen tabletin ja supistukset alkoivatkin melkein heti. Tosin aluksi tuntui vain pientä nipistelyä. Kahdelta oli tarkoitus laittaa toinen tabletti, mutta vauvan sydänkäyrässä näkyi jotakin hieman arveluttavaa, joten meidät(mieheni oli juuri saapunut sairaalaan) lähetettiin synnytyssaliin tarkkailtavaksi. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja supistuksetkin tuntuivat jo hyvin kivuliailta.Lääkäri ei antanut enää lupaa toiseen tablettiin vaan päätti katsoa jospa synnytys käynnistyisi..ja käynnistyihän se.

Supistuksia tuli jatkuvasti ja niiden väli oli jo klo 14 asti ollut enintään 5min.Kuudelta lääkäri sitten tutki minut ja totesi paikkojen olevan auki 3cm.Supistukset olivat juuri ennen tutkimusta loppuneet kuin seinään, joten lääkäri ärsytti hieman kohdunsuuta toivoen supistusten palaavan. Pian ne palasivatkin ja entistä kivuliaampina. Kätilö pisti minuun jotakin lääkettä..en tiedä mitä, sillä myrkytys tilassa kuin olin voin aikas huonosti.
Pian meni lapsivesi ja siitä se "riemu" sitten alkoi..paikat aukesivat todella nopeasti ja supistukset olivat todella kovia.Nukutuslääkäri kiiruhti paikalle ja sain epiduraalin..se auttoi n.5min.

Vihdoin klo 00.00 sain luvan ponnistaa ja siitä 10min päästä pikkuinen syntyi.Ponnistusvaihe oli kaikkein helpoin ja kivuttomin. Välilihakin leikattiin, mutta sitä en tuntenut lainkaan.Poika käytettiin nopeasti rinnallani ja vietiin pestäväksi..isi meni mukaan kun minä jäin synnyttelemään jälkeisiä ja tikattavaksi.Olin aivan loppu..pikkurillikään ei noussut ja kätilö joutui pesemään minut synnytyspöydällä..ei ollut toivoakaan että olisin tolpillani pysynyt.

Kun mieheni palasi poika kainalossa en ollut uskoa korviani!meidän keskonen painoi 3250g ja oli 49cm =)..se siitä arviosta.

Minä jäin sairaalaan viikoksi toipumaan (ensimmäiset päivät meni pyörätuolissa kuljeskellen)viikoksi ja poika oli valvotulla osastolla. Hänellä oli aluksi hieman happiongelmia ja oli kovin tokkurainen..liekö johtunut myrkytyksestä :ashamed:. Viikon kuluttua pääsin pois sairaalasta ja poikakin pääsi kotipaikkakuntamme sairaalaan missä meni vielä kaksi viikkoa.

Synnytyksen rankkuus johtui siis myrkytyksestä ja käynnistyksestä, mutta silti se oli aivan ihanan mahtava kokemus enkä vaihtaisi hetkeäkään pois!
=)Nyt poikamme on oiken potrassa kunnossa ja hyvin nauravainen..eipä moni keskoseksi uskoisi!

kaikkea hyvää sinulle ja tosiaan on ne painoarviotkin ennenkin päin puuta mennyt ja tiedämpä vauvelin joka täysaikaisena syntyessään painoi vaivaiset 2.5kg, mutta oli silti täysin terve ja hyvinvoiva tyttö! =)

 

Vauva painoi syntyessään 1530g ja oli 40cm pitkä, pieni koko johtui istukan vajaa toiminnasta. Tyttö on kasvanut hyvin ja kehittyy päivä päivältä enempi.

-jenni-
[/quote]


heippa!olisi kiva tietää minkäikäinen tyttösi on ja milloin synnytit..Jouduitteko olemaan kauan sairaalassa?

 

Synnytys oli tiistaina ja mä pääsin perjantaina kotiin. Onneks, kun en ois päivääkään enää kestäny sillon olla sairaalassa. Kaikilla muilla äideillä oli vauva vierihoidossa, kun meidän prinsessa oli lämpökaapissa monien seinien ja kerroksien päässä. En saanu nukutuks melkeen mikään yö ja vielä... en ollu kuullukkaan ennen synnytystä että kivut jatkuu vielä sen jälkee, jälkisupistukset. -HYI!! Vauva siirrettiin naistenklinikalta kätilöopistolle ja sieltä pääsikotiin n. 2 ja puolen viikon ikäisenä.

LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN!! :hug:
[/quote]




ihan oli mulla samat fiilikset ja vielää sama paikkakin!!Mä soittelin yölläkin meidän pikkuisen kuulumisia..oli se kamalaa kun ei saanut omaa rakasta syliin silloin kun halusi vaan piti kokoajan pelata kellon kanssa milloin saa mennä katsomaan...Minullakin oli kauan tosi surkea olo kun syytin itseäni..mietin miksi kehoni koittaa kokoajan torjua pikkuistani..oli se rankkaa, mutta onneksi nyt myös meillä kaikki hyvin!! =)