Hmm, tämä on muuten jännä juttu (asiasta poiketen), kun usein ei tulla sen äiti tai isäpuolen kanssa hirveän hyvin toimeen, kun ihminen on rakennettu sillätavala, että hakee aina kutakuinkin samanlaista ihmistä rinnalleen (siis ihan luonnostaan), olisko sitten tullut loppupeleissä niin hyvin sen oikean vanhemmankaan kanssa toimeen
Siis ei mitään väittelyä ole tarkoitus hakea, mutta pohdinpa vaan, aiheesta kun on tullut tässä puheltua enemmän ja vähemmän aktiivisesti
Minä ainakin tunnustaudun joutuneeni samanlaisen miehen seuraan kuin oma isäni oli, ei sillä että mitään vikaa olis
Vai olisko se sitten juurikin niin, ettei uusi "vanhempi" olekkaan samankaltainen kuin se aito ja oikea ja siksi syntyy eripuraa, hmm
Joo, turhis, mutta kuitenkin :ashamed: