Minulle selvisi tässä vasta vaimoni alkava salasuhde, viestien perusteella ei mitään fyysistä ole tapahtunut, mutta päähän ottaa ja ankarastii
Kysyin vaimoltani tähän syytä, siis miksi jatkoi tämmöistä viestittelyä vaikka itsekin tiesi tekevänsä väärin. Syyksi selvisi piristyksen hakeminen ja minun käytös.
Ja mitä minun käytös oli? Olen kuulemma tylsää seuraa, totinen, keskityn liikaa kotielämään ja olen yllätyksetön. En ikinä käy missään, en järkkää minkäänlaisia yllätyksiä, annan liian vähän muuta huomiota kuin pussailu, halailu ja seksi. Se ei kuulemma enää riitä.
Mietinkin että minkälainen mies se pitää nykyään olla naiselle että kelpaa? Myönnän etten ole mikään romantikko vaikka halaan ja pussaan vaimoani päivittäin, sanon rakastavani häntä, kehun häntä kauniiksi ja viihdyn hänen lähellä. Nautin vieläkin, lähes kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, seksistä hänen kanssaan. Ja se on minulle tärkeä osa parisuhdetta. En tuo hänelle kukkia kovinkaan usein, ehkä pari kertaa vuodessa, lahjan ostan aina merkkipäivinä ja vaikka naisten- ja ystävänpäivänä, reissuissa käydään pari kertaa vuodessa ilman lapsia.
Ja kyllä, olen ehkä hieman tylsä, en tykkää juosta baareissa tai kavereiden kanssa kaupungilla, en pidä shoppailusta edes itselleni. En pidä tuhlailusta yhtään. Yleensäkin, tykkään olla kotona ja olla lapsilleni läsnä, koska joudun olemaan töiden takia paljon pois kotoa.
Ja kyllä, olen ehkä hieman antisosiaalinen, siis keskustelen kyllä vaimoni kanssa, läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta en viihdy isoissa juhlissa joissa on paljon minulle tuntemattomia ihmisiä. Minulla on ehkä hieman vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa, siis läheisesti, mutta tulen yleisesti ottaen kaikkien kanssa toimeen. Olen ehkä "hitaasti lämpeävää" tyyppiä. Enkä ole mikään "jutun kertoja".
Mutta se mitä olen, niin hyvä aviomies ja isä. En polta, en käytä nuuskaa, juopottelemassa käyn ehkä 1-2 krt kuukaudessa, mikä on minusta ehdoton maksimi mistä voisin helposti vähentää. En petä, en ole väkivaltainen. Pidän itsestäni huolta urheilemalla 4-5krt viikossa, saman mahdollisuuden annan myös vaimolleni. Vietän aikaa lasten kanssa kotona ja ulkona, olen heidän kanssaan läsnä. Kokkaan, siivoan, hoidan aamu- ja iltatoimia, ja jos lapsi herää vaikka itkemään yöllä, minä nousen lohduttamaan mielelläni.
Toki virheitäkin minusta löytyy. Olen mm. aika dominoiva, tykkään että asiat menee niinkuin haluan joka saattaa ahistaa vaimoa. Kykenen olemaan mustasukkainen jos siihen annetaan aihetta. Joskus asioiden tekeminen jää minulta puolitiehen, voisi sanoa että olen joskus aikaansaamaton. Enkä ole ns.miesten mies, en osaa esim korjata autoja tai rakentaa taloa, mutta jotain pientä "miesten"hommaa kuitenkin.
Mikä ***** tässä oikein mättää, luulin että naiset arvostaa tasaista miestä, joka uskaltaa puhua ja pussata, mutta kohde on se oma vaimo. Olenko liian "harmaa" tai liian kiltti? Kertokaapas, löytyykö semmoista naista enää jolle kelpaa kunnollinen mies, ilman että pitää olla täydellinen? Miten vaimoa voi piristää ja antaa vaihtelua? Miten saan vaimon mielenkiinnon heräämään uudelleen?
Kysyin vaimoltani tähän syytä, siis miksi jatkoi tämmöistä viestittelyä vaikka itsekin tiesi tekevänsä väärin. Syyksi selvisi piristyksen hakeminen ja minun käytös.
Ja mitä minun käytös oli? Olen kuulemma tylsää seuraa, totinen, keskityn liikaa kotielämään ja olen yllätyksetön. En ikinä käy missään, en järkkää minkäänlaisia yllätyksiä, annan liian vähän muuta huomiota kuin pussailu, halailu ja seksi. Se ei kuulemma enää riitä.
Mietinkin että minkälainen mies se pitää nykyään olla naiselle että kelpaa? Myönnän etten ole mikään romantikko vaikka halaan ja pussaan vaimoani päivittäin, sanon rakastavani häntä, kehun häntä kauniiksi ja viihdyn hänen lähellä. Nautin vieläkin, lähes kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen, seksistä hänen kanssaan. Ja se on minulle tärkeä osa parisuhdetta. En tuo hänelle kukkia kovinkaan usein, ehkä pari kertaa vuodessa, lahjan ostan aina merkkipäivinä ja vaikka naisten- ja ystävänpäivänä, reissuissa käydään pari kertaa vuodessa ilman lapsia.
Ja kyllä, olen ehkä hieman tylsä, en tykkää juosta baareissa tai kavereiden kanssa kaupungilla, en pidä shoppailusta edes itselleni. En pidä tuhlailusta yhtään. Yleensäkin, tykkään olla kotona ja olla lapsilleni läsnä, koska joudun olemaan töiden takia paljon pois kotoa.
Ja kyllä, olen ehkä hieman antisosiaalinen, siis keskustelen kyllä vaimoni kanssa, läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa, mutta en viihdy isoissa juhlissa joissa on paljon minulle tuntemattomia ihmisiä. Minulla on ehkä hieman vaikeaa ystävystyä uusien ihmisten kanssa, siis läheisesti, mutta tulen yleisesti ottaen kaikkien kanssa toimeen. Olen ehkä "hitaasti lämpeävää" tyyppiä. Enkä ole mikään "jutun kertoja".
Mutta se mitä olen, niin hyvä aviomies ja isä. En polta, en käytä nuuskaa, juopottelemassa käyn ehkä 1-2 krt kuukaudessa, mikä on minusta ehdoton maksimi mistä voisin helposti vähentää. En petä, en ole väkivaltainen. Pidän itsestäni huolta urheilemalla 4-5krt viikossa, saman mahdollisuuden annan myös vaimolleni. Vietän aikaa lasten kanssa kotona ja ulkona, olen heidän kanssaan läsnä. Kokkaan, siivoan, hoidan aamu- ja iltatoimia, ja jos lapsi herää vaikka itkemään yöllä, minä nousen lohduttamaan mielelläni.
Toki virheitäkin minusta löytyy. Olen mm. aika dominoiva, tykkään että asiat menee niinkuin haluan joka saattaa ahistaa vaimoa. Kykenen olemaan mustasukkainen jos siihen annetaan aihetta. Joskus asioiden tekeminen jää minulta puolitiehen, voisi sanoa että olen joskus aikaansaamaton. Enkä ole ns.miesten mies, en osaa esim korjata autoja tai rakentaa taloa, mutta jotain pientä "miesten"hommaa kuitenkin.
Mikä ***** tässä oikein mättää, luulin että naiset arvostaa tasaista miestä, joka uskaltaa puhua ja pussata, mutta kohde on se oma vaimo. Olenko liian "harmaa" tai liian kiltti? Kertokaapas, löytyykö semmoista naista enää jolle kelpaa kunnollinen mies, ilman että pitää olla täydellinen? Miten vaimoa voi piristää ja antaa vaihtelua? Miten saan vaimon mielenkiinnon heräämään uudelleen?