noh, työn puolesta on tullut nähtyä vaikka minkälaista kotia, mutta jos puhutaan nyt ihan tavallisesta nuoresta ihmisestä ilman mielenterveysongelmia, niin ystäväni ensimmäinen asunto oli pahin. Järkyttävä kissan kusen haju, likaisia pyykkejä joka puolella, kissankarvaa, tahmainen lattia, vessassa ei käsipyyhkeitä (kysyin kerran, kaivoi pyykkikorista likaisen…) tavaroita lattiat, tasot ja tuolit täynnä jne. Kerran kaveri tarjosi kahvia, muttei yksikään muki ollut puhtaana, joten _huuhteli_ pari kertaa likaisen mukin ja yritti antaa siitä kahvia. Parvekkeelle ei meinannut mahtua kahta ihmistä kerrallaan, kun kaikki roskapussit oli kasattu sinne ties kuinka pitkän ajan takaa. Aloin jossain vaiheessa ihmettelemään sitä kissan kusen hajua, kun kaveri kumminkin kertoi siistivänsä hiekkalaatikot kerran päivässä… kävi ilmi, että kissa pissasi säännöllisesti vaatekaappiin vaatteiden päälle, eikä kaveri jaksanut tehdä asialle mitään
Tapahtui kumminkin loppujen lopuksi joku ihmeparantuminen, kun uuteen asuntoon muuttaessa kaverin koti muuttui melkeinpä siistiksi. En edelleenkään tiedä mikä sotkuisuuden syynä oli, kaveri on kuitenkin aina ollut tarkka ulkonäöstään, ja innoissaan aina osti kynttilöitä ja kasveja kotiin. Ehkä hygienia ei vaan ole jollekin pääasia