Ensimmäistä kertaa moneen vuosikymmeneen, meillä sisältyy tänä vuonna jouluun myös reissaamista. Eli eilen ajoimme Vöyrin kautta Vaasaan (jätimme nuorimmat lapsemme matkalla sinne Vöyrille vanhimman ja toiseksi vanhimman siskonsa sekä lasten kannalta ennen kaikkea sisarustenlastensa luokse yökylään) ja kirjauduimme miehen kanssa kaksin hotelliin. Saunoimme, söimme ja pelasimme vähän.
Tänä aamuna sitten hotelliaamiaisen jälkeen käväisemme aattoaamun jumalanpalveluksessa, minkä jälkeen noudamme Gerbystä poikani 21 v (tyttöystävänsä on töissä kello kolmeen eli ajaa Vöyrille vasta sitten) sekä lähikunnasta tyttäreni 17 v sekä avomiehensä ja "ajamme" kotiin eli Vöyrille.
Sinne, esikoisen taloon, tulee jouluaaton aterialle nykyinen "ydinperheeni" (töissä olevaa miniää lukuunottamatta) eli me muut 23.
Kahdeltatoista kuuntelemme joulurauhan julistuksen.
Lapset laulavat ja esittävät joulunäytelmänsä.
Aikuiset tekevät viime hetken juttuja lähinnä ennalta tehtyjen ruokien lämmittämistä ja esillepanoa. Jaoimme tänä vuonna ruokien hankinnat tasapuolisesti (ei siis tasan vaan jokaisen taloudellisen tilanteen huomioiden) eri huusholleille; yksi hankkii kinkut, yksi tekee laatikot, kolmas leipoo leivät, yksi tekee rosollin ja glögit, neljäs hankkii juomat, viides tuo joulukarkit (itsetehtyjä taitaa tulla monestakin paikkaa).
Minulle ja miehelleni jäi kalapöydän ja juustotarjottimen kasaus.
Niiden esillepano on siis ainoa "työni" tänään.
Ateria alkaa sillä että pienistä lukutaitoiset lukevat jouluevankeliumin siten, että kullakin on sitä lyhyt pätkä.
Sitten syödään. Pitkään ja hartaasti.
Pöytäpuheen pito on tänä vuonna nokitettu tuoreimmalle vävylle.
Ruoan jotain lautapeliä.
Jossain vaiheessa yksi pojista lähtee avokkinsa ja neljän lapsensa kanssa toiseen mummolaan. Ja suunnilleen samoihin aikoihin pakkaamme miehen kanssa kaksi nuorinta autoon, käväisemme haudoilla sytyttämässä kynttilät niin miehelleni, pojalleni, tyttärentyttärelle kuin niille "poissaoleville rakkaillekin", jotka on haudattu muualle kuin kotikylän hautausmaalle.
Sen jälkeen lähdemme ajamaan pohjoiseen.
Loppuperhe jää odottamaan joulupukkia.
Pysähdymme ainakin Kokkolassa vanhempieni luona kahvilla. Paikalla tulee olemaan myös varaäitini ja kolme sisaruksistani puolisoineen, sekä 8 sisarustenlastani.
Jos ei ole kovin myöhä, kun olemme Himangan kohdalla, pysähdymme myös siellä tätini ja hänen miehensä luona. He ovat paljon yli 80 ja kovasti kuulemma sitä meiltä toivoisivat.
Tässä vaiheessa toiveen toteuttamista olisi aika itsekästä lykätä?
Sieltä sitten rauhallisella ajolla parin tunnin ajo kotiin, pohjoiseen, siinä vaiheessa jo varmasti autoon nukahtaneet lapset sänkyihinsä ja itselle ja miehelle iltasauna.
Seuraavana aamuna tulevat appivanhemmat ja anopin veli. He käyvät aamusaunassa ja vaihtavat "pyjamiin". Pyjamissa esiinymme myös minä, mies ja lapset - kontrastina eilisen päivän pitkiin mekkoihin ja kauluspaitoihin.
Syödään yhteinen puuroaamiainen ja siinä vaiheessa lie jo korkea aika lopettaa lasten "kidutus" ja päästää nämä "amerikkalaisen joulupukin" (Onneksi meillä on savupiippu!) kuusen alle yön aikana tuoman lahjakasan kimppuun.
Lahjat avataan yksi kerrallaan siten, että avatessa luetaan myös jokaisen pakkauksen päällä oleva runo.
Hommaan menee Aikaa, mutta aikuiset voivat väsyessään virkistäytyä kahvilla, glögillä, munatotilla tai vaikka naposteltavilla - kukin makunsa mukaan.
Johonkin aikaan iltapäivästä mummi, ukki ja anopin veli lähtevät koteihinsa.
Me olla oleskelemme ilman mitään erityisiä suunnitelmia.
(Oma veikkaukseni on, että mies kasaa lasten kanssa mukulain saamia uusia legopaketteja ja minä luen jotain vuoden joulukirjoista)
"Virallinen" joulupäivällinen on sitten 18-19 illalla anoppilassa.
Sinne tulee miehen puoleista sukua, pari yksinäistä joulua viettävää tuttavaa jne.
Tapaninpäivänä hevoskyydillä aamukirkkoon, mutta sen jälkeen ei mitään ohjelmaa.
Olla möllötetään vain.
Seuraavana päivänä tuo juna ainakin neljä lapsenlapsistani ja sekä yhden tyttäristäni.
Ohjelmassa elokuvareissu, Hoplop, Tietomaa, Serena ja muuta sellaista, mitä hemmotteleva mummi nyt mukuloille tarjota tahtoo...
Tyttären kanssa lie joulunjälkeisen alen tarjoamien tuotteiden tutkintaa tuohon lähelle rakennetussa uudessa Ideaparkissa.
Tytär palaa sitten Uutta Vuotta vastaanottamaan avokkinsa ja tämän perheen luokse.
Lapsenlapset jäävät luokseni kunnes (ehkä toinen tai kolmas päivä) vien heidät ja omat nuorimmat takaisin Vöyrille.
Omat muksut palaavat junalla päivää ennen loppiaista.
Ovat jo niin isoja (7 ja 9), että uskaltaa lähettää keskenäänkin.
Ja loppiaiseen se joulu sitten "loppuukin"?