Meidän poika meni viime tammikuussa perhepäivähoitoon 10 kk.n ikäisenä. Aluksi tuntui tosi pahalta jättää pieni konttaaja hoitotädille, varsinkin kun poika jäi aina itkemään perään. Mutta tosi nopeasti alko kaikki sujua, itkut loppu ja poika on hoidosta haettaessa hyväntuulinen ja päivät menevät tädin mukaan tosi hyvin. Poika on hoidossa 3-4 päivää viikossa ja usein vain puoli päivää, eli kotiaikaakin meille jää tosi hyvin. En myöskään koe jääneeni mistään paitsi. Olemme miehen kanssa saaneet todistaa niin ensi sanat kuin ensiaskeleetkin.
En olisi ehkä vienyt poikaa noin aikaisin vielä hoitoon, mutta olen opiskelija ja asun opiskelupaikkakunnallani, josta en tunne miehen ja lapsen lisäksi yhtään ihmistä, joten olin koko äitiysloman todella yksinäinen ja mielenterveys alkoi sen takia rakoilla. Haluan myös valmistua joskus...nytkin menee vielä kolme vuotta.... plaaaaah
Varmasti poikakin on onnelisempi nyt kun äiti on onnellinen ja jaksan leikkiä ja tämä touhuta ja nauraa.
Jokaisella hoitoon viemis asia on niin henkilökohtainen. Joku ei voi kuvitellakkaan vievänsä alle 3 vee hoitoon ja vie jo alle vuoden ikäisen. Hankala kenenkään on toisten ratkaisuja arvostella kun ei koskaan voi tietää perheen tilannetta. Jokainen tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.
Tarhaan en kuitenkaan veisi ihan näin pientä... Meidän poika oli hoitajan hiihtoloman aikaan kaksi päivää tarhassa ja siellä jäi kyllä isompien jalkoihin, vaikka oli pienten ryhmässä. Onneksi oma hoitopaikka on tosi hyvä hoitotäti on mukava ja lapsia yhteensä vain neljä, joista kolme muuta ovat sen verran isompia, että poika saa varmasti hellyyttä ja huomiota, niin hoitajalta kuin isommilta lapsiltakin....