Minkä ikäisenä oivalsit, että asiat eivät ole mustavalkoisia?

Jos siis tällainen oivallus on tapahtunut.

 

Olen aina tiennyt. Siis ainakin kolmevuotiaasta lähtien.

 

[QUOTE="vieras.";29498685]Olen aina tiennyt. Siis ainakin kolmevuotiaasta lähtien.[/QUOTE]

Ahaa... minä ajan nyt takaa kuitenkin sellaista postformaalia ajattelua, jota lapsella ei vielä ole.

 

Olisi jännää oivaltaa että maailma onkin mustavalkoinen. Persuihin loikkaaville käy kuulemma näin.

 

Oli mulla vielä pari vuotta sitten sellanen vaihe, etten oikein jaksanu edes ajatella muiden kannalta tai isommassa mittakaavassa.

Oon varmasti edelleenkin mustavalkoinen joissain asioissa, mutta pyrin ajattelemaan asioita muistakin näkökulmista, vaikka mulla olisikin jostain vankka mielipide. Ja jos tuon mielipiteitä julki, niin pyrin ilmaisemaan ne omana näkemyksenäni, enkä tiukkana faktana.

 

maailma on mustavalkoinen.filmillä.

 

Vähän vajaa kolmekymppisenä, tavattuani nykyisen mieheni.

 

[QUOTE="Eee";29498710]Vähän vajaa kolmekymppisenä, tavattuani nykyisen mieheni.[/QUOTE]

Mies on biseksuaali?

 

21v

 

25v. Ootko itse oivaltanut vielä?

 

20-vuotiaana kaikesta tuli suhteellista.

 

25v

 

25-27 vuotiaana tapahtui kypsyminen

 

Nuorempana luulin, että mustan ja valkean välissä on laaja kirjo harmaan sävyjä ja lukemattomasti värejä. Vuosi vuodelta huomaan, että oikeasti kaikki on aika mustavalkoista, vain muutamalla surullisella harmaan vivahteella.

Ja ei, en ole persu, lähinnä päinvastoin.

 

30

 

Jukra kun täällä melkein joka päivä näkee kuinka keltaista lehdistöä luetaan.. ja sitten revitään avauksia ja galluppeja. Mut niinhän mäkin luen

Ja vastaus: 25 vuotiaana.

 

Nyt tuntuu siltä että olen oivaltanut, mutta voin olla väärässäkin eli 17-18v

 

Olen nyt 22, viimeisen vuoden aikana tuntuu että on avautunut silmät paljon. Näkee asiat isommin kun ennen ja toisaalta on ollut kamala huomata miten julma elämä osaa olla.

 

En mä edes tiedä. Ihan lapsena. Paremmin yläasteiässä. Kummasti avartaa maailmaa jos on sellainen menneisyys kun mulla. Tosin on ollut aikajaksoja jolloin en edes ole jaksanut välittää yhtään mistään. Sanoisin kuitenkin että viimeiset kymmenen vuotta -- siis silloin kun vihdoin pääsin irti perhehelvetistä ja pääsin rakentamaan omaa elämää -- ovat olleet erittäin oivaltavaa aikaa. Ja siinä missä kuolemat, parisuhde, mies ja oma lapsi ovat kouluttaneet mua, olen mäkin ollut kykeneväinen tarjoamaan toisenlaisen näkökulman mun mieheni maailmankatsomukseen.

Eli asteittain on tultu siihen missä nyt ollaan.

 

[QUOTE="Eee";29498710]Vähän vajaa kolmekymppisenä, tavattuani nykyisen mieheni.[/QUOTE]

samoin

 

13-vuotiaana muistan kun ajattelin että asioita pitää osata suhteuttaa ja riitatilanteissa äidille huusin, ettei kaikista asioista kannata hermota. Silloin siis ainakin ajatuksen tasolla, mutta käytännössä sitten varmaan myöhemmin.

 

Jo teininä. En ole koskaan ollut tyhmä ihminen.

 

Ehkäpä joskus 14-vuotiaana, vaikka en mä ikinä ole ollut kovin putkiaivo ja toisaalta kehityn edelleen tällä(kin) osa-alueella.

 

Mitähän hormoneja te jotkut olette vetäneet, kun olette muka jo teini-ikäisenä ja parikymppisenä olleet kykeneviä postformaaliin ajatteluun, jota ap tarkoittaa tässä aloituksessa... suurin osa muista maailman ihmisistä saavuttaa kyvyn siihen vasta n. 40-vuotiaana, mutta pitihän se arvata, että palstamammat ovat tässäkin parempia. Vai että 13-vuotiaana... Jessus... I feel you bro!

 

Mitähän hormoneja te jotkut olette vetäneet, kun olette muka jo teini-ikäisenä ja parikymppisenä olleet kykeneviä postformaaliin ajatteluun, jota ap tarkoittaa tässä aloituksessa... suurin osa muista maailman ihmisistä saavuttaa kyvyn siihen vasta n. 40-vuotiaana, mutta pitihän se arvata, että palstamammat ovat tässäkin parempia. Vai että 13-vuotiaana... Jessus... I feel you bro!

Sinä et ole näköjään nimimerkkisi perusteella päässyt alkua pidemmälle, josko joku päivä.