Minkä ikäisenä lapselle on hyvä kertoa kuka on oikea isä ja miten?

Kertokaas mielipiteitänne tähän tilanteeseen: Lapseni on nyt 2-v, ja hän ei ole nähnyt biologista isäänsä koskaan. Odotin lasta alusta asti yksin, ja tapasin nykyisen mieheni ollessani kuudennella kuulla raskaana. Kutsumme miestäni isäksi, ja meillä kaikilla on sama sukunimi, koska olemme naimisissa. Missähän vaiheessa lapselle olisi hyvä kertoa, että isänä pitämä henkilö ei ole oikea isä? Ja mitenhän sen asian lapselle kertoisi? Biologista isäänsä hän tulee tuskin koskaan tapaamaan.

 

valehdella ei tietenkään saa.
ehkä se oikea hetki vaan tulee joskus

 

Kertoisin alusta asti että biologinen isä on muualla.

 

Tuli vain mieleen, että oletteko ajatelleet perheen sisäistä adoptiota. Näin lapsi saisi laillisen lapsen aseman suhteessa mieheesi ja yhtä vertaisen jos joskus saatte lisää lapsia.

 

Kertoisin alusta asti että biologinen isä on muualla.

Nii, tuntuu vaan jotenkin hölmöltä 2-vuotiaalle selittää että biologinen isä on muualla. Tuskimpa tajuaa sanan merkitystä.

 

Tuli vain mieleen, että oletteko ajatelleet perheen sisäistä adoptiota. Näin lapsi saisi laillisen lapsen aseman suhteessa mieheesi ja yhtä vertaisen jos joskus saatte lisää lapsia.

Joo ollaan ajateltu, mutta pitäähän se silti kertoa että biologinen isä on joku muu ketä hän isänä pitää.

 

siinä vaiheessa kun ymmärtää mitä meinaa sana biologinen?
ettei ala turhaan pohtimaan.. mitä ihmettä se meinaa..

 

Minä aloittaisin mahdollisimman nuorena keskustelemaan asiasta. Mitä myöhemmäksi sen lykkää, sitä suurempi asia se on sulattaa. Meillä tytär on tiennyt ihan pienestä asti kuka hänen biologinen isänsä on ja myös sen, ettei tule häntä varmaan koskaan näkemään. Asia ei ole koskaan tuottanut ongelmia.

 

Tietenkin lapselle pitää olla rehellinen.
Itse ajattelen, että lapselle voisi kertoa pikku hiljaa. Esim. että äidin ja isä lapseksi voi tulla monella tapaa. Minun lapseni on kasvanut sydämessäni vaan ei vatsassani. Hän on kaksi vuotias. Hänelle emme ole selkeästi vielä adoptiosta kertoneet, mutta olemme lukeneet adoptioaiheisia kirjoja ja vastanneet niistä herännäisiin kysymyksiin lapsen iän tasoisesti. Olemme kertoneet hänelle kuinka hänestä tuli meidän lapsi tai meistä hänen vanhemmat.
Ymmärrän kyllä, että perheen sisäisessä adoptiossa ei adoption käsitteliminen ole samalaista, kun toinen vanhemmista on myös biologinen vanhempi.

 

Kertoisin alusta asti että biologinen isä on muualla.

Nii, tuntuu vaan jotenkin hölmöltä 2-vuotiaalle selittää että biologinen isä on muualla. Tuskimpa tajuaa sanan merkitystä.

Niin, mutta jos OLISI IHAN alusti asti pitänyt bio isän puheen tasolla vauvan elämässä mukana.
Niin nyt se olisi luonnollista, ja lapsi itse kyselisi tietoja mitä itse haluisi tietää.

 

Kertoisin alusta asti että biologinen isä on muualla.

Nii, tuntuu vaan jotenkin hölmöltä 2-vuotiaalle selittää että biologinen isä on muualla. Tuskimpa tajuaa sanan merkitystä.

Niin, mutta jos OLISI IHAN alusti asti pitänyt bio isän puheen tasolla vauvan elämässä mukana.
Niin nyt se olisi luonnollista, ja lapsi itse kyselisi tietoja mitä itse haluisi tietää.

Ai höpötellä vauvalle että hänellä on toinenkin isä jossain muualla..? Aika typerää mielestäni.

 

Minä aloittaisin mahdollisimman nuorena keskustelemaan asiasta. Mitä myöhemmäksi sen lykkää, sitä suurempi asia se on sulattaa. Meillä tytär on tiennyt ihan pienestä asti kuka hänen biologinen isänsä on ja myös sen, ettei tule häntä varmaan koskaan näkemään. Asia ei ole koskaan tuottanut ongelmia.

Millainen tilanne teillä sitten on, missä se bio-isä on? Miksi ei tule tyttö koskaan häntä näkemään?

 

Tietenkin lapselle pitää olla rehellinen.
Itse ajattelen, että lapselle voisi kertoa pikku hiljaa. Esim. että äidin ja isä lapseksi voi tulla monella tapaa. Minun lapseni on kasvanut sydämessäni vaan ei vatsassani. Hän on kaksi vuotias. Hänelle emme ole selkeästi vielä adoptiosta kertoneet, mutta olemme lukeneet adoptioaiheisia kirjoja ja vastanneet niistä herännäisiin kysymyksiin lapsen iän tasoisesti. Olemme kertoneet hänelle kuinka hänestä tuli meidän lapsi tai meistä hänen vanhemmat.
Ymmärrän kyllä, että perheen sisäisessä adoptiossa ei adoption käsitteliminen ole samalaista, kun toinen vanhemmista on myös biologinen vanhempi.

Meillä kerrotaan kans adoptiolapsillemme, että ovat kasvaneet sydämissämme. (=

Kerromme myös, että heillä on kaksi äitiä ja isää. Ehkä tekin voisitte kertoa lapsellenne, että hänellä on kaksi isää, toinen asuu kaukana ja toinen on tässä. Sana biologinen on varmasti vielä utopiaa noin pienelle....

 

Nosto

 

Jos meillä olisi tuo tilanne (ja kyse ei olisi siis adoptiolapsista), en pitäisi kovaa kiirettä sen kertomisella. Onhan se tavallaan lapsen isä sekin, joka hänet on pienestä pitäen kasvattanut ja jota lapsi rakastaa isänään. Miksi turhaan heikentää tätä sidettä asialla, jota pieni lapsi ei vielä oikein kykene ymmärtämään. Minusta riittäisi ihan hyvin, että esim. 10-vuotiaalle kertoisi, että vaikka me olemme sinun vanhempasi, on hyvä tietää, että sinulla on biologinen isä muualla.

 

itse olen kertonut siitä asti kun poika ymmärsi eli n. 2-3 vuotiaasta asti.
tapasin nykyisen mieheni pojan ollessa 1,5v ja poika pitää häntä isänä.
tieto oikeasta isästä ei ole heikentänyt poikani välejä isä(puoleensa).
kannatan rehellisyyttä pienestä asti. tieto rippikouluikäiselle murkulle voi olla liikaa.
(tietääkö biologinen isä lapsestaan? jos tietää niin siksikin ois hyvä kertoa lapselle.)

 

itse olen kertonut siitä asti kun poika ymmärsi eli n. 2-3 vuotiaasta asti.
tapasin nykyisen mieheni pojan ollessa 1,5v ja poika pitää häntä isänä.
tieto oikeasta isästä ei ole heikentänyt poikani välejä isä(puoleensa).
kannatan rehellisyyttä pienestä asti. tieto rippikouluikäiselle murkulle voi olla liikaa.
(tietääkö biologinen isä lapsestaan? jos tietää niin siksikin ois hyvä kertoa lapselle.)

Joo, kyllä tietää biologinen isä että hänellä on lapsi. Mitä sitten ihan konkreettisesti sanoit lapselle?

 

Meillä osittain vastaava tilanne, lapsi tosin syntynyt jo kun miehen kanssa tapasimme. Meillä on lapselle kerrottu nimenomaan sitä "miten isi tuli meidän perheeseen" eikä sen kummemmin bio-isään tartuttu.. Ja en pitäisi järkevänä puhua lapselle kahdesta isästä tässä tapauksessa koska bio-"isä" ei minusta ole isä jos ei ole lapsen kanssa tekemisissä tai isän roolia halunnut ottaa. Mutta kun lapselle tekee selväksi ettei isi ole ollut "aina" kuvioissa, teidän tapauksessa kertoisin siis että "äiti odotti sinua masussa ja sitten tapasi isin ja niin meistä tuli perhe" niin kun lapsi alkaa ymmärtää isompana miten lapsia tehdään niin se ettei isä ole biologinen ei järkytä eikä ole salailua mutta myöskään ei ole sekoitetu ihan pienen päätä biologisuudella, jota sen ikäinen ei ymmärrä..

 

Meillä osittain vastaava tilanne, lapsi tosin syntynyt jo kun miehen kanssa tapasimme. Meillä on lapselle kerrottu nimenomaan sitä "miten isi tuli meidän perheeseen" eikä sen kummemmin bio-isään tartuttu.. Ja en pitäisi järkevänä puhua lapselle kahdesta isästä tässä tapauksessa koska bio-"isä" ei minusta ole isä jos ei ole lapsen kanssa tekemisissä tai isän roolia halunnut ottaa. Mutta kun lapselle tekee selväksi ettei isi ole ollut "aina" kuvioissa, teidän tapauksessa kertoisin siis että "äiti odotti sinua masussa ja sitten tapasi isin ja niin meistä tuli perhe" niin kun lapsi alkaa ymmärtää isompana miten lapsia tehdään niin se ettei isä ole biologinen ei järkytä eikä ole salailua mutta myöskään ei ole sekoitetu ihan pienen päätä biologisuudella, jota sen ikäinen ei ymmärrä..

Varmaan aika hyvä tapa selittää.

 

"äiti odotti sinua masussa ja sitten tapasi isin ja niin meistä tuli perhe"

Juuri näin!
Ihana tapa: lapsi kokee olevansa perheen jäsen. Perheen, johon isä on tullut vähän myöhemmin. Ihanaa.

(toisissa vaihtoehdoissa saattaa tulla kokemus, että lapsi on jotenkin osittain perheen ulkopuolinen, kun 'oikea' isä ei olekaan se lähi-isä).

 

Ai höpötellä vauvalle että hänellä on toinenkin isä jossain muualla..? Aika typerää mielestäni.

Ei hölmöä ollenkaan. Meillä adoptiotytär ja sijoitettu poika, molemmille kerrottu jo vauvana toisista iseistä ja toisista äideistä. Silloinhan se on helppoa, kun toinen ei viellä "tajua" Ei niin tarkkaan tarvitse miettiä sanamuotoa. Eikä asia pääse kasvamaan möröksi.

 

biologinen isä on ISÄ. Äidin kanssa asuva on setä.
Puhukaa lapselle asiat ihan pienestä lähtien niin kuin totuus on.

 

[QUOTE="äiti";25887038]biologinen isä on ISÄ. Äidin kanssa asuva on setä.
Puhukaa lapselle asiat ihan pienestä lähtien niin kuin totuus on.[/QUOTE]

Setä on isän veli. Ja setä voi olla isä, vaikkei biologisesti sitä olisikaan.

Joten mitenkä se totuusasia nyt sitten menikään?

 

Mies joka on lapselle isä, on sen isä.

Kerroin lapselle selkeästi asiat 4v. Ja muut sisaret kyllä on osaltaan kertoneet myös. Lapsi ei ole kiinnostunut biologisesta taustasta, mutta pidän tärkeänä että tietää muista siaristaan riittävän paljon, ettei esimerkiksi ala seurustelemaan jonkun sisarensa kanssa.
Isä, joka on ollut lapselle isä, on isä ja tämä on sovittu kaikkien kesken. Koitan kutsua miestä nimellä, mutta lapsi vaikuttaa siltä, että mielummin pidetään isänä joten antaa olla niin.

Voihan se olla helpompaa että puhutaan alusta astin jostain bg-vanhemmasta, mutta toisaalta se voi sekoittaakkin kauheesti. Mutta nää asiat on perheen ihan omia asioita.

 

Minun nuoremman lapseni isä on tunnustanut isyyden ja elatusmaksuja maksaa, mutta isä ei lasta ole halukas näkemään. Poika nyt 4v ja olen kertonut ja näyttänyt kuvaa isästä, mutta ei hän sen kummemmin asiaa noteerannut, koska ei isä ole elämässä mukana ollut, ei osaa kaivatakkaan. Voihan 4-5v lapselle asiasta kertoa. Tellä toki tilanne eri kun uusi miehesi ollut aina lapsen elämässä mukana, lapsi häntä isänä pitää. Ehkä kertoa voisi vasta kun lapsi isompi ja asian ymmärtää..