Minkä ikäiset lapset jättäisit esim. Tukholman risteilyn ajaksi otiin hoitoon?

[ap]

Minä jättäisin heti kun tietäisin että lapsi pärjää syömisten kanssa. Eli siis jos imetys ei ongelma. Meil olleet n 8-9 kk ku ollaan jätetty viikonlopuksi. Mut oikeasti jos oot tiukilla ja saat lapsille hoitajan minä menisin enkä miettis lomalla lapsia.

KYllä mä lasten kanssa olemisesta nautin ja paljon mutta mä olen väsynyt. Nyttenkin mä taistelen kestääkseni hereillä. Ja nukkumaan en voi mennä kun pienempi ulkona nukkuu vaunuissa ja toinen kattelee piirrettyä ja leipäilee
sohvalla. Ja parhaiten pysyy virkeänä kun tekee jotain, joten mun päivä täyttyy kaikenmaailman puuhastelusta.

Esikoinen nukkuu yöt läpeenä, nukkunut jo 7kk lähtien. Mutta tää kuopus on niin vilkas tapaus et yöt on v'lillä aikamoisia. Pahimpana yönä saa olla kääntämässä oikeasti sen parikymmentä kertaa ainakin. Ja toisinaan herää yöllä kun haluaisi seurustella ja kun en siihen lähde mukaan menee sitten "taisteluksi"

Kuopus nyt oppinut niin paljon uutta että tekee muutenkin levottomista öistä entistä levottomampia. Hampaita, ryömimistä, konttausharjoituksia ja niin edelleen.


Noh, kyllä minä vielä siihen saakka jaksan et lopettaa yö heräilyt ja sit mä pääsen.

Mä en ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi sitä apua ei voida pyytää silloin kun sitä tarvitaan. Itse kärsin kovasta uupumuksesta ja lopulta unihäiriöistä kun en hoitanut väsymystäni ajoissa. Lopulta lapsi oli hoidossa mummolassa ja sain unirytmin kohdalleen ja akkuni ladattua viikonloppuna. Anoppikin sanoi, että on heti hoitamassa jos yöt on vaikeita ja tarvitsen lepoa. Nykyään osaan jo tunnistaa milloin nukkuminen ja väsymys alkaa mennä "överikisi" ja on nukuttava koko yö tai menee järki ja terveys. Meillä tyttö 1v ei vieläkään nuku rauhallisesti ja jos tänne asti olisin odotellut niin varmaan olisin vaipunu johonkin pyskoosiin yms jos en olisi saannut levätä.

En mä koe olevani niin uupunut että pitäisi laittaa lapset yöhoitoon ja lähteä johonkin. Koen vain haluavani omaa aikaa vaikkapa reissun muodossa. Aikaa miehen kanssa kahden kesken. Mutta mä en varmasti osaisi vielä nauttia siitä vaan huolehtisin koko ajan kuinka kuopus voi.

 

[Moet]

Minä jättäisin heti kun tietäisin että lapsi pärjää syömisten kanssa. Eli siis jos imetys ei ongelma. Meil olleet n 8-9 kk ku ollaan jätetty viikonlopuksi. Mut oikeasti jos oot tiukilla ja saat lapsille hoitajan minä menisin enkä miettis lomalla lapsia.

KYllä mä lasten kanssa olemisesta nautin ja paljon mutta mä olen väsynyt. Nyttenkin mä taistelen kestääkseni hereillä. Ja nukkumaan en voi mennä kun pienempi ulkona nukkuu vaunuissa ja toinen kattelee piirrettyä ja leipäilee
sohvalla. Ja parhaiten pysyy virkeänä kun tekee jotain, joten mun päivä täyttyy kaikenmaailman puuhastelusta.

Esikoinen nukkuu yöt läpeenä, nukkunut jo 7kk lähtien. Mutta tää kuopus on niin vilkas tapaus et yöt on v'lillä aikamoisia. Pahimpana yönä saa olla kääntämässä oikeasti sen parikymmentä kertaa ainakin. Ja toisinaan herää yöllä kun haluaisi seurustella ja kun en siihen lähde mukaan menee sitten "taisteluksi"

Kuopus nyt oppinut niin paljon uutta että tekee muutenkin levottomista öistä entistä levottomampia. Hampaita, ryömimistä, konttausharjoituksia ja niin edelleen.


Noh, kyllä minä vielä siihen saakka jaksan et lopettaa yö heräilyt ja sit mä pääsen.

Mä en ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi sitä apua ei voida pyytää silloin kun sitä tarvitaan. Itse kärsin kovasta uupumuksesta ja lopulta unihäiriöistä kun en hoitanut väsymystäni ajoissa. Lopulta lapsi oli hoidossa mummolassa ja sain unirytmin kohdalleen ja akkuni ladattua viikonloppuna. Anoppikin sanoi, että on heti hoitamassa jos yöt on vaikeita ja tarvitsen lepoa. Nykyään osaan jo tunnistaa milloin nukkuminen ja väsymys alkaa mennä "överikisi" ja on nukuttava koko yö tai menee järki ja terveys. Meillä tyttö 1v ei vieläkään nuku rauhallisesti ja jos tänne asti olisin odotellut niin varmaan olisin vaipunu johonkin pyskoosiin yms jos en olisi saannut levätä.

En mä koe olevani niin uupunut että pitäisi laittaa lapset yöhoitoon ja lähteä johonkin. Koen vain haluavani omaa aikaa vaikkapa reissun muodossa. Aikaa miehen kanssa kahden kesken. Mutta mä en varmasti osaisi vielä nauttia siitä vaan huolehtisin koko ajan kuinka kuopus voi.

Tottakai sitä huolehtii jatkuvasti miten lapset voi kun on erossa. Jos tunnet tarvitsevasi omaa aikaa ja aikaa miehesi kanssa niin ota sitä. Eikö hoito vaikka isovanhemmilla onnistuisi? Ei kannata odotella sinne asti,että on ihan tapissa,suhde karilla ja terveys retuperällä.

 

[ap]

Minä jättäisin heti kun tietäisin että lapsi pärjää syömisten kanssa. Eli siis jos imetys ei ongelma. Meil olleet n 8-9 kk ku ollaan jätetty viikonlopuksi. Mut oikeasti jos oot tiukilla ja saat lapsille hoitajan minä menisin enkä miettis lomalla lapsia.

KYllä mä lasten kanssa olemisesta nautin ja paljon mutta mä olen väsynyt. Nyttenkin mä taistelen kestääkseni hereillä. Ja nukkumaan en voi mennä kun pienempi ulkona nukkuu vaunuissa ja toinen kattelee piirrettyä ja leipäilee
sohvalla. Ja parhaiten pysyy virkeänä kun tekee jotain, joten mun päivä täyttyy kaikenmaailman puuhastelusta.

Esikoinen nukkuu yöt läpeenä, nukkunut jo 7kk lähtien. Mutta tää kuopus on niin vilkas tapaus et yöt on v'lillä aikamoisia. Pahimpana yönä saa olla kääntämässä oikeasti sen parikymmentä kertaa ainakin. Ja toisinaan herää yöllä kun haluaisi seurustella ja kun en siihen lähde mukaan menee sitten "taisteluksi"

Kuopus nyt oppinut niin paljon uutta että tekee muutenkin levottomista öistä entistä levottomampia. Hampaita, ryömimistä, konttausharjoituksia ja niin edelleen.


Noh, kyllä minä vielä siihen saakka jaksan et lopettaa yö heräilyt ja sit mä pääsen.

Mä en ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi sitä apua ei voida pyytää silloin kun sitä tarvitaan. Itse kärsin kovasta uupumuksesta ja lopulta unihäiriöistä kun en hoitanut väsymystäni ajoissa. Lopulta lapsi oli hoidossa mummolassa ja sain unirytmin kohdalleen ja akkuni ladattua viikonloppuna. Anoppikin sanoi, että on heti hoitamassa jos yöt on vaikeita ja tarvitsen lepoa. Nykyään osaan jo tunnistaa milloin nukkuminen ja väsymys alkaa mennä "överikisi" ja on nukuttava koko yö tai menee järki ja terveys. Meillä tyttö 1v ei vieläkään nuku rauhallisesti ja jos tänne asti olisin odotellut niin varmaan olisin vaipunu johonkin pyskoosiin yms jos en olisi saannut levätä.

En mä koe olevani niin uupunut että pitäisi laittaa lapset yöhoitoon ja lähteä johonkin. Koen vain haluavani omaa aikaa vaikkapa reissun muodossa. Aikaa miehen kanssa kahden kesken. Mutta mä en varmasti osaisi vielä nauttia siitä vaan huolehtisin koko ajan kuinka kuopus voi.

Tottakai sitä huolehtii jatkuvasti miten lapset voi kun on erossa. Jos tunnet tarvitsevasi omaa aikaa ja aikaa miehesi kanssa niin ota sitä. Eikö hoito vaikka isovanhemmilla onnistuisi? Ei kannata odotella sinne asti,että on ihan tapissa,suhde karilla ja terveys retuperällä.

Anoppi ja luultavasti käly tulisivat ihan tähän meille. Ja niinkuin tulisivatkin koska niin kaikken helpoin ja lapsillakin mukavampi.

Mä olen nyt vasta osannut höllätä esikoisen suhteen ja hällä ikää 3v. Et huonosti menee

Kyllähän sitä toisinaan tuntee olevansa aivan lopenuupunut ja teksi vain nukkua eikä nousta ylös vaik mikä olis. Mut joku jäär mussa asuu ja sanoo et ei vielä.

 

[poitsuli]

sillon ku mä harvoin meen(ukko ei me vaik sais)ni mä JOUDUN hommaa lapset mummulaa ja kuopus tais olla 4kk ku oli sen yhen yön mummulas esikoisest en muista!

 

[Moet]

Minä jättäisin heti kun tietäisin että lapsi pärjää syömisten kanssa. Eli siis jos imetys ei ongelma. Meil olleet n 8-9 kk ku ollaan jätetty viikonlopuksi. Mut oikeasti jos oot tiukilla ja saat lapsille hoitajan minä menisin enkä miettis lomalla lapsia.

KYllä mä lasten kanssa olemisesta nautin ja paljon mutta mä olen väsynyt. Nyttenkin mä taistelen kestääkseni hereillä. Ja nukkumaan en voi mennä kun pienempi ulkona nukkuu vaunuissa ja toinen kattelee piirrettyä ja leipäilee
sohvalla. Ja parhaiten pysyy virkeänä kun tekee jotain, joten mun päivä täyttyy kaikenmaailman puuhastelusta.

Esikoinen nukkuu yöt läpeenä, nukkunut jo 7kk lähtien. Mutta tää kuopus on niin vilkas tapaus et yöt on v'lillä aikamoisia. Pahimpana yönä saa olla kääntämässä oikeasti sen parikymmentä kertaa ainakin. Ja toisinaan herää yöllä kun haluaisi seurustella ja kun en siihen lähde mukaan menee sitten "taisteluksi"

Kuopus nyt oppinut niin paljon uutta että tekee muutenkin levottomista öistä entistä levottomampia. Hampaita, ryömimistä, konttausharjoituksia ja niin edelleen.


Noh, kyllä minä vielä siihen saakka jaksan et lopettaa yö heräilyt ja sit mä pääsen.

Mä en ymmärrä tätä ajattelutapaa. Miksi sitä apua ei voida pyytää silloin kun sitä tarvitaan. Itse kärsin kovasta uupumuksesta ja lopulta unihäiriöistä kun en hoitanut väsymystäni ajoissa. Lopulta lapsi oli hoidossa mummolassa ja sain unirytmin kohdalleen ja akkuni ladattua viikonloppuna. Anoppikin sanoi, että on heti hoitamassa jos yöt on vaikeita ja tarvitsen lepoa. Nykyään osaan jo tunnistaa milloin nukkuminen ja väsymys alkaa mennä "överikisi" ja on nukuttava koko yö tai menee järki ja terveys. Meillä tyttö 1v ei vieläkään nuku rauhallisesti ja jos tänne asti olisin odotellut niin varmaan olisin vaipunu johonkin pyskoosiin yms jos en olisi saannut levätä.

En mä koe olevani niin uupunut että pitäisi laittaa lapset yöhoitoon ja lähteä johonkin. Koen vain haluavani omaa aikaa vaikkapa reissun muodossa. Aikaa miehen kanssa kahden kesken. Mutta mä en varmasti osaisi vielä nauttia siitä vaan huolehtisin koko ajan kuinka kuopus voi.

Tottakai sitä huolehtii jatkuvasti miten lapset voi kun on erossa. Jos tunnet tarvitsevasi omaa aikaa ja aikaa miehesi kanssa niin ota sitä. Eikö hoito vaikka isovanhemmilla onnistuisi? Ei kannata odotella sinne asti,että on ihan tapissa,suhde karilla ja terveys retuperällä.

Anoppi ja luultavasti käly tulisivat ihan tähän meille. Ja niinkuin tulisivatkin koska niin kaikken helpoin ja lapsillakin mukavampi.

Mä olen nyt vasta osannut höllätä esikoisen suhteen ja hällä ikää 3v. Et huonosti menee

Kyllähän sitä toisinaan tuntee olevansa aivan lopenuupunut ja teksi vain nukkua eikä nousta ylös vaik mikä olis. Mut joku jäär mussa asuu ja sanoo et ei vielä.

No elä mee sitte, sillähän se järjestyy!

 

[Ennariina]

Meillä lapset 2v, 4v ja 6v, enkä jättäisi heitä kotiin kenenkään hoitoon vaan ottaisin mukaan. Haaveena on koko perheen risteily.