Minkä ikäisenä tutista vieroitus?

[keskimäärin]

Minkähän ikäisenä vanhemmat keskimäärin vieroittavat lapsensa tutista? Minua ei kiinnosta tarinat siitä, kuinka meidän ihmelapsi lopetti tutin imemisen jo 8 kk iässä ihan itsekseen tai myöskään toinen ääripää eli lapsen on annettu imeä tuttia vielä 4 vuotiaana.

Kertokaahan siis te keskivertovanhempina itseänne pitävät, milloin olette vieroittaneet lapsenne tutista ja miten se onnistui. Menikö useampia öitä valvoessa?

Tyttö on nyt 1 v 7 kk ja tutti on hänelle todella tärkeä nukkumaan mennessä. Muuten hän ei tuttia juuri käytä. Kannattaisikohan yrittää vieroitusta ennen 2 vuotissynttäreitä, jolloin meille syntyy uusi vauva vai olisiko parempi vieroittaa vasta n. 2,5 vuotiaana?

 

[kokemusta kolmesta]

Sanoisin, että n.1-vuotiaana on hyvä ikä. Sen ikäiset eivät jaksa kauaa huutaa(kun ei muista)tutin/tuttipullon perään. 2,5-vuotias tosiaan muistaa tutin kauemmin ja voi myös huutaa sen perään pontevammin. Sen ikäinen alkaa muutenkin uhmaamaan asiasta kuin asiasta. Sanoisin, että tulee pitempi taistelu, mitä vanhempi lapsi on.

 

[tiuku77]

nojoo, taistelut riippuu niin lapsesta.. meillä esikoinen imutteli hartaasti tuttia, 2veenä tehtiin selkeä päätös että tutin saa vaan päikkäreille ja illalla kun käy nukkumaan. ihan hyvin meni, ymmärsi "säännön" ja näin jatkettiin. meille syntyi toinen siis esikoisen ollessa 1v9kk eikä haluttu ottaa tuttia pois ennen sitä. jouluna sitten parin kuukauden valmistelujen eli siis asiasta päivittäin puhumisen jälkeen antoi tutit paketissa joulupukille..oli siis 2v7kk. ekana iltana vähän itketti mutta kun muisteltiin kenelle annettiin jne niin tyytyi siihen ja siinä se.eikä ole ikinä vauvalta tuttia vieny tmv. tän kokemuksen mukaan olis voinu tehdä siis helposti jo hieman aiemminkin mutta hyvä näin.

 

[Aq]

Meillä on molemmat lapset syöneet tuttia uniaikoina eli päikkäreillä ja yöunilla. Esikoinen vieroitettiin 2-vuotiaana ja kävi tosi helposti. Nuorempi täyttää kesällä 2v ja siihen mennessä olisi tarkoitus myös hänet vieroittaa.

Alkuperäisen tapauksessa mielestäni kannattaisi vieroittaa ennen vauvan syntymää. Myöhemmin voi olla tosi vaikeaa, varsinkin jos vauva syö tuttia. Alkaa vanhempaakin vauvattaa eikä luovu siitä millään.

 

[Sirenia*]

Ennen 2v synttäreitä meinattiin vierottaa tutista. Tyttö on nyt siis 1v3kk ja tutti on tullut paljon tärkeemmäksi kuin ennen kun aloitti vuoden alusta päivähoidossa... En siis raaski ihan vielä ottaa pois vaikka samanlainen huuto sen kanssa varmaan on myöhemminkin.

Samoilla linjoilla Aq:n kanssa että vierottaisin ennemmin ennen vauvan syntymää.

 

[mopsis]

Meillä luovuttiin tutista 1v11kk iässä.

Juttelin tytölle, että hän on jo iso tyttö ja voisi antaa tutit oravavauvoille. Tyttö kävi itse viemässä illalla tutit pussissa pensaaseen oraville. Aamulla oravaäiti oli sitten jättänyt pienen lahjan pussiin kiitokseksi. Tarina upposi kuin häkä

Tutista luopuminen sujui paremmin kuin ikinä osasin kuvitella. Tutit oli tytölle tosi tärkeitä ja niitä tarvittiin paitsi yöllä myös päivällä. Tuon tarinan varjolla luopuminen onnistui kuitenkin hienosti. Yhtään kertaa tyttö ei edes itkenyt tuttien perään. Yöuniinkaan luopuminen ei vaikuttanut edes ensimmäisenä yönä. (Meillä tosin yöt on ollut rikkonaisia aina ja on edelleen...) Muutaman päivän ajan tyttö kyseli tutteja, ja silloin aina kerrattiin tuo tarina ja hän tyytyi siihen.

Mielestäni tutit kannattaa ottaa iässä, jossa lapsi ymmärtää jo vähän ja voi olla mukana "luopumisprosessissa". Vuosikkaalta tuntuisi vähän julmalta ottaa tutteja, kun hän ei ymmärrä miksi ne pois otetaan. Alkuperäisen tapauksessa ottaisin tutit pois noin pari kuukautta ennen vauvan syntymää.

 

[1v2kk]

Poika oli n. vuosi ja 2 kk kun eräänä päivänä ei päikkäreille mentäessä löytynyt yhtään tutia. Ajateltiin sitten miehen kanssa, että loppukoon nyt sitten tutin syönti samaan syssyyn. Parina yönä poika heräsi ihan vähäksi aikaa itkemään, lähinnä sellaista unissaan itkeskelyä, kun ei tuttia tullutkaan suuhun, mutta vieroitus kävi mielestämme todella helposti ja ikäkin taisi olla pojalle juuri sopiva. Nukkumaan ruvetessakaan ei tutia kaipaillut

 

[Hmm,]

minun mielestäni ei tarvitse olla mikään "ihmelapsi", jos lopettaa tutin imemisen 8 kk:n iässä... Johan se on sen verran "iso vauva", ettei välttämättä tarvitse enää tuttia. Imemisen tarve on paljon pienemmillä vauvoilla!

Hyvänä tutista luopumisikäni pitäisin n. 1 vuotta.

 

[Aq]

Meidän kuopuksella oli kyllä tosi kova imemisen tarve vielä reilun vuoden iässä. Lussutti ihan mitä vaan =) Silloin oppi kunnolla tutille kun ei ollut aikaisemmin pahemmin kelvannut.

 

[anneli 76]

Meillä jätettiin tutti pois tytön ollessa 1v10kk. Eikä kehitelty mitään tarinoita, ensimmäisenä iltana tutin perään kysellessä todettiin, että harmin paikka, kaikki likaisena. Eikä sen koommin kysellyt perään, tosin muutamana yönä joku huuto (korvatulehdus samanaikaisesti) saattoi johtua tutin uupumisesta. Vuoden ikäisestä tuttia syötiinkin vain uniaikaan.

 

[Aurora Vee]

Minäkin suosittelisin tutista luopumista hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, vaikka se onnistuikin meillä kohtalaisen helposti myös pikkuveljen ollessa parikuinen. Tyttö oli silloin n. 1 v 9 kk, ja pahin uhmaikä on alkanut vasta sen jälkeen. Lähetettiin tutit yhteistuumin kirjekuoressa joulupukille joulun jälkeen, kun kyseinen mies oli kuitenkin paljon tapetilla.

Päätös kypsyi kun tyttö nukkui päiväunet mummolassa loistavasti ilman tuttia sen unohduttua kotiin. Sitä oltiinkin käytetty vain uniaikaan. Myös etuhampaisiin oli muodostumassa "tuttikolo". Tutteja kaivattiin pari viikkoa ja yöt olivat risaisia, mutta muistutimme aina minne ne olivat lähteneet ja se toimi useimmiten. Parin viikon ajan pikkuveljen tutit kiinnostivat, mutta nyt (2 kk myöhemmin) houkutus laittaa ne omaan suuhun tulee enää satunnaisesti. Päinvastoin hän tuntuu ymmärtävän miten tärkeä lohduttaja tutti on vauvalle, ja on kiikuttamassa sitä pojalle hyvin ahkerasti.

Jos tutista ei olla päästy eroon vuoden ikään mennessä, niin minustakin 1½-2-vuotiaana voi olla hyvä sauma; lapsi muistaa ja ymmärtää minne tutit ovat menneet (joulupukille/oraville tmv), mutta uhmaikä on vasta tulossa. Ja kannattaa ihan tosissaan heittää KAIKKI eikä jättää hätävaraa, koska silloin vanhempien on pakko pysyä päätöksessään.

 

[kufkhf]

Esikoiselta otettiin tutti pois 1v2kk ikäisenä ja sujui kertakaikkiaan hienosti, ymmärsi jo että nyt se menee pois eikä tule takasin, kuopukselta ois tarkotus ottaa tutti 1-v. synttäreiden jälkeen pääsisäisen pyhinä kun ollaan molemmat kuuntelemassa sitä huutoo jos sitä tulee

 

[kolmenäiti]

esikoinen imi tuttia kaksivuotiaaksi. Olisinkohan silloinkaan sitä muuten pois ottanut, vaan kerran juostessaan sisällä kompastui mattoon, ja törmäsi seinään. etuhampaat alkoivat hieman liikkua. käytiin kuvauksissa toteamassa, ettei vaaraa hampaiden juurille ollut tullut, ja kun kerran ruokavalio oli parinviikon ajan vellejä ja jugurttia, jäi tutti kuin sopivasti pois.

keskimmäinen ei koskaan tuttia suuhunsa edes ottanut; ei ihan vauvana eikä myöhemminkään, vaikka isoveli niin auliisti välillä tarjoili hänelle ei liioin maito kelvannut pullosta, vaan kun imettämisen lopetin 9kk iässä, loppui maidon juonti kokonaan, kun ei halunnut mukista juoda... mutta tämä on toinen juttu

nuorimmainen eli tyttäremme oli aikalailla vuoden ikäinen kun päätimme että olisi aika luopua tutista. isi oli työmatkalla, ja tyttö tietysti itki iltaisin, kun isi aina oli ollut laittamassa neitiä nukkumaan. no nyt ei ollut. eikä itkuun auttanut tuttikaan. joten tutti lähti, kaksi iltaa tyttö itki vaan sitten itkut oli itketty.

oman kokemuksen pohjalta voisin sanoa että kyllä tuo 1v. olisi varmaan sopiva aika.

 

[kolmeäiti]

ai niin... meidän keskimmäinen jolle tutti ei kelvannut, "nassutti" milloin tyynyliinan kulmaa, "rättiä" siis sellaista sideharso-juttua mikä oli äp mukana, minun yöpaitani helmaa... siis ihan mitä vain. Hän ei siis pannut suuhunsa sitä, vaan hiveli ylähuulen ja nenän välistä aluetta hyvin kevyesti... ja "nassutti"

myöhemmin päiväkodissa ihmettelivät mitä poika tekee, kun mennään levähtämään )

 

[vieroitus menossa]

Meidän 1v7kk pojalla juuri vieroitus menossa. Kesällä tulee toinen vauva, joten on hyvä unohtaa tutti ennen sitä. Yritettiin kun oli 1v, mutta ei onnistunut ja luovutimme. Poika vain huusi ja huusi, ei käynyt päiväunille eikä yöunille, vaikka oli tosi väsynyt. Eikä ymmärtänyt mitään selityksiä. Nyt vei itse houkuteltuna tutit roskiin ja muistaa sen nyt kyllä. Nukkumaan käydessä lupailtu jätskiä kun herää. Täytynyt nyt olla selkää silittelemässä, että nukahtaa, muuten huutaa, tutin kanssa kun nukahti itsekseen. Yöt menny kohtalaisesti, mutta aamulla herää jo tosi aikaisin, kun ei sitä tuttia ole. On nyt ollut 3vrk ilman. Meillä ainakin nyt tämä ikä tuntuu ihan sopivalle vieroitusiälle ja se vuoden ikä aivan liian pienelle.

 

[äiti-70]

Poika nyt 13 kk ja perjantai-iltana vaan päätin, kun tuttia ei heti käteen osunut, että kokeillaanpas ilman. Rauhoittelin pojan sänkyyn niin kuin muinakin iltoina, mutta jäin viereen istumaan alkuun. Normaalisti toivotan hyvät yöt ja lähden pois miltei saman tien. Nyt poika vähän "haki" jotain, kiehnäsi ja oli vähän itkuinen, mutta tiukka katsekontakti äitiin oli tehokas lohduke ja poika nukahti aika pian. Seuraavana päivänä päikkäreille mentäessä suu oli vielä auki ja odotti jotain, mutta naama vääntyi iloiseen hymyyn, kun äiti jäi taas pitämään seuraa ennen nukkumatin tuloa. Nyt ollaan maanantai-illassa, ja poika on nukahtanut erinomaisesti niin ilta- kuin päiväunille ilman tuttia.

Olen ällistynyt siitä, miten helposti tämä meni! Ja suosittelen lämpimästi vieroittamaan lapsen vähän aiemmin kuin 2-vuotiaana. Silloin luopuminen on jo tietoista ja varmasti vaikeampaa. Nyt se meni kuin itsestään eikä lapsi varmasti hetken päästä edes muista syöneensä mitään tuttia. Kummastelen myös ajatusta, että olisi julmaa ottaa tutti pois vuoden ikäiseltä. Tuon ikäinen löytää äkkiä lohdukkeen jostain muusta, vähän vanhempi taas _muistaa_, että oli se tutti turvana.

 

[niinpä niin :)]

Poika nyt 13 kk ja perjantai-iltana vaan päätin, kun tuttia ei heti käteen osunut, että kokeillaanpas ilman. Rauhoittelin pojan sänkyyn niin kuin muinakin iltoina, mutta jäin viereen istumaan alkuun. Normaalisti toivotan hyvät yöt ja lähden pois miltei saman tien. Nyt poika vähän "haki" jotain, kiehnäsi ja oli vähän itkuinen, mutta tiukka katsekontakti äitiin oli tehokas lohduke ja poika nukahti aika pian. Seuraavana päivänä päikkäreille mentäessä suu oli vielä auki ja odotti jotain, mutta naama vääntyi iloiseen hymyyn, kun äiti jäi taas pitämään seuraa ennen nukkumatin tuloa. Nyt ollaan maanantai-illassa, ja poika on nukahtanut erinomaisesti niin ilta- kuin päiväunille ilman tuttia.

Olen ällistynyt siitä, miten helposti tämä meni! Ja suosittelen lämpimästi vieroittamaan lapsen vähän aiemmin kuin 2-vuotiaana. Silloin luopuminen on jo tietoista ja varmasti vaikeampaa. Nyt se meni kuin itsestään eikä lapsi varmasti hetken päästä edes muista syöneensä mitään tuttia. Kummastelen myös ajatusta, että olisi julmaa ottaa tutti pois vuoden ikäiseltä. Tuon ikäinen löytää äkkiä lohdukkeen jostain muusta, vähän vanhempi taas _muistaa_, että oli se tutti turvana.

Löytää uuden lohdukkeen kunhan ei ole peukalo sitä ei sitten voinkaan ottaa pois! Meillä aloitettiin eilen illalla vierotus ja tyttö täyttää kohta kaksi. Ensimmäinen yö oli..öö..mieleen painuva myös naapureille. Tyttö heräsi n. neljä kertaa yön aikana ja joka kerralla huusi 1/2-1 tuntia. Todella toivon että tämä yö helpompi.