Minkä ikäiselle luette satuja?

[Lilith]

Eilen tuli tästä miehen kanssa keskustelua ja jäin miettimään mites muilla on.

Meille on alkanut kasaantua suurehko määrä erilaisia satukirjoja, lyhyempiä ja myös niitä paksumpia tiiliskiviä. Mulla on muutenkin arviolta noin 400 kirjaa ja nyt huomaan, että myös noita lastenkirjoja on tullut hankittua.

Eilen niitä järjestelin hyllyyn niin mies sanoi, että eihän noita voi vuosiin vielä edes lukea lapselle. Aloin miettiä, että tosiaan, milloinhan muksu alkaa näiden päälle ymmärtää :O Erikseen on siis lapselle kyllä niitä katselukirjoja jne ja niistä osa onkin jo käytössä reilu puolivuotiaalla.

Tiedostan toki, että tässäkin asiassa on yksilöllisiä eroja niin paljon kuin on lapsiakin, mutta kysynpä kuitenkin. Minkä ikäiselle olette siis lukeneet satuja? Entä minkä ikäinen on alkanut jo nauttiakin paikallaan istumisesta ja kuuntelusta?

 

[2-vuotias]

Meillä 2-vuotiaana jaksoi kuunnella lyhyitä satuja. Nyt juuri 3 vuotta täyttäneenä jaksaa istua vaikka tunnin. Eli nyt ollaan alettu lukea pitempiä satuja tai lukuja satukirjoista.

 

[foodia]

No mä olen kyllä lukenu ihan kaiken mittasia satuja siitä, kun lapsi oli 4kk vanhan. Kuvakirjan esittelin vissiin pari päivää kotona oltuamme.

 

[Tukka Tötteröllä]

6kk iässä jo katseltiin ja luettiin, mutta nyt 3 veenä varsinaisesti vasta aloitettu lukemaan iltasatu ja sitä osaa jo kaivatakkin

 

[kökköliini]

joka ilta olen lukenut sadun 1v asti.

 

[maitovara]

Me aloitettiin, kun lapsi oli alle puolivuotias. Ei hän ehkä mitään ymmärrä, mutta kuuntelee tarkasti ja katselee kuvia

 

[Aisopox]

Riippuu paljon saduista. Semmoiset toistelevat, lyhyet kuten "pikku pikku muori" meni jo aika varhain, mutta kyllä ne pidemmät sadut taisi tulla vajaa 3-vuotiaana. Ja silloinkin parhaiten iltasadun muodossa, mihin nukahtaa sitten - toki tässä on varmaan persoonakohtaisia eroja.

Toki minä luin kaikenlaista ääneen jo vauva-aikana, siis niitä kuvitettuja lastenkirjoja. Kirjoja ei ole ikinä liikaa !

 

[2v:n äiti]

Meillä 2v. ei juurikaan kiinnostu lukemisesta. Katsomme kyllä paljon kirjoja ja kerron mitä kuvissa on, lapsi näyttää ja kertoo itsekkin. Varsinainen lukeminen ei meillä ainakaa suju, poika kääntää heti sivua jos alan lukea!

Kait se on jotenki niin erilaista kuunnella luettua kun kerrottua

 

["minttu"]

Mä olen lukenut meidän tytölle ihan vauvasta asti ja hän on aina tykännyt kirjoista tosi paljon Vaikka muuten onkin kova menemään, niin kirjojen ääreen on aina jaksanut pysähtyä keskittymään ja kuuntelemaan. 2-vuotiaana luettiin montakin lyhyempää kirjaa/satua peräkkäin, ja nyt 3-vuotiaana tyttö jaksaa kuunnella jo hyvinkin pitkiä tarinoita.

 

[moekoe]

Me ollaan luettu muksulle reilu vuoden verran joka päivä. Siinä kahden vuoden kieppeillä jaksoi selvästi kuunnella ja keskittyä. Ja sai niistä jotain irtikin.
Ollaan luettu nyt pidempiä kirjoja, muutama luku kerrallaan. Ehdottomia lemppareita Histamiinit sekä Karhuherra Paddingtonit. Pekka Töpöhännät ei vielä uponneet.

Kirjoja on saanut käpälöidä aina ja kuvia katsellut aina innokkaasti.