Minäkin olen SYNNYTTÄNYT

Ajattelin kertoa teille kokemukseni, joka on surettanut minua valtavasti ja josta on olut vaikea puhua kenenkään kanssa, varsinkaan, kun kohtalotovereita ei ole ollut. Olen synnyttänyt esikoiseni perätilan vuoksi sektiolla. Vaihtoehdot käytiin tarkkaan läpi, mutta niitä ei lopulta ollut painoennusteen takia (4100g).

Ensimmäisten kuukausien aikana pahoitin lukuisia kertoja mieleni tuttujen ja tuntemattomien äitien kommenteista koskien synnytystapaani. Olen kuullut nyt kahden vuoden aikana niin monta "Sähän et ole kokenut oikeata synnytystä", "Suhde lapseen syntyy siinä synnytyksen aiheuttaman työn ja kivun kautta" yms juttua, että se on lähes uskomatonta. Kamalin oli ehkä synnytyslaitoksella kuulemani oli lause, etten ole kokenut "syntymän ihmettä". Ne muut äidit siis siellä olivat ja minä kävin siellä vain hakemassa lapseni vatsasäilytyksestä?! En ikinä unohda tätä sukulaisen lausahdusta, joka sai minut alkuajan hormonien vallassa itkemään monet itkut.

Kun olin toennut herkimmästä ajasta ja saanut etäisyyttä synnytykseen, olen luonnollisesti tajunnut, että synnytys on vain yksi osa sitä kokonaisuutta, joka littyy lapsen saamiseen. Tärkeintä on lapsi itsessään .En missään nimessä kokenut myöskään suhteeni lapseen olleen epäselvä siitä johtuen, että hän ei syntynyt tavalliseen tapaan. Luulen olevani kutakuinkin normaali ja tasapainoinen ihminen, en siis todellakaan mikään yliherkkä reagoija. Pelkään kuitenkin, että tämä jää kummittelemaan johonkin takaraivoon. Johonkin syvälle se on sattunut, koska en ole pariin vuoteen asiasta kenellekään avautunut.

 

Minä kun sain ensimmäisen sektiolla, kuulin myös samaa, Olen todennut että lapsen tekeminen on pienin asia, mutta kun kasvattaa aikuiseksi ja jaksaa kasvattaa se on tärkein asia. Imettämisestä olen myös kuullut silmät korvat täyteen, en ole herunut ja olen syöttänyt pullosta kahta lastani ihan hyvällä omalla tunnolla ja kohta syntyy kolmas imetän ja jos ei maito riitä ja vauva vain huutaa annan pullosta ihan hyvällä omalla tunnolla.Minulla ei ole koskaan mahdollisuutta vain maata sängyssä ja imettää, töitä on ollut paljon.Elämme sivistys valtiossa,ei ole välttämätöntä vaarantaa äidin ja lapsen henkeä, sillä uhalla ettei leikata.Turhaan kuuntelet moisia höpötyksiä.

 

Ymmärrän kyllä, että tuntuu pahalta kuulla toisilta tuollaisia kommentteja :hug: Itse olen esikoiseni synnyttänyt alakautta ja nyt on sektio edessä ja se harmittaa hirveästi (istukka kohdunsuulla..) Minusta tuntuu kyllä siltä, että se hohto menee kun leikataan, enkä koe sitä synnytykseksi. Toki se miten lapsi tähän maailmaan tulee on loppujen lopuksi pieni siivu siitä kaikesta upeasta. Ja suhde lapseen ei varmasti ole sen kummempi olipa sitten synnyttänyt tai leikattu. Minun mielipiteeni on, että en synnytä tätä tulevaa vaan se leikataa ja sillä siisti. Toivon, että myös sinä sektioäiti saat joskus kokea alatie synnytyksen niin tiedät mistä hohdosta minä puhun. Kaikkea hyvää :heart:

 

\

Toivon, että myös sinä sektioäiti saat joskus kokea alatie synnytyksen niin tiedät mistä hohdosta minä puhun. Kaikkea hyvää :heart:

Minä olen myös synnyttänyt - sektiolla. Ja oli aivan ihana ja mahtava kokemus. Lapsen ensiparkaisun sai kuulla ja sitä kosketella ilman repiviä kipuja ym. Että kyllä ainakin minun suunnitellussa sektiossa oli hohtoa, mitä en varmasti olisi alakautta änkäämällä kokenut/halunnut.
Ja mulle ei onneksi vielä (5kk) ole kukaan tullut sanomaan, ettenkö olisi synnyttänyt, mutta sekin aika varmaan koittaa, viimeistään siinä vaiheessa kun menen töihin, jossa enemmistö on +-50-v naisia. Mutta siihenkin olen varautunut ja asennoidun siten, että kateuttaan vaan arvostelevat, koska ovat joutuneet alakautta synnyttämään. Miksi muutenkaan alatiesynnyttäjät arvostelisivat sektioäitejä, kuin kateudesta. Eihän se toisen sektio ota heiltä sitä mahtavaa (?) kokemusta pois

 

minäkin olen synnyttänyt poikani hätäsectiossa. ja olen kokenut syntymän ihmeen ja sen suuren rakastumisen vauvaani heti kun näin hänet. olen kanssa kuullut noita juttuja ei synnyttämisestäni mutta olen aina todennut että älä nyt viitti olla lapsellinen ja milläs vuosi sadalla se sinä elät noine juttuines.
antaa valopäiden puhua kun eivät mistään mitään tiedä ja osoittaa heidän järjen köyhyyttä kun päästelevät sammakoita suustaan.
section koettuani olen jälkeen päin ajatellu et pääsinpä helpolla...ei tarviinnu tuskissa väännellä tunti tolkulla ja istua kumirenkaiden päällä viikkotolkulla ei silti eihän kaikki alatie synnyttäjät repeä pahasti.
mulla oli aika kivuton sectiohaava ja pystyin toimimaan aika normaalisti heti kun nukutus tokkurasta tokenin.
olen ylpeä synnytyksestäni ja vauvastni erityisesti!
hapannaama marmattajien on ihan turha yrittää viedä iloani synnytystavastani, ei nimittäin onnistu.
kaikkea hyvää ap.lle ja muille synnyttäneille äideille oli se synnytystapa mikä tahansa! =)

 

Itse sain esikkoni alakautta ja niin luultavasti syntyy tämä kakkonenkin jos ei tule mitään yllättävää eteen. Sektio on vain toinen SYNNYTYS tapa. Kyllähän se vauva siinäkin syntyy. Onhan se ihmeellinen ja mahtava kokemus kun vihdoin synnytys loppuu ja vauva nostetaan massun päälle. Mutta kyllä minä nostan hattua niille äideille jotka uskaltavat sektioon syystä tai toisesta mennä. Itse kun olen piikkikammoinen ja jos sektion eteen joutuisin olisin varmasti kauhusta kankea. Joten yhtä arvokas tapa on synnyttää vauva sektiollakin joten älä yhtään vähättele saavutustasi ja tapaa jolla synnytit :hug:

 

Olen vähän yllättynyt naisten keskuudessa vallitsevasta tyylistä hehkuttaa alatiesynnytystä. Se on kuin tabu, joku on sen tehnyt... toiset eivät. Ilmassa on havaittavissa myös hienoista pahansuopuutta esim. ensisynnyttäjille kaiken maailman kauhutarinoilla yms. Miksi näin? Nouseeko Suomessakin arvostus naisyhteisössä synnytyksen myötä kuten monissa kehitysmaissa?

 

sektio on leikkaus ei synnytys vaikka siinäkin lopputuloksena on vauva. turha siitä on mieltänsä pahottaa jos joku sitä mieltä on. esikko leikattiin ja 2 seuraavaa olen alakautta synnyttänyt. ihan eri asia.

 

\

sektio on leikkaus ei synnytys vaikka siinäkin lopputuloksena on vauva. turha siitä on mieltänsä pahottaa jos joku sitä mieltä on.

Sektio ON synnytys. Ihan virallisesti. Tämä kun ei ole mikään mielipideasia ollenkaan.

 

naisilla näyttää minustakin olevan tapana "kilpailla" ja "kehuskella" synnytyksillään; mitä pidempi ja tuskallisempi, sen oikeampi. kun yksi kertoo 8-tuntisesta synnytyksestään, toinen tulee kertomaan 15-tuntisestaan, johon taas kolmas että ei tuo vielä mitään, minä synnytin 30 tuntia! ja aina joku repesi pahemmin, sai vähemmän kivunlievitystä, kesti enemmän kipuja ja teki isommat lapset. *huokaus* idioottimaista.

minuakin tämä ottaa päähän, koska vaikka synnytinkin alakautta, niin tuntuu ettei minulla saa olla mitään sanottavaa, koska tuossa kilpailussa minä en ikinä voita supernopean synnytykseni kanssa. minä pääsin niin HELPOLLA. minä en tiedä oikeista synnytyksistä mitään.

idioottimaista! eikö kaikki hitto vie ole suhteellista, ja jokainen kokee lapsensaantinsa omalla tavallaan, keitä muut ovat vähättelemään minun kokemustani tai teidän, kun eivät itse olleet siinä sitä kokemassa sitä.

enkä millään voi käsittää, miten joillain voi edes olla niin huonot KÄYTÖSTAVAT, että puhuvat tuollaisia, pitäisihän nyt maalaisjärjen kertoa milloin pitää suu kiinni. vähätellä nyt toisen suhdetta tämän lapseen synnytystavan takia... aivan idioottimaista!

 

Eli lapsi, joka on tullut sektiolla, ei ole koskaan syntynytkään????

 

heh tuo oli hyvä eikä sellaset vietä vuosittain syntymäpäivää vaan leikkautumispäivää...

 

Piti vielä lisätä että kummatkin lapseni olen sektiolla synnyttänyt koska eivät muuten olisi sieltä pois mahtuneet. Ja kovat, viikkojen kivut olen joutunut kokemaan sektion takia. Paras äiti lapsilleni joka tapauksessa olen, synnytystavasta riippumatta.<br><br>

 

Loistava veto tossa edellä!!!
Minä jouduin myös esikoisen sektiolla synnyttämään perätilan takia. Sinänsä minulle on ihan sama mitä jotkut siitä ajattelevat. Olen kuullut noita (ai niin, ethän sä tiedä mitä synnytys on" -kommenteja ihan riittämiin... Ei oikein tiedä pitäiskö nauraa vai itkeä. On sitä naisilla tavat osoittaa paremmuuttaan!!! Vaikean raskauden jäkeen mulle oli ihan sama miten se lapsi sieltä ulos saadaan, pääasia oli, että saisivat sen sieltä hengissä. Jos se tekee minusta "huonomman" äidin kuin alakautta synnyttäneet niin voi voi...
Ja ainakin minä sain ennen sektiota sairaalasta vihkosen "ohjeita keisarinleikkauksella SYNNYTTÄVILLE". Ja sanottakoon vielä, että uopuksen synnytin sitten ihan "normaalisti" alakautta. Ehkä sitten pystyn olemaan hänelle parempi äiti kuin esikoiselle, jonka kohdalla olen tuomittu huonoon äitiyteen jo alusta asti....

Tsemppiä sinulle ap! Jätä muiden kommentit omaan arvoonsa, heiltä puuttuu äidin sydän, sitä kun ei näemmä automaattisesti alatiesynnytyksessä saakaan

 

Itse olen kokenut molemmat synnytystavat ja kyllä se sektio on synnytys siinä missä se perinteinenkin tapa. Mutta en silti usko että alatiesynnyttäjät kateuden vuoksi herjaisivat sektioäitejä. Omalla kohdallani ainakin alatiesynnytys oli helpompi tapaus mitä se sektio enkä haluaisi toista kertaa sektioon ellei ole pakko. Siten itse en ainakaan kadehdi yhtään heitä jotka ovat sektion kokeneet. Anyway, ei noista kommenteista kannata välittää. Synnyttänyt sinäkin olet. Eihän niitä lapsia muuten maailmaan saateta!

 

Paha-akka täällä kommentoi nyt. En lukenut ketjua kun ap:n osuuden.
Harmi että teihin suhtaudutaan noin. Olette synnyttäneet jos niin koette itse tehneenne. Muut eivät tiedä mistään mitään. Itse tiedätte.

"Synnytin" itse sektiolla. Vaikka mielestäni en "synnyttänyt". En osannut puhua synnyttämään menemisestä. Ajattelin asian lapseni turvallisena syntymänä. Siis se päivä oli lapseni syntymä päivä, mutta ei minulle "synnytyspäivä". En siis mielestäni "synnyttänyt" häntä.

Mutta en tunne jääneeni mistään paitsi. Kaikki tämä tapahtui lapsen turvallisuuden vuoksi. Ja oli ainoa oikea tapa. Olin itse täysin sektion takana ja se oli oma valintani.

Rakastan lastani ja hänen syntymä oli upeinta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Mitä p.askaa te välitätte mitä muut ajattelevat? Tärkeintä on että on oman elämänsä kanssa tasapainossa. Ei kannata odottaa keneltäkään ymmärrystä tai älykkyyyttä. Tärkeintä on että itse tietää. Jos tietää synnyttäneensä lapsensa ( vaikka sektio olisi kyseessä) niin muiden mielipiteellä ei ole MITÄÄN merkitystä.

 

Lohdutukseksi sanon että olen molemmat synnytys tavat kokenut ja sanonpahan vaan että sektio oli kamala tapa synnyttää ja haavan paraneminen vei huomattavasti kauemmin kuin alatie synnytys. Mulle myös sanottiin että sittenpähän tiät mitä synnytys on kun ala kautta sen teet. Sanon vaan että miljoona kertaa mielummin alateitse kuin sektiolla.

 

mä olen myös kokenut molemmat synnytykset ja omasta puolesta sanon ett alatiesynnytys on aivan yliarvostettu juttu..

 

mä oon synnyttänyt 2 lastani ns. normaalisti alakautta. enkä haluis et leikattais tätä kolmattakaan. paitsi jos tilanne sen vaatii.(perätila,istukka väärässä paikassa tms.) oon kuullu et alakautta synnyttäminen on paljon helpompi, ei kestä toipuminen niin kauaa..hattua nostan kaikille sektion kokeneille! =)

 

Paha-akka jo näköjään onkin kirjoittanut sen mitä itsekin ajattelen

Muiden tyhmistä kommenteista on turha välittää. Niitä nyt tulee aina, joka asiassa, teet niin tai näin .

 

Minä olen myös "SAANUT" molemmat lapseni sektiolla. Näinhän ne kateellisten kommentit kuuluvat. Ensimmäinen lähti tulemaan 38 viikkoisena (4050g, 51 cm). Tein häntä 25 tuntia joista keinopoltoilla 16 tuntia. Ei auennnut kohdunsuu kuin 5 cm, mutta KOHTU REPESI ylhäätä alas saakka. Lisäksi pojalla oli napanuora kaksi kertaa kaula ympäri. Lääkäri totesi että se oli 2 minuutista kiinni ettei kuoltu molemmat. Kaiken tämän lisäksi sai kovan sairaalabakteerin. Yli kuukauden olin tosi kipeä. Ja kommetit "sinähän pääsit helpolla". Niistä todellakin pahoittaa mielensä. Nykyään sanon tosi napakasti KAIKILLE jotka kyseisen lauseen minulle sanoo. Tyttöni syntyi myös sektiolla ja napanuora oli tikasuti kaulan ja nilkan ympäri. Joten huonsti olisi käynyt. Luoja ei vaan kertakaikkiaan anna kaikille tilaa synnyttää alateitse. Nyt saan kolmannen vauvan heinäkuussa ja olen äiti vuosimallia 1964. Olen todellakin taas kuullut samat kateelliset ja vähättelelvät kommetit. Kuitatkaan ne sillä että kun te "hyvät normaalisti" synnyttäjät kävelet muutaman tunnin kuluttua syömänn niin me leikatut olemme letkuissa ja yirtämme olla yskimättä ja niistämätä kun sattuu niin pirusti. Sektio on todella iso leikkaus. Jokainen voisi miettiä kuinka monesta kerroksesta se maha leikataan auki ja kuinka syvällä ompeleet ovat. Joten ei muuta kuin lippu korkealle ja kysykään sitä kivunsietokyvystä normaalisynnyttäjiltä niin voi mennä nassu kurttuun. Hyvää kesää sinulle ja muillekin.

 

Sut on leikattu ja siinä on vauva syntynyt mutta sinä henk kohtasesti et ole mielestäni synnyttänyt koska et ole mitään tehnyt sen eteen että vauva tulee maailmaan.

 

Kuule mä tein 25 tuntia normaalisti. Oikein työntö poltot joten älä ala selittää etten ole synnyttänyt!!!!! Taidat olla alle 20v

 

\

Sut on leikattu ja siinä on vauva syntynyt mutta sinä henk kohtasesti et ole mielestäni synnyttänyt koska et ole mitään tehnyt sen eteen että vauva tulee maailmaan.

olen kantanut lastani sydämeni alla yhdeksän kuukautta. ja synnytän sektiolla \|O

 

\

Sut on leikattu ja siinä on vauva syntynyt mutta sinä henk kohtasesti et ole mielestäni synnyttänyt koska et ole mitään tehnyt sen eteen että vauva tulee maailmaan.

Just joo, et oo tainnu sektiota läpikäydä.... Ja kyllä me sektioäiditkin (yllätys, yllätys) lasta se 9-10kk sisällä kannetaan, että eiköhän me jotain tehdä sen maailmaan saattamiseksi \|O Ja mielestäni ei sektioäitien tarvitsisi edes joutua puolustelemaan itseään, vaikka olisikin ensin yrittänyt synnyttää alakautta. Mä olen oman lapseni ainakin synnyttänyt, vaikka se sektiolla tapahtuikin, ja vaikka en vielä tänäkään päivänä tiedä, miltä supistus tuntuu, en todellakaan koe jääneeni mistään paitsi tai olevani yhtään huonompi tai vähäpätöisempi äiti.