Minä niin haluaisin vielä saksanpaimenkoiran. Vaan onko niin ettei se sovi kelle vaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Meillä on siis tällä hetkellä vähän reilu yksi vuotias laumanvartija mix uros koira ja päivä päivältä vaan tulen varmemmaksi siitä että haluaisin sen kaveriksi joskus saksanpaimenkoiran. Mutta vähän jänskättää kaikki kertomukset ettei sovi ihan kelle vaan ja ovat kauheita luupäitä jne.

Hyvin ollaan kyllä tämänkin luupään kanssa pärjätty vaikka on kyllä ollut varmasti sieltä helpoimmasta päästä vaikka onkin ns. hankalia rotuja.

Kertokaas sopiiko se ihan kelle tahansa?:)
 
ei sovi kaikille. Se pitää kouluttaa hyvin ja se vaatii päivittäin runsaasti toimintaa ettei se turhaudun ja ala purkaa sitä aggressiivisuutena. Mutta mikään luupää sakemanni ei ole. Jos sakemanni tietää kuka on pomo niin se on yks helpoimpia koulutettavia, koska se on oman isäntänsä eteen valmis tekemään mitä vain. Jos sakemanni ei tottele ja on luupää niin siinä tapauksessa kyseinen koira ei tiedä paikkaansa laumassa ja siksi on sellainen. Laumassa paikkansa tietävä on valmis tottelemaan aina kaikissa tilanteissa isäntäänsä/emäntäänsä. sakemanni on yhden ihmisen koira, se ottaa yhden ihmisen joka on sille kaikki kaikessa, muut on sitte toissijaisia. Mä suosittelen miettimään kahdesti koska juuri ajattelemattomien ihmisten takia rodun maine on niin huono.
 
ei sovi kaikille. Se pitää kouluttaa hyvin ja se vaatii päivittäin runsaasti toimintaa ettei se turhaudun ja ala purkaa sitä aggressiivisuutena. Mutta mikään luupää sakemanni ei ole. Jos sakemanni tietää kuka on pomo niin se on yks helpoimpia koulutettavia, koska se on oman isäntänsä eteen valmis tekemään mitä vain. Jos sakemanni ei tottele ja on luupää niin siinä tapauksessa kyseinen koira ei tiedä paikkaansa laumassa ja siksi on sellainen. Laumassa paikkansa tietävä on valmis tottelemaan aina kaikissa tilanteissa isäntäänsä/emäntäänsä. sakemanni on yhden ihmisen koira, se ottaa yhden ihmisen joka on sille kaikki kaikessa, muut on sitte toissijaisia. Mä suosittelen miettimään kahdesti koska juuri ajattelemattomien ihmisten takia rodun maine on niin huono.

Olenkin toisen koiran kanssa kahden vaiheilla: joko se on se sakemanni jota kovasti kovasti tahtoisin tai sitten toinen laumis.

Mutta jos saksanpaimenkoira tulee perheeseen niin ottaako se siltikin vain sen yhden omaksi ihmisekseen vai voiko koko perhe olla?

Tälle meidän nykyiselle ollaan kaikki kaikki kaikessa ja lapsia jumaloi yli kaiken ja vahtii niitä aina silmä tarkkana vaikka olisi tekemässä jotain muuta ulkona. Eli siis 24/7 vahti päällä.
 
[QUOTE="aloittaja";25099900]Olenkin toisen koiran kanssa kahden vaiheilla: joko se on se sakemanni jota kovasti kovasti tahtoisin tai sitten toinen laumis.

Mutta jos saksanpaimenkoira tulee perheeseen niin ottaako se siltikin vain sen yhden omaksi ihmisekseen vai voiko koko perhe olla?

Tälle meidän nykyiselle ollaan kaikki kaikki kaikessa ja lapsia jumaloi yli kaiken ja vahtii niitä aina silmä tarkkana vaikka olisi tekemässä jotain muuta ulkona. Eli siis 24/7 vahti päällä.[/QUOTE]

Sakemanni useimmiten ottaa sen yhden ihmisen omaksi ihmisekseen. Meillä kun oli sakemanni niin mä olin sille kaikki kaikessa. KUn menin vessaan niin jos ei päässy mukaan niin ootti oven takana, samoin ku suihkussa kävin. Ei suostunu nukkumaan kuin samassa huoneessa mun kanssa. Siskoni joskus halus sitä pitää omassa huoneessaan yön yli niin ei siitä tullu mitään, koira ramppas ja ravas ja kitisi sielä huoneessa niin kauan kunnes sisko päästi se pois, se juoksu mun huoneeseen ja paneutui maata mun sängyn viereen ja nukahti samantien. Se ei suostunu lähtemään lenkille kuin mun kanssa, jos mä jäin kotiin niin koira ei suostunu poistumaan pihaa kauemmaksi. Vastaavia kertomuksia kuulin paljon silloin kun mulla oli sakemanni ja kuljin sakemanniporukoissa. Jotkut koirat on yhden ihmisen koiria ja jotkut perhekoiria. Sakemanni on yhden ihmisen koira.
 
sakemanneja on monenmoisia,mutta kaikki ne tarvitsee kunnon koulutuksen.on näyttöpuolen ja käyttöpuolen sakemanneja.käyttöpuolen koirat on niitä vaativampia,mutta ei auta näyttöpuolen koiriakaan aliarvioida.meillä ollut molempia useampia yksilöitä.rotuna aivan upea,jos on halua ja aikaa paneutua koulutukseen.luustosairaudet vaan riesana.(mm lonkkavikaa,kyynerpäät ja selkä)
 
Tää ei tod. oo oikea paikka jutella sakemanneista, rottiksista tai dobbereista. Ne kun luokitellaan täällä tappajakoiriksi.
Jos sulla on luja auktoriteetti ja osaat kasvattaa jämäkästi niin kyllä saku sulle sopii. Jos otat koiran vaan kivan ulkonäön vuoksi lellittäväksi niin ei sovi.
 
Saksanpaimenkoira on yksi helpommin koulutettavista jos vaan tietää paikkansa. jos koet pystyväsi olemaan laumanjohtaja niin en usko että ongelmia sakun kanssa tulee. Se on totta että koira ottaa yhden ihmisen jota seuraa mutta se ei tarkota etteikö muut voisi sitä komentaa tai muuten olla sen kanssa. Meillä toi uros saku on ottanut minut, nukkuu sängynvieressä, uskoo parhaiten mitä minä sanon mutta tottelee myös muita ja leikkii muiden kanssa, nauttii lapsen ja miehen rapsutuksista yhtälailla. en usko että sinulle ongelmia koiran kanssa tulisi, eikä ne ole niin kauheita kun annetaan ymmärtää paitsi tietty väärällä koulutuksella :)
 
Meillä on aina ollut (mun lapsuuden ajoista saakka) sakemanni. Helppo kouluttaa, lauhkea ja lapsiystävällinen. Oikeastaan tätä viimeisintä ei paljon edes ole koulutettu ja kiltti ja tottelevainen se silti on.
 
On niilla koirillakin omat luonteenpiirteet, ei ne kaikki samasta muotista ole. Mulla on kokemusta neljästä eri saksanpaimenkoirasta, kaikki ihan erilaisia. On ollut 2 erittäin vaikeaa tapausta ja 2 niin lutusta nallukkata.
 
Sakemanni useimmiten ottaa sen yhden ihmisen omaksi ihmisekseen. Meillä kun oli sakemanni niin mä olin sille kaikki kaikessa. KUn menin vessaan niin jos ei päässy mukaan niin ootti oven takana, samoin ku suihkussa kävin. Ei suostunu nukkumaan kuin samassa huoneessa mun kanssa. Siskoni joskus halus sitä pitää omassa huoneessaan yön yli niin ei siitä tullu mitään, koira ramppas ja ravas ja kitisi sielä huoneessa niin kauan kunnes sisko päästi se pois, se juoksu mun huoneeseen ja paneutui maata mun sängyn viereen ja nukahti samantien. Se ei suostunu lähtemään lenkille kuin mun kanssa, jos mä jäin kotiin niin koira ei suostunu poistumaan pihaa kauemmaksi. Vastaavia kertomuksia kuulin paljon silloin kun mulla oli sakemanni ja kuljin sakemanniporukoissa. Jotkut koirat on yhden ihmisen koiria ja jotkut perhekoiria. Sakemanni on yhden ihmisen koira.

Toi koira kuulostaa jo eroahdistuneelta, ei pelkästään vahvasti leimautuneelta. Koiran ei saisi antaa seurata kodissa ketään pakkomielteisesti, koska se stressaa koiraakin melkoisesti.

Mun tuntemani sakut ovat mainiota perhekoiria. Ehkä toinen aikuisista on koiralle läheisempi, mutta korvat löytyy myös muiden aikuisten perheenjäsenten käskyille.

Ihmisen kanssa työskentelyyn jalostettu palveluskoira on helppo kouluttaa, kun vertaa vaikkapa itsenäiseen työskentelyyn kehitettyihin rotuihin, jotka tekevät mieluiten itse päätökset sen sijaan, että kuuntelisivat ne ihmiseltä. Sakulle ei tarvitse olla "kova" ja vetää jotain kersanttilinjaa, sillä jos olet reilu ja luotettava pomo, koirasi tottelee vaikka sormen heilautusta.
 
Mä luulen, että kun ne tietyt rajat pennulle asettaa pienestä pitäen, kouluttaa vaikka vain poerusasiat, niin niillä pääsee jo pitkälle. Minulla on ollut 2 urosta ja 2 narttua ja kaikki olleet mukavia lapsiperheen koiria. Tosin jokaisella niistä olen kilpaillut, joten kouluttanut olen. Mutta mitään erityisiä poppakonsteja niihin ei tarvinnut käyttää :D

Ja "yhden ihmisen koira" jaa-a, kyllä meillä kuuntelevat niin isäntää kuin emäntää. Ja onpa kahdella uroksella kilpaillut kaverikin, saaden ykköstuloksen.
 
Meillä siis sekarotuinen jossa mm. tiibetinmastiffia ja kaukkaria, kenties saksanpaimenkoiraa.

On ollut mielestäni helppoa sen kanssa, mutta liekkö se syynä et siitä saakka kun taloon tuli on ollut tietyt pelisäännöt ja rajat ja niistä pidetään kiinni aina.
 
[QUOTE="aloittaja";25100700]Meillä siis sekarotuinen jossa mm. tiibetinmastiffia ja kaukkaria, kenties saksanpaimenkoiraa.

On ollut mielestäni helppoa sen kanssa, mutta liekkö se syynä et siitä saakka kun taloon tuli on ollut tietyt pelisäännöt ja rajat ja niistä pidetään kiinni aina.[/QUOTE]

Varmasti pärjäät sakun kanssa, kun pidät noi samat pelisäännöt :)
 
Kannattaa ainakin olla tarkka et mistä hankkii.
Lapsuudessani tyhmyyttämme hankittiin saksari semmosesta pienimuotoisesta pentutehtaasta, jossa koiranpentuja pidettiin navetassa.
Koira olikin sit luonnevikainen ja vaikka kaikkeni tein sen eteen niin se piti lopettaa... :(
 
Meillä on bouvier, joka myös vaativa palveluskoirarotu. Silti se on paljon helpompi ollut, kun tuo meidän sekarotuinen, kun on tervepäinen. Tärkeintä on, että koiran ottaa luotettavasta paikasta ja vanhenpien luonteet hyvät.
 
Meidän paapalla on ollut aina saksanpaimenkoiria ja ovat olleet mitä ihanimpia koiria, vaikkei niitä oo pahemmin koulutettu, perus käskyt osasivat kyllä. Mahtavan luontosia, olivat aina ihan innoissaan kun tuli väkeä kylään. Paappaa seurasivat joka paikkaan.

Meidän isä osti sakemanni pennun tuossa 3 vuotta sitten ja sekin on todella mukava koira, rauhallinen & iloinen, pentuna ei tehnyt yhtään tuhoa. Sekin koulutettu sen verran, että osaa istua, mennä maahan, kulkea vierellä, odottaa ruokaa ja ottaa vasta kun saa luvan, tulla luokse ja etsiä (minut, siskoni ja vanhempani). Erittäin miellyttämishaluinen.

Paapan koirat ovat jo kuolleet vanhuuteen ja tämä meidän porukoiden koira on nyt sen 3v, eikä yhdenkään kanssa ole tullut mitään ongelmia. :)
 
[QUOTE="tiuku";25101144]Kannattaa ainakin olla tarkka et mistä hankkii.
Lapsuudessani tyhmyyttämme hankittiin saksari semmosesta pienimuotoisesta pentutehtaasta, jossa koiranpentuja pidettiin navetassa.
Koira olikin sit luonnevikainen ja vaikka kaikkeni tein sen eteen niin se piti lopettaa... :([/QUOTE]

Kyllä! Tarkka pitää olla ottaa minkä koiran hyvijään.
Eilenkin ihan huvikseni katsastelin erilaisia sivustoja mistä mm. koiria myynnissä niin keltasessapörssissä oli taas sivukaupalla näitä pentutehtailijoiden pentuja.. Sääliksi aina käy ne, tulee todella paha mieli niiden kaikkien puolesta.
 
Meidän paapalla on ollut aina saksanpaimenkoiria ja ovat olleet mitä ihanimpia koiria, vaikkei niitä oo pahemmin koulutettu, perus käskyt osasivat kyllä. Mahtavan luontosia, olivat aina ihan innoissaan kun tuli väkeä kylään. Paappaa seurasivat joka paikkaan.

Meidän isä osti sakemanni pennun tuossa 3 vuotta sitten ja sekin on todella mukava koira, rauhallinen & iloinen, pentuna ei tehnyt yhtään tuhoa. Sekin koulutettu sen verran, että osaa istua, mennä maahan, kulkea vierellä, odottaa ruokaa ja ottaa vasta kun saa luvan, tulla luokse ja etsiä (minut, siskoni ja vanhempani). Erittäin miellyttämishaluinen.

Paapan koirat ovat jo kuolleet vanhuuteen ja tämä meidän porukoiden koira on nyt sen 3v, eikä yhdenkään kanssa ole tullut mitään ongelmia. :)

Mukava kuulla :)

Koiran kun koiran tarttee tietää paikkansa laumassa. Yksikään koira tuskin onnellinen siellä johtajan pallilla.
 

Yhteistyössä