Minä haluaisin vielä yhden lapsen, mies ei. Mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

"..."

Vieras
Meillä on kaksi ihanaa tytärtä 2 ja 3 v:t. Kotona menee hyvin ja miehen kanssa ei mitään ongelmia. Nyt mulle sitten iski vauvakuume, kun kaikki ympärillä saa lapsia. En haluaisi sitä kolmatta ihan heti, mutta esim. parin kolmen vuoden päästä. Meillä olisi kolmanteen lapseen varaa ja lääkärinikin tätä meille suositteli edellisen synnytyksen traumaattisuudesta johtuen.

Mieheni rakastaa lapsia ja on todella hyvä isä. Aikonamme unelmoimme kolmesta lapsesta, mutta mieheni säikähti edellistä synnytystäni jossa meinasimme sekä minä että lapsi kuolla. Nyt hän vastustaa ajatusta saada kolmas lapsi, koska pelkää, että jokin voisi mennä pieleen. Kuinka saisin mieheni pään käännetyksi?

En aio tehdä mitään salakavalaa miehen selän takana ja olen sitä mieltä, että jos tosiaan ei mieltään muuta niin sitten emme saa sitä kolmatta. Mutta mutta olisi niin ihanaa saada hänen päänsä käännetyksi ja saada vielä yksi nyytti.

Olen varmasti monen mielestä kauhean itsekäs kun vielä yhdestä unelmoin, mutta ottaisin mielelläni vastaan neuvoja ja kokemuksiakin. Erityisen mukavaa kuulla niistä äideistä jotka ovat saaneet lisää lapsia vaikean synnytyksen ja pikkuvauva ajan jälkeen. Muillakin miehiä joilla traumoja?
 
Tosiasiahan on ettei se synnytys välttämättä nytkään suju hyvin.

Jos mies vastustaa kolmatta vain siksi että pelkää synnytystä, voit yrittää myöhemmin puhua ja suostutella. Jos mies ei muuten halua, niin sitten kannattaa antaa olla.

Kaksi lasta on ihan hyvä määrä. Meillä on kolme, ja yksi on vähän pidemmällä ikäerolla ja elämä on nyt kyllä hankalaa. Mihinkään harrastuksiin ei isompien kanssa pääse yhdessä jos pienemmällä ei ole vahtia. Parin vuoden päästä helpotaa mutta sitten isoin rupeaa olemaan jo niin iso että ei välttämättä meidän kanssa halua olla.
 
Olisitko sinä valmis otamaan riskin jossa miehesi voisi mahdollisesti kuolla ja jäisit 2-3 lapsen kanssa yh:ksi? Vain siksi että vauvakuume on niin kova?

Minä olen kanssa meinannut kuolla kuopuksen synnytykseen ja tiedän varmasti mistä puhun. En voisi alentua siihen että riskeeraisin henkeni oman vauvakuumeen vuoksi. Minulla on kuitenkin 2 lasta jo ja heistä on huolta kannettava. Lisäksi mies joka on niin rakas että en hänelle voisi moista tehdä.

Käännäppä siis lusikka toisin päin ja mieti jos miehesi haluaisi tehdä jotain, joka voisi koitua hänen kohtalokseen? miltä sinusta tuntuisi?
 
Tottahan se on ettei synnytyksestä koskaan tiedä miten se menee. Minusta on vaan surullista, että se yhteinen unelma kolmesta lapsesta olisi kuopattava pelon takia (varsinkaan kun mikään ei sano, että se mitä tapahtui viimeksi toistuisi tällä kertaa). Mutta ymmärrän kyllä miestäni ja kuten sanoin, jos hän ei mieltään muuta elämme onnellisesti ¨tällä lapsiluvulla.

Se on varmaan totta kyllä, että ei se elämä kolmen lapsen kanssa ainakaan helpotu. Varsinkaan jos ikäeroa.
 
Tokko yksikään lääkäri suosittele traumanpoistoon uutta lasta? Ei suinkaa? Missä näin? Vallankin jos kuolema on ollut liki edellisessä synnytyksessä? Voisi kuvitella että traumat tulee hoitaa muuten kuin riskeeraamalla elämä uudestaan?
 
Olisitko sinä valmis otamaan riskin jossa miehesi voisi mahdollisesti kuolla ja jäisit 2-3 lapsen kanssa yh:ksi? Vain siksi että vauvakuume on niin kova?

Minä olen kanssa meinannut kuolla kuopuksen synnytykseen ja tiedän varmasti mistä puhun. En voisi alentua siihen että riskeeraisin henkeni oman vauvakuumeen vuoksi. Minulla on kuitenkin 2 lasta jo ja heistä on huolta kannettava. Lisäksi mies joka on niin rakas että en hänelle voisi moista tehdä.

Käännäppä siis lusikka toisin päin ja mieti jos miehesi haluaisi tehdä jotain, joka voisi koitua hänen kohtalokseen? miltä sinusta tuntuisi?

Se mitä tapahtui viimeksi synnytyksessä oli kovin harvinaista ja lääkärini vakuutti, että komas lapsi olisi meille ihan yhtä suuri riski kuin kenelle muulle tahansa. Mutta kuten sanoin, olen varmasti aika itsekäs kun vielä yhtä toivon ja ymmärrän kyllä miestäni. itsellänikin on kestänyt kauan toipua edellisestä synnytyksestäni.
 
[QUOTE="...";24841560]Tottahan se on ettei synnytyksestä koskaan tiedä miten se menee. Minusta on vaan surullista, että se yhteinen unelma kolmesta lapsesta olisi kuopattava pelon takia (varsinkaan kun mikään ei sano, että se mitä tapahtui viimeksi toistuisi tällä kertaa). Mutta ymmärrän kyllä miestäni ja kuten sanoin, jos hän ei mieltään muuta elämme onnellisesti ¨tällä lapsiluvulla.

Se on varmaan totta kyllä, että ei se elämä kolmen lapsen kanssa ainakaan helpotu. Varsinkaan jos ikäeroa.[/QUOTE]

Eikös vielä suurempi haave ole että saatte kaikki nauttia nykyisestä perheestä, eikä niin että sinä mahdollisesti kuolet ja miehesi saa sitten "nauttia" yksin kolmesta lapsesta?

Olettaisin kuitenkin että hengissä pysyminen on tärkeämpää kuin se että täytetään joskus haaveiltu lapsiluku?
 
Alkuperäinen kirjoittaja häh;24841567:
Tokko yksikään lääkäri suosittele traumanpoistoon uutta lasta? Ei suinkaa? Missä näin? Vallankin jos kuolema on ollut liki edellisessä synnytyksessä? Voisi kuvitella että traumat tulee hoitaa muuten kuin riskeeraamalla elämä uudestaan?

En asu Suomessa joten en tiedä miten suomessa lääkäri asiaan suhtautuisi, mutta täällä tosiaan vakuuttelevat, että riski viime synnytyksen komplikaatiohin on häviävän pieni. Pääsisin myös erityistarkkailuun sairaalassa. Viimeksi osittainen syy komplikaatioihin oli hoitovirhe.
 
Kuulostaa kyllä omituiselta että lääkäri kehoittaa tekemään tuosta syystä lapsen! Mutta niin se luonto vaan on ajatellut että aina se vauvakuume tulee vaikka järkisyyt sanoo toista. Mutta ketään miestä ei voi pakottaa joten suosittelen jättämään asian sikseen ja palaat siihen sitten myöhemmin. Mies ehkä kysytellyt asiaa ja on suostuvaisempi.
 
Korostan vielä, että viime kerran komplikaatiot johtuivat hoitovirheestä ja olisi jo aika huono kohtalo jos sama hoitovirhe tehtäisiin kaksi kertaa. Riskini kuolla synnytykseen on ihan yhtä iso kuin kaikilla muillakin synnyttäjillä.
 
[QUOTE="...";24841614]Korostan vielä, että viime kerran komplikaatiot johtuivat hoitovirheestä ja olisi jo aika huono kohtalo jos sama hoitovirhe tehtäisiin kaksi kertaa. Riskini kuolla synnytykseen on ihan yhtä iso kuin kaikilla muillakin synnyttäjillä.[/QUOTE]

Mieti nyt edeleen traumaa miehesi silmin. Hän on pelästynyt asiasta paljon, hän meinasi menettää rakaansa? Onko ihme jos hän ei halua enää uudestaan tuohon?
 
Mitäs, jos ottaisitte yhdessä yhteyttä johonkin kolmanteen (terapeutti, muu lääkäri tms.) ja kävisitte läpi tuota edellistä synnytystä ja siihen liittyviä tuntoja. Olis sullekin raskasta pelätä miehen puolesta seuraavaa lasta odottaessa. Kun asia olisi saatu käsiteltyä, voisitte miettiä kolmatta puhtaammalta pöydältä ja tukea toisianne paremmin. Kolmas lapsi on ihan yhtä helppo tai vaikea kuin ensimmäinen tai toinen. Koskaan ei tiedä ja autonkin alle voi jäädä!!! TOivottavasti pääsette kuitenkin eteen päin menneisyytenne kanssa olipa taitä 4 tai 5 tai enemmän.
 
[QUOTE="Vieras";24841917]En haluaisi uudelleen synnyttää jos edellinen kerta meinasi viedä hengen...Miten voit haluta? No, ihmiset on erilaisia, tiedän.[/QUOTE]

Tarkennan, että synnytys itsessään ei meinannut viedä henkeä vaan verenhukka, jota ei asial¨lisesti hoidettu heti synnytyksen jälkeen. Verenpaine laski niin alas, että sydän pysähtyi.
 
[QUOTE="Vieras";24841917]En haluaisi uudelleen synnyttää jos edellinen kerta meinasi viedä hengen...Miten voit haluta? No, ihmiset on erilaisia, tiedän.[/QUOTE]

Koska en liitä komplikaatioita varsinaiseen synnytykseen vaan huonosti hoidettuun työhön sairaalassa. Totta kai ajatus synnyttämisestä pelottaa, mutta mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa kenelle tahansa. Minä tiedän, että minun synnytykseni riskit eivät ole suuremmat kuin muidenkaan ja siksi kai kolmatta harkitsenkin.
 
[QUOTE="äiti";24841753]Mitäs, jos ottaisitte yhdessä yhteyttä johonkin kolmanteen (terapeutti, muu lääkäri tms.) ja kävisitte läpi tuota edellistä synnytystä ja siihen liittyviä tuntoja. Olis sullekin raskasta pelätä miehen puolesta seuraavaa lasta odottaessa. Kun asia olisi saatu käsiteltyä, voisitte miettiä kolmatta puhtaammalta pöydältä ja tukea toisianne paremmin. Kolmas lapsi on ihan yhtä helppo tai vaikea kuin ensimmäinen tai toinen. Koskaan ei tiedä ja autonkin alle voi jäädä!!! TOivottavasti pääsette kuitenkin eteen päin menneisyytenne kanssa olipa taitä 4 tai 5 tai enemmän.[/QUOTE]

Kiitos ihanasta ja kannustavasta vastauksesta. Ajattelin kysyä illalla mieheltä, että suostuisiko hän puhumaan asiasta lääkärin kanssa. Voisimme yhdessä pohtia tämän jälkeen mitä tulemme tulevaisuudessa tekemään.

Korostan nyt vielä tätäkin, että olen totta kai onnellinen perheestämme tällaisena ja kyllä tämä minulle "riittää". pakkomielteen omaisesti en ajatellut miestä kolmanteen painostaa, totta kai kuuntelen miestänikin. En kuitenkaan voi vauvakuumeelleni mitään ja mielestäni asioista saa ja voi puhua. Enemmän jäävät suhteessa vaivaamaan jos niitä ei selvitetä kun ne nousevat esille.
 
[QUOTE="henttu";24841590]Kun mikään ei riitä - niin surullista.[/QUOTE]

Just. Mun mielestä voisi haluta jotain paljon paljon pahempaakin, minkäpuolesta voisit olla surullinen. Oikeasti, jos ap:llä on toimiva perhe ja elämä niin yhden lapsen hankkiminen ei todellakaan ole surullista.

Ymmärrän ap:n pointin hyvin. Meillä on 3 ihanaa lasta ja (hah) minä kuumeilen neljättä. Mies vielä miettii. Pelkää kanssa asioita, mitä voisi mennä pieleen. Ja ihan viisastahan nekin vaihtoehdot on punnita ja pohtia. Saa nähdä mikä päätöksemme tulee olemaan.
 
[QUOTE="vieras";24842866]Just. Mun mielestä voisi haluta jotain paljon paljon pahempaakin, minkäpuolesta voisit olla surullinen. Oikeasti, jos ap:llä on toimiva perhe ja elämä niin yhden lapsen hankkiminen ei todellakaan ole surullista.

Ymmärrän ap:n pointin hyvin. Meillä on 3 ihanaa lasta ja (hah) minä kuumeilen neljättä. Mies vielä miettii. Pelkää kanssa asioita, mitä voisi mennä pieleen. Ja ihan viisastahan nekin vaihtoehdot on punnita ja pohtia. Saa nähdä mikä päätöksemme tulee olemaan.[/QUOTE]

Kiitos tästä. juuri näin.
 
Puhuin mieheni kanssa asiasta eilen illalla, kun hän mainitsi uuden auton ostamisesta ja kysyin sitten ihan ohimennen, että mahtuuko takapenkille kolmatta lasten istuinta :).
En saanut oikeastaan myöntävää tai kieltävää vastausta haluaako hän vielä yhden vai ei, jote¨n ehdotin, että annetaan ajan kulua 6kk-1v. ja otetaan asia sitten esiin. Molemmat saa pohtia, että miä tulevaisuudelta lasten suhteen oikeastaan halutaan.

Joten rauha meillä maassa. mies ja minäkin sain lisää miettimisaikaa.
 

Yhteistyössä