Minä en taida sittenkään jaksaa tätä:(

[surullinen]

Siitä on nyt jo kaksi vuotta, kun mies jäi kiinni pettämisestä. Tai en tiedä onko koskaan mennyt sänkyyn asti toisten kanssa, mutta pussaamista, hiplaamista yms on ollut oman kertomansa mukaan kolme kertaa. Samoin netistä on löytänyt jonkun jonka kanssa on ainakin soitellut ja tekstaillut. Muutaman yön on ollut poissa kotoa baarireissujen jälkeen.. selitykset on ollut kaverin luona jatkoilla olemista, putkaa ja hotellin aulaan sammumista.

Asiasta puhuttiin, mies oli katuvainen ja pitkän harkinnan jälkeen päätin pysyä miehen kanssa. Mutta vieläkään en ole pystynyt unohtamaan, epäilen öitä, jotka on ollut poissa kotoa, enkä pysty uskamaan, että mies minua edes rakastaa. Miehelle en asiasta voi enää puhua, mutta minulla ei ole hyvä olla näiden epäilysten kanssa. Välillä ajattelen, että pystyn sulkemaan silmäni siltä mitä on tapahtunut ja mitä ehkä tulee edelleen tapahtumaan. Yritän pakottaa itseni luottamaan siihen, että kun mies lähtee baariin, niin mitään ei tapahdu.

 

[ukko pihalle ja uutta sisään]

ulkoruokintaan

 

[Rania]

Sinä satutat pakottamalla itsesi luottamaan. Jos teidän välille ei rakennu aitoa luottamussuhdetta, vaikka terapeutin/avioliittoleirin ym. avulla -kärsitte suhteessa molemmat ja ajatte toisenne vaikka siihen pettämiseen. Jos haluat pitää suhteen, on aloitettava peruskorjaus -ihan itsestäsi ensin. Mieti mitä haluat ja toteuta se. Toivottavasti löydät apua, kuuntelijan ja tsemppaajan. Myös mies tarvitsee apua, vaikka he niin harvoin sitä pyytävät. Sen näkee itkevistä exukkeleista baarin nurkassa.

 

[Dietorelle]

kyllä asioista pitää pystyä puhumaan jos mieltä painaa

 

[PROVO]

Kertokaa tyhmälle miksi se on niin vakavaa, jos ukko on johonkin muuhun koskenut?? Jos parikymppisenä mennään yhteen ja loppuelämä aiotaan yhdessä olla, niin eikö oikeasti saa ollaa missään tekemisissä toisten naisten kanssa?? Ei ajatella, huomata, puhua, tekstata, tanssia, pitää hauskaa jne...

 

[MIKSET]

ite kiksase ketään ni jo helpottaa

 

[Samassa jamassa]

Teidän pitää vaan puhua ja puhua. Ja jos tuntuu ettei luottamus palaa niin ottaa ihan oikeesti aikalisä. Molemmat muuttavat tahoilleen ja katsotte miten käy.
Olemme juuri muuttaneet erillemme samainkaltaisen tilanteen vuoksi. Vaikka mies oikeasti vannoi ja osoitti katuvansa ei luottamus silti palannut ennalleen. Joten nyt katsotaan mihin tämä menee. Asun kolmen lapsen kanssa lähellä entistä paikkaa joten näkevät isäänsä ihan säännöllisesti viikoittain. Ei meidän tunteet kuolleet ole mutta välimatka tekee hyvää, oikeasti.

 

[Nainen]

Kertokaa tyhmälle miksi se on niin vakavaa, jos ukko on johonkin muuhun koskenut?? Jos parikymppisenä mennään yhteen ja loppuelämä aiotaan yhdessä olla, niin eikö oikeasti saa ollaa missään tekemisissä toisten naisten kanssa?? Ei ajatella, huomata, puhua, tekstata, tanssia, pitää hauskaa jne...

Saa pitää. Mutta mun mielestä raja ylitetään jos vierasta naista pitää hipelöidä ja suudella. Mun mielipide.

 

[ap]

Sinä satutat pakottamalla itsesi luottamaan. Jos teidän välille ei rakennu aitoa luottamussuhdetta, vaikka terapeutin/avioliittoleirin ym. avulla -kärsitte suhteessa molemmat ja ajatte toisenne vaikka siihen pettämiseen. Jos haluat pitää suhteen, on aloitettava peruskorjaus -ihan itsestäsi ensin. Mieti mitä haluat ja toteuta se. Toivottavasti löydät apua, kuuntelijan ja tsemppaajan. Myös mies tarvitsee apua, vaikka he niin harvoin sitä pyytävät. Sen näkee itkevistä exukkeleista baarin nurkassa.

Minä en usko, että mies edes huomaan minkään olevan pielessä. Hän luulee, että kaikki on unohdettu ja asiat hyvin. Olen ajatellut, että koska asia jo silloin aikoinaan puhuttiin läpi, niin nyt se on enää minun ongelma. Vaikka asiasta kuinka puhuttaisiin, niin menneitä ei voi muuttaa. Ja jos minä en pääse menneestä irti, niin kuinka tulevan voi korjata?

 

[Lyhyt elämä]

Elämä on liian lyhyt kitumiseen ja pahoinvointiin. Mies ulkoruokintaan ja keskity omaan hyvinvointiisi!

 

[Rania]

Minusta kummankin sitoutuneen pitää tietää missä menee juuri tämän pariskunnan "sopivan käytöksen" raja. Eli on hyvä jutella suhteen alussa mitä saa tehdä ja mitä ei. Voi vaikka kysyä, että haittaako kun ihastelen lehdistä miesmalleja? Tuntuuko pahalle/hyvälle. Tai, että minusta tuntui pahalle kun halailit entistä ystävätärtä niin läheisesti -JA henkilökohtaista kasvua niin naiselta kuin mieheltä osoittaa näiden vähemmän positiivisten tunteiden vastaanottokyky! Ei aleta kiusaamaan toista, nälvimään mustasukkaiseksi, "sinua aina pelottaa" ym. Se on pentumaista! Lohduttamaan opettelu ja keskustelutaidot ovat erittäin hyvä voimavara parisuhteessa: -"en halua tuolta naiselta mitään, halasin häntä -koska koimme aikoinamme paljon ja hän on kärsinyt elämässään." Miehissäkin on sympaattisia ihmisiä ja se ei tarkoita, että he olisivat pettäjiä. Silmät kannattaa pitää auki ja tutustua erilaisiin kehon ja ilmeiden ym. viesteihin. Silloin saa omaankin parisuhteeseen "sitä jotakin"

 

[Rania]

Sinä satutat pakottamalla itsesi luottamaan. Jos teidän välille ei rakennu aitoa luottamussuhdetta, vaikka terapeutin/avioliittoleirin ym. avulla -kärsitte suhteessa molemmat ja ajatte toisenne vaikka siihen pettämiseen. Jos haluat pitää suhteen, on aloitettava peruskorjaus -ihan itsestäsi ensin. Mieti mitä haluat ja toteuta se. Toivottavasti löydät apua, kuuntelijan ja tsemppaajan. Myös mies tarvitsee apua, vaikka he niin harvoin sitä pyytävät. Sen näkee itkevistä exukkeleista baarin nurkassa.

Minä en usko, että mies edes huomaan minkään olevan pielessä. Hän luulee, että kaikki on unohdettu ja asiat hyvin. Olen ajatellut, että koska asia jo silloin aikoinaan puhuttiin läpi, niin nyt se on enää minun ongelma. Vaikka asiasta kuinka puhuttaisiin, niin menneitä ei voi muuttaa. Ja jos minä en pääse menneestä irti, niin kuinka tulevan voi korjata?

Eikö sinun kuitenkin olisi hyvä päästä menneestä irti, vaikkei suhteenne jatkuisikaan -ihan itsesi takia? Jos et halua keskustella miehesi kanssa tai jatkaa suhdetta -jos olet sitä mieltä, ettet ikinä saavuta niin hyvää luottamusta kaveriin tapahtuipa mitä hyvänsä -mikä estää puhumasta jollekin toiselle -ammattilaiselle, joka ei väsy tarinaasi? Tämä on vain ehdotus...mutta muutkin kuin minä ovat huomanneet että tilanteen purusta on hyötyä tulevaisuudessa, uusissakin suhteissa. Eihän sitä vanhoja peikkoja kannata tulevaan raahata? Älä käperry yhteen ajatukseen, elämä on oikeasti näkemisen arvoista vaikka tapahtuisi kamaliakin asioita. Minulta meni lapsi, mutta elämä on elettävä loppuun. Ihan lasten ja itsenkin takia se aika voi olla laadukasta ja vapaata jännitteistä.