Minä en jaksa noita kakaroita!

[uupunut-äiti-ihminen]

Huh, pitkästä aikaa täällä vauvakeskusteluista, mutta jotenkin haluan vuodattaa tätä valitusta tänne. Täältä varmaan löytyy ymmärrystä tai sitten ei..

Mutta kuitenkin.

Minä en millään jaksa tätä kotirumbaa enää! Minulla on kolme vilkasta, äänekästä ja puuhakasta lasta. Kaikki ovat vielä alla kouluikäisiä. No, esikoinen lähtee syksyllä kouluun.

Illat päivähoidon jälkeen ja viikonloput on hirveän äänekkäitä ja meluisia. Kaikki kiljuu, huutaa, tappelee... Minä saan olla rauhassa vain töissä ja silloin kun lapset nukkuvat.

Esim. tänään olen ihan täynnä taas tätä rumbaa. Olen heitellyt heille tämmöisiä kommentteja tästä tietokoneelta tekemättä muuten mitään asialle.

"Älkää viittikö tapella!"
"Älä viitti kiusata pikkusiskoa!"
"Ottakaa itse ruokaa kaapista"
"Minä en jaksa teitä! Olkaa hiljaa!"
"Pistäkää vaatteet itse päälle ja menkää ulos!"
"Miksette voi olla hiljaa?"
"Ei nyt" Kun yksi kysyi, että pelaanko sen kanssa jotain lautapeliä


Kämppä on hujanhajan ja kaikki evvk. Ei oo tukiverkostoja. Ajattelin kysäistä, että saisikohan Pelastakaa Lapset ry:stä tukiperhettä.

Minä en jaksa kasvattaa noita lapsia enää. Yritän vain sietää heitä. Huh, toivottavasti pian kasvavat ja rauhoittuvat.

Enkö kuulostakin huonolta äidiltä. Ehkä olenkin. En jaksa edes siitä enää välittää...

On niiden kanssa välillä ihan kivaakin. Mukava jutella heidän kanssa ja leikkiä, kun on virtaa enkä ole vihainen ja väsynyt.

Tuntuu, että aina olen niin vihainen ja raivoissani! Huudan ja möykkään. Joskus en jaksa muuta kuin huutaa ja hakata lattiaa kädellä: Totelkaa! Totelkaa! Totelkaa!

Eikä ne tottele kovin kauaa. Pian se sama riehuminen ja painiminen alkaa.

On sitä ollut hullu, kun on noin monta lasta hankkinut.... Kokoajan joku haluaa jotain, jollakin on nälkä, jonkun pyllyä pitää pyyhkiä, joku itkee...

Tämmöinen valitus. Umpikujassa tunnun olevan. Parisuhdekin kuolee käsiin, mutta se on taas ihan eri tarina.

Näin menee. Rehellisesti ja kaunistelematta.

 

[hempee]

Tukiperheeseen pitkät jonot ja yksinhuoltajat varmasti aina etusijalla kun ei ole edes miestä. Mutta olet sinäkin ilmeisesti eroamassa vai.. meillä samaa hulinaa, saa olla koko ajan karjumassa että alkää hakatko toisia ja tuhotko koko asuntoa.

 

[Äiti-75]

Uskon että varmasti tuntuu pahalta ja ettei jaksa..., mulla on välillä ihan sama fiilis vaikkakin lapsia yks vähemmän. Nekin tappelee ja sitten tiuskin vaan, eikä huvittas viedä ulos vaikka pitäiskin! Ettet oo ainut jolla menee hermot, mäkin käskeny jo sata kertaa olla hiljaa...Kysy ihmeessä sitä tukiperhettä, auttas varmasti!!!VOIMIA

 

[Jonnakar]

Jos olet OIKEASTI tuota mieltä lapsistasi, niin hae nopeasti apua sekä itsellesi,e ttä lapsillesi, ja sama se mitä kautta. Soita vaikka neuvolaan ja kerro tilanteesi välittömästi! Mitäs miehesi puuhastelee sillä aikaa kun sinä huudat ja karjut ja väsyt kotona?

Muuten pitäisin noita ajatuksiasi kyllä ihan täysin normaaleina. Mullakin on näitä tunteita useastikin kun viikot ollaan pää-asiassa ilman isäntää vallan ja muksuja kolme. Jatkuvasti saa olla huutamassa ja sanomassa ja käskemässä jne... Mutta.. Tää on loppuviimeksi hurjan lyhyt aika. Ja sillä ajatuksella tän jaksaa.. Myöhemmin miettii, että voi kun se aika meni tosiaan nopeasti ja olispa silloin tehnyt niin ja näin ja noin..

Jaksamista ja voimia sulle, toivottavasti saat esim. neuvolan kautta apua kotiisi!

 

[hempee]

oiskohan ap:lla tyypillinen paskiainen mies.. lorvii sohvalla tai ei tule kotiin lainkaan, että pistää vihaks nuo. parempi olla yh niin ei ole ylimääräistä kakaraa

 

[Jonnakar]

Oiskohan se muuten loppu viimeksi tuo parisuhde, mikä sut vetää niin lujille, että olet ärtynyt ja väsynyt jatkuvasti.....?

 

[ärripuurrimurri]

mulla on täällä kolme alle kouluikäistä myös ja päivät on välillä todella rasittavia, muksut huutaa ja tappelee, kiukuttelee ja ärsyttää, mut sillon niille yritän keksiä aina jotain tekemistä, jos en itse jaksa touhuta, videot on hyvä apukeino ainakin meillä. Olen pajon yksin miehen työn takia ja tää kaikki mun vaan täytyy kestää. odotankin jo kovasti huomista jotta pääsen töihin ja lapset leikkii kavereidensa kanssa hoitoon.

 

[hempee]

Mä huomasin omassa suhteessa, että mies vaikeutti asioita. Ylivilkkaat lapset plus kakara mies on erittäin stressaava yhdistelmä! Nyt kun on enää ylivilkkaat kakarat niin pystyn helpommin hallitsemaan itseänikin.''

Muuten niille lapsille on vaikea mitään tehdä kun temperamentti on kova. Ainut keino koittaa itse olla heidän kanssa, mutta ei se helppoa ole kun täälläkin roikutaan housuissa kiinni samaan aikaan kun tekee kotitöitä ja pikkusisko saa turpaan.

 

[vieras]

Jos olet OIKEASTI tuota mieltä lapsistasi, niin hae nopeasti apua sekä itsellesi,e ttä lapsillesi, ja sama se mitä kautta. Soita vaikka neuvolaan ja kerro tilanteesi välittömästi! Mitäs miehesi puuhastelee sillä aikaa kun sinä huudat ja karjut ja väsyt kotona?

Muuten pitäisin noita ajatuksiasi kyllä ihan täysin normaaleina. Mullakin on näitä tunteita useastikin kun viikot ollaan pää-asiassa ilman isäntää vallan ja muksuja kolme. Jatkuvasti saa olla huutamassa ja sanomassa ja käskemässä jne... Mutta.. Tää on loppuviimeksi hurjan lyhyt aika. Ja sillä ajatuksella tän jaksaa.. Myöhemmin miettii, että voi kun se aika meni tosiaan nopeasti ja olispa silloin tehnyt niin ja näin ja noin..

Jaksamista ja voimia sulle, toivottavasti saat esim. neuvolan kautta apua kotiisi!

siis lyhyt? Monta kymmentä vuotta menee ennen kuin lapset aikuisia?

 

[uupunut-äiti-ihminen]

Kiitos nopeista vastauksista. Lapset oli sittenkin itse innokkaasti menossa ulos, joten sain niille haalarit päälle. Menen kohta itsekin ja jos sitä veis ne leikkikentälle autolla.

Olen minä neuvolassa puhunut asiasta ja itse olen käynyt psykologin juttusilla. Mutta mitä merkitystä asialla on? Minä tarvitsen JONKUN IHMISEN konkreettisesti olemaan TUKENA täällä arjessa jos ei joka päivä niin joka toinen. Eikä päivällä, vaan illalla ja viikonloppuisin. Siis sitähän ei mikään kunta tai kaupunki tarjoa, sellaista palvelua.

Mies ei ole usein kotona, kun se harrastaa liikuntaa. Pitäähän sitä rentoutua pitkän työpäivän jälkeen vähän punttisalilla... Tulee monesti vasta sen jälkeen, kun lapset ovat nukahtaneet. Ja oikeastaan en kaipaa häntä tänne vaan jotain muuta ihmistä, josta oikeasti olisi apua. Miehelläni on ikävä tapa nalkuttaa ja valittaa pikkujutuista. Ei näe esim. sitä, että olen saanut tiskikoneen päälle, huomauttaa vain siitä, että tiskipöydälle on jäänyt tiskiä ja sitä ei ole pyyhitty. Että minua ärsyttää tuommoinen pikkutarkkuus! Nähdään kaikesta negatiiviset asiat, mutta ei huomata sitä mitä olen milloinkin jaksanut tehdä. Valitetaan sitä, että teen aina lähes samaa ruokaa. No, hyvä, että jaksan edes jotain ruokaa tehdä. Ja tottakai teen sellaista mitä lapset syö. Itse se sitten joskus tekee suuret määrät jotain ruokaa, mikä lapsille ei kelpaa. Se sitten pitää heittää biojäteastiaan vanhennettuaan ja siitäkin se valittaa, ettei ruokaa pitää heittää hukkaan. Katsoisi peilliin!

Huh... tulipa tuosta parisuhteestakin valitettua sittenkin... taitaa perimmäinen syy olla siinä... En vain jaksa erota. Sittehän sitä olisi ihan totaalisesti yksin. On siitä miehestä se hyöty, että katsoo lapsia, kun minulla on illalla jokin meni ja tuo hän rahaa perheeseen. Antaa lapsille miehenmallin. Ja on siitä minullekin jotain seuraa iltaisin. Ei se täysin paha mies ole. Vähän itsekeskeinen vain.

 

[uupunut-äiti-ihminen]

Oiskohan se muuten loppu viimeksi tuo parisuhde, mikä sut vetää niin lujille, että olet ärtynyt ja väsynyt jatkuvasti.....?

Voi muuten olla, että alitajunnassa tuo vaikuttaa. Vaikka yritetäänkin elää omaa elämää. Mutta kun kerta asutaan samassa asunnossa, niin vähän vaikeaa olla täysin itsenäinen ja haaveilla paremmasta elämästä,...

 

[mie]

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1020831
Jotkut ne olis onnellisia tuostakin stressistä=(

 

[sama täällä]

Mulla on tollanen mies mikä nalkuttaa. Nalkuttaa joka asiasta kun ei ole sitä ja tätä tehty ja ei itse tee mitään. On ollut perheensä ainut lapsi ja pirun itsekäs. Itse olen vanhin suuresta perheestä jote kyllä meillä on sellaista tasapainottelua tämää elämä, että alta pois.

 

[uupunut-äiti-ihminen]

Mulla on tollanen mies mikä nalkuttaa. Nalkuttaa joka asiasta kun ei ole sitä ja tätä tehty ja ei itse tee mitään. On ollut perheensä ainut lapsi ja pirun itsekäs. Itse olen vanhin suuresta perheestä jote kyllä meillä on sellaista tasapainottelua tämää elämä, että alta pois.

No, meillä on juuri toisinpäin. Minä olen ainut lapsi ja hän perheen vanhin. Muta epäilen, että hänen äitinsä on passanut hänet piloille ja opettenut hänelle, että kotona pitää olla jotenkin tiptop. Minä taas olen oppinut kotona rennonman otteen elämästä. Se on rassannut koko suhteen ajan. Minulle asiat eivät ole niin justiinsa, mutta hänelle pitää olla pilkulleen, mutta jostain syystä minun pitää olla jonka pitää tehdä ne asiat pilkulleen. Tekisi itse!

Helpottavaa huomata, että ei ole ainut kaaoksessa elävä ihminen. Ehkä täältä pääsee joskus pois ja elämä tasoittuu?

 

[uupunut-äiti-ihminen]

Nosto...

Eli onko lisää hyviä vinkkejä päästä eroon tästä elämäntilanteesta?

 

[uupunut-äiti-ihminen]

Edelleenkin haluan lisää tukea.

 

[huhuhh]

Onkohan tilanne muuttunut?..

 

[hermoraunio]

Minullakin 3 lasta, vanhin aloitti just koulun. Tutut tunteet nuo, lapset riehuu ja riehuu ja huutaa ja tappelee. MUTTA minun pitäisi samaan aikaan tehdä täyttä työpäivää KOTONA. Mies on työttömänä ja luulisi että hän pystyy lapsia hoitamaan, mutta kaikkea muuta. Ehkä 2 h päivässä maksimi, jonka pärjää niiden kanssa, että saan työrauhaa. Lisäksi minun pitää tehdä kaikki siivoukset, pyykinpesut, tiskaus. Ukko makaa päiväunilla tai telkkarin ääressä, jos aktiivisempi niin netissä.

Voisihan 2 alle kouluikäistä laittaa hoitoon, mutta ei taida olla varaa siihen, kun maksaisi n.440 e kuussa. Ja mielestäni se että olen pätkätöissä ei tarkoita että alle kolmevuotiaan pitää olla pätkähoidossa.
Välillä en tiedä pitäisikö ampua ukko, lapset vai itseni.

 

[vanha ja väsynyt]

Mikä siinä on, että me äidit suostutaan tälläseen kohteluun? Jos olen oikein ymmärtänyt kaiken takana on kunnollinen parisuhde, jos isä ei hoida hommiansa äiti väsyy, väsyy ja väsyy...
Olen samaa mieltä, että parempi yksin lasten kanssa kun vielä kitisevä ukko syötettävänä...
MUTTA MUTTA miten se onkin niin vaikea lähteä tai laittaa ukko pihalle, uupuneena sitä ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Sitä vaan haaveilee ja toivoo että tämä joskus päättyy, ja päättyyhän se mutta onko pilannut sitä ennen lastensa elämän? ..ja oman ..ja ukon..