Mimmosesta miehestä sä haaveilit lapsena/nuorena? Onko sun mies semmonen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rukoilijasirkka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Rukoilijasirkka

Vieras
Mä haaveilin miehestä, joka ois muhun hulluna. Kun olin joku 12 vuotias, toivoin, että joku edes salaa tykkäis musta. Halusin semmosen miehen, joka vaan ois muhun tosi rakastunut, eikä mulle ollut väliä sillä, onko sillä miehellä rahaa, kun naiivina ajattelin, että minun takia se vaikka varastaisi sitä. :xmas:

Kai mä kuvittelin jonkun hieman epätasapainoisen, mutta mulle hyvin omistautuneen. B)

No hullu mun mies ei ole, mutta oli kuulemma ihastunut jo silloin, kun olin 12. Tuntui niiin kivalta kuulla jälkikäteen, että mut olikin huomattu, silloin, kun en siitä vielä tiennyt ja olin huolissani, kelpaisinko ikinä kellekään.

(ja ei mun mies varasta, tietenkään.)
 
Mä kuvittelin että mun mies olis joku pankkiiri tai graafikko,tekisi jotain tosi kovapalkkaista ja mediaseksikästä työtä. Tulisi hyvästä suvusta yms.

Mies on hitsaaja ja rahasta on tiukkaa joten ei oo semmonen mistä unelmoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Mä kuvittelin että mun mies olis joku pankkiiri tai graafikko,tekisi jotain tosi kovapalkkaista ja mediaseksikästä työtä. Tulisi hyvästä suvusta yms.

Mies on hitsaaja ja rahasta on tiukkaa joten ei oo semmonen mistä unelmoin.

Mut etkö sä unelmoinut, mimmoinen se ois niinkuin suhteessa suhun?
 
Mulla kyllä on aivan ihana mies, tykkää minusta ja on ihana isä meidän lapsille. Itse asiassa ihanempi kuin olen koskaan osannut miehen olevan. Ainut niin haluaisin että tois mulle enempi kukkia ja muutenkin ylistäis mua vielä enempi (sitä kait varmaan kaikki naiset haluaa). Siis tykkää ja rakastaa mua ja osoittaa sitä mutta vielä niinku enempi!!
 
No nuorena haaveilin New kids on the blockin Joesta.... :D Se oli mun unelma pitkään, piti mennä sen kans naimisiin! :heart: :D Nyt joskus kun kattelin sen kuvia, en kyllä tajua tätä nuoruuden "mies" ihannettani... :x
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
Mä kuvittelin että mun mies olis joku pankkiiri tai graafikko,tekisi jotain tosi kovapalkkaista ja mediaseksikästä työtä. Tulisi hyvästä suvusta yms.

Mies on hitsaaja ja rahasta on tiukkaa joten ei oo semmonen mistä unelmoin.

Mut etkö sä unelmoinut, mimmoinen se ois niinkuin suhteessa suhun?

No uskollinen ja romanttinen,eläinrakas. Mies on kyllä kaikkea noita.
 
Mie toivoin pienenä löytäväni miehen joka rakastais mua ja tahtois perheen ja joka ois lämmin sydäminen, hellä, luotettava ja huomaavainen. Auttais kotitöissä yms. :) Ja ulkonäkö kriteerit oli et söpö ja kivan näköinen. :) Silmät tärkeimmät.

Ja mun mies on kyl mulle kuin luotu ja vastaa aikalailla sitä mitä pienenä toivoin. :) Hauskinta oli kun ensimmäisen kerran näin mieheni kaverin rippikirkossa, niin mulla meni koko konfirmaatio ohi kun kuolasin mun sillä hetkellä tulevaa miestä, joka tapasin ekaa kertaa sitten vasta pari vuotta tuon konfirmaation jälkeen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Gekkolisko:
No nuorena haaveilin New kids on the blockin Joesta.... :D Se oli mun unelma pitkään, piti mennä sen kans naimisiin! :heart: :D Nyt joskus kun kattelin sen kuvia, en kyllä tajua tätä nuoruuden "mies" ihannettani... :x

Haha. :D aika hyvä. Mie taas haaveilin star warsin luke skywalkerista ja nyt en ottas mistään hinnasta! :D
 
En lapsena tainnut asettaa mitään odotuksia tulevan miehen suhteen (lukuun ottamatta ihan pienenä, kun tokaisin äidille, että sen pitäisi olla isän näköinen). Enkä vielä kovin varhaisessa nuoruudessakaan. Sitten kun aloin tapailla miehiä, alkoi vasta varsinaisesti jäsentyä joku käsitys, että minkälaiset ominaisuudet on toivottavia ja mitkä ei. Kerran kokeilin palvottavana olemistakin, mutta ei se oikein napannut.
 
Sellasesta kunnollisesta, rauhallisesta, urheilullisesta miehestä. Niin ja teini-iässä mulle oli kova sana se, että se unelmien mies on vaaleahiuksinen, en tiedä miksi...:D

Mutta joo, kyllä mulla tuollainen mies on ollut nyt jo reilut 12 vuotta. Ja vielä vaalea...:laugh:
 
Mä oon siitä kumma, etten pienenä haaveillut mistään; en miehestä, perheestä, duunista, koditsa yms.
Mä oon ottanut kaiken vastaan vasta matkan varrella ilman mitään kommervenkkejä.
 
Yhteen aikaan unelmani oli vanhempi pukumies, sellainen harmahtavatukkainen herrasmies jolla olisi iso auto jossa me sitten kuksittaisiin minkä ehdittäisiin. =) Sitten aloin haaveilla univormupukuisesta - ja sellaisen sain!
 
Mä haaveilin aina tummasta, ruskeasilmäisestä, italialaisesta miehestä, joka on hellä ja kiltti, omistautuu perheelleen ja jonka kanssa pystyn puhumaan kaikesta.

Kaikki muut kriteerit toteutui, mutta mies ei ole italialainen vaan saksalainen (tosin italialaista vertakin löytyy suvusta)
 
Piti olla mahdollisimman kiltti, eikä saanu polttaa ja juoda. Piti tykätä lapsista. Siinä oli mun "ehdot" miehelle. Osa "ehdoista" toteutuu tuon miehen kans, osa ei, mutta olen silti valintaani tyytyväinen :heart:
 

Yhteistyössä