Miltä kuulostaa 1650€:n eläke, siis nettona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Mun mielestä tuo on ihan hyvä eläke kun ajattelee, että saan suurinpiirtein saman verran palkkaa nettona. Siitä voikin sitten päätellä, että oma eläke ei tule olemaan kovin häävi...

Kyse siis yksinasuvasta ihmisestä, asuu omakotitalossa josta maksaa lainanlyhennystä 400€ kuukaudessa. Eli rahaa jää ihan mukavasti yksin asuvalle. Talon lämmitys tapahtuu puilla ja puut tulee omasta metsästä. Löytyy myös luottokortti jota voi hätätapauksessa käyttää jos pitää yhtäkkiä ostaa jotakin kallista. Luottokortilla ei tällä hetkellä velkaa senttiäkään.

Mietin vain kun sukulainen valittaa rahojen riittämättömyyttä tuolla eläkkeellä. No kaipa se on sitä kun on tottunut isompiin tuloihin töissä ollessa. Moni kuitenkin saa tuon verran palkkaa ja sillä pitää vielä elättää lapsia itsensä lisäksi. Eikä moni saa läheskään tuon vertaa eläkettä vaan valitettavan moni elää todella pienellä eläkkeellä.

Sukulainen myös sanoo, että kun on niin paljon velkaa. No mun mielestä ei ole kauheasti jos on n.8000€ velkaa talosta jäljellä. Kun ajattelee, että on kuitenkin omaisuutena 150 neliöinen talo, puolen hehtaarin tontti ja 15 hehtaaria metsää.
 
Hyvä eläke tuo on. Töissä ollessani saan vain reilun satasen enemmän käteen.

Tuollaista eläkettä saavalla on ollut niin hyvät tulot työssäoloaikana, että olisi hyvin ollut varaa sijoittaa rahansa järkevästi eläkepäiviä varten. Ja vaikka ei ole säästöjä, niin silti on ihan mukavat tulot.
 
Miksi helvetissä yksinasuva asuu 150 neliöisessä talossa?

En minä ainakaan halua luopua kodistani siinä vaiheessa, kun jään eläkkeelle.

Jos lapset asuvat kaukana, niin he tulevat käymään omien lastensa kanssa moneksi päiväksi ja tilaa tarvitaan. Näin on oman äidin kohdallakin. Äitini on eläkkeellä ja asuu edelleen omakotitalossa, joka on lapsuudenkotini. Tila meinaa jäädä pieneksi, kun me molemmat lapset vierailemme omien perheidemme kanssa siellä loma-aikoina.
 
En minä ainakaan halua luopua kodistani siinä vaiheessa, kun jään eläkkeelle.

Jos lapset asuvat kaukana, niin he tulevat käymään omien lastensa kanssa moneksi päiväksi ja tilaa tarvitaan. Näin on oman äidin kohdallakin. Äitini on eläkkeellä ja asuu edelleen omakotitalossa, joka on lapsuudenkotini. Tila meinaa jäädä pieneksi, kun me molemmat lapset vierailemme omien perheidemme kanssa siellä loma-aikoina.

Ootko aatellut että voi jossain kohti käydä äidilles vähän raskaaksi pitää isoa tönöä pystyssä vaan siksi, että te saatte lomilla siellä majoittua...
 
Miksi helvetissä yksinasuva asuu 150 neliöisessä talossa?

Pitäisikö talo myydä ja muuttaa johonkin rivitalo-osakkeeseen? Ei saisi pitää taloa jossa on asunut vuosikymmeniä ja jättää sen aikanaan lapsilleen perinnöksi? Ei tämän ihmisen lapsetkaan halua, että talo myydään. Kyse on vieläpä tontista joka on ollut suvun omistuksessa yli 100 vuotta.
 
Todella hyvä kenelle tahansa. Jos eläkkeestä riittää asua 150 neliön talossa, niin ei ihan heti tule mieleen köyhäksi kutsuminen. Ilmeisesti on vaan tottunut tosi tuhlailevaan elämään, kun ei ole edes asuntolainaa ehtinyt eläkkeelle mennessä maksaa (ja tulot on kuitenkin olleet ihan hyvät eläkkeen koosta päätelleen). Eli jälleen kerran kyse on taloustaitojen puutteesta, ei rahan
 
Mun mielestä tuo on ihan hyvä eläke kun ajattelee, että saan suurinpiirtein saman verran palkkaa nettona. Siitä voikin sitten päätellä, että oma eläke ei tule olemaan kovin häävi...

Kyse siis yksinasuvasta ihmisestä, asuu omakotitalossa josta maksaa lainanlyhennystä 400€ kuukaudessa. Eli rahaa jää ihan mukavasti yksin asuvalle. Talon lämmitys tapahtuu puilla ja puut tulee omasta metsästä. Löytyy myös luottokortti jota voi hätätapauksessa käyttää jos pitää yhtäkkiä ostaa jotakin kallista. Luottokortilla ei tällä hetkellä velkaa senttiäkään.

Mietin vain kun sukulainen valittaa rahojen riittämättömyyttä tuolla eläkkeellä. No kaipa se on sitä kun on tottunut isompiin tuloihin töissä ollessa. Moni kuitenkin saa tuon verran palkkaa ja sillä pitää vielä elättää lapsia itsensä lisäksi. Eikä moni saa läheskään tuon vertaa eläkettä vaan valitettavan moni elää todella pienellä eläkkeellä.

Sukulainen myös sanoo, että kun on niin paljon velkaa. No mun mielestä ei ole kauheasti jos on n.8000€ velkaa talosta jäljellä. Kun ajattelee, että on kuitenkin omaisuutena 150 neliöinen talo, puolen hehtaarin tontti ja 15 hehtaaria metsää.
no siis mä funailin et tollanen summa joka jää käteen on tän yhteiskunnan minimi. sen alemalla ei jää mihkään hauskaan fyrkkaa.
 
Pitäisikö talo myydä ja muuttaa johonkin rivitalo-osakkeeseen? Ei saisi pitää taloa jossa on asunut vuosikymmeniä ja jättää sen aikanaan lapsilleen perinnöksi? Ei tämän ihmisen lapsetkaan halua, että talo myydään. Kyse on vieläpä tontista joka on ollut suvun omistuksessa yli 100 vuotta.
Ahaa, eli ahneet lapset haluavat kämpän perinnöksi, ja siksi on vanhan ihmisen yksin huolehdittava omakotitalosta pienen eläkkeensä varassa. Jos jälkipolvi olisi tässä tilanteessa reilu, ostaisitte tuon omakotitalon vanhukselta, ja antaisitte hänen valita haluaako hän edelleen asua siinä pienemmällä vuokralla kuin mitä häneltä nykyään menee asumiseen, vai haluaako hän muuttaa muualle. Olette kohtuuttomia vaatiessanne vanhan ihmisen käyttävän viimeisetkin senttinsä siihen, että kituuttaa vanhat päivänsä liian isossa talossa, josta tuskin pystyy huolehtimaan itse, jotta jälkipolvet voisivat periä sen. Kyllä te sitten aikanaan saatte rahat takaisin, teidän pitää vain jaksaa odottaa siihen asti, että vanhus on kuopattu ja perintö jaettu.

Itse olen kasvanut vanhempieni omakotitalossa, eikä tulisi mieleenikään vaatia heitä asumaan siinä elämänsä loppuun asti vain, jotta minä voisin periä talon. Jossain vaiheessa omakotitalon hoitoon vaadittava työmäärä on liikaa vanhalle ihmiselle, ja silloin talo myydään -- todennäköisesti joko minulle tai veljelleni. Ihan rahalla. Eikä sitten tarvitse ruveta tappelemaan perinnöstä, kun homma on sovussa hoidettu kauan ennen kuolemaa. Muutenkin vanhempieni omaisuus on ensisijaisesti heidän, ei minun, ja jos he haluavat törsätä koko omaisuutensa viimeisinä vuosinaan, on se mielestäni täysin oikein. Kuvottaa ajatuskin, että jälkipolvet odottavat kieli pitkällä perintöä vielä vanhempien ollessa elossa.
 

Yhteistyössä