vierailija
Kysymys suoraan otsikossa, tipahtaako miehet yleensä todellisuuteen lapsen tulosta vasta kun lapsi syntyy? Missä vaiheessa miehet tajuaa muuttaa asioita?
Olen jo kuulla kahdeksan raskaana ja mies ei vaan tunnu vieläkään tajuavan mistään mitään. Hän tiedostaa kyllä lapsensa ja jutteleekin hänelle joskus. Mutta jatkaa elämäänsä juhlien vetämällä pään niin täyteen että mistään ei tuu mitään. Olen koko 8 kk katsonut hänen känniperseilyä läpi sormien. Tukea ei ole tullut koko raskausaikana häneltä, eikä hän halua edes yrittää ymmärtää minua missään asiassa. Selvinpäin olosta on puhuttu ja yritetty keskustella monesti mutta turhaan. Aina hän vaan vakuuttaa asioiden muuttuvan, mutta aina todistaa ettei tähän kannata luottaa. Tämä kaikki tuntuu minusta pahalle, koska pelkään hänen olevan kännissä kun synnytys käynnistyy ja joudun menemään melkein 2h matkan synnärille taksilla.. ja silloin ei olisi hällä mukaan mitään asiaa. Olen lisäksi sairastunut raskausajan masennusta eikä miestä ole mun olot paljoa kiinnostanut. Vaikka voin erittäin huonosti ajoittain.
Olen meinannut monesti tästä suhteesta lähteä jo, mutta kun otan asian puheeksi saan vaan raivot päälleni että haluan erota heti kun on lapsi tulossa ja vain viedä häneltä hänen lapsensa pois.
Onko kellään muulla ollut samaa ja missä vaiheessa miehet alkaa tajuta? Olenko itse vaan hormoonipäissäni liian herkkä ja suutun ihan turhasta?
Olen jo kuulla kahdeksan raskaana ja mies ei vaan tunnu vieläkään tajuavan mistään mitään. Hän tiedostaa kyllä lapsensa ja jutteleekin hänelle joskus. Mutta jatkaa elämäänsä juhlien vetämällä pään niin täyteen että mistään ei tuu mitään. Olen koko 8 kk katsonut hänen känniperseilyä läpi sormien. Tukea ei ole tullut koko raskausaikana häneltä, eikä hän halua edes yrittää ymmärtää minua missään asiassa. Selvinpäin olosta on puhuttu ja yritetty keskustella monesti mutta turhaan. Aina hän vaan vakuuttaa asioiden muuttuvan, mutta aina todistaa ettei tähän kannata luottaa. Tämä kaikki tuntuu minusta pahalle, koska pelkään hänen olevan kännissä kun synnytys käynnistyy ja joudun menemään melkein 2h matkan synnärille taksilla.. ja silloin ei olisi hällä mukaan mitään asiaa. Olen lisäksi sairastunut raskausajan masennusta eikä miestä ole mun olot paljoa kiinnostanut. Vaikka voin erittäin huonosti ajoittain.
Olen meinannut monesti tästä suhteesta lähteä jo, mutta kun otan asian puheeksi saan vaan raivot päälleni että haluan erota heti kun on lapsi tulossa ja vain viedä häneltä hänen lapsensa pois.
Onko kellään muulla ollut samaa ja missä vaiheessa miehet alkaa tajuta? Olenko itse vaan hormoonipäissäni liian herkkä ja suutun ihan turhasta?