milloin valmis luopumaan tutista

Hei,

haluaisin kuulla mielipiteitänne siitä, onko lapsella mielestänne jossakin vaiheessa parempi valmius luopua tutista kuin jonakin muuna aikana. Olemma ajatelleet vierottaa unitutista 1,9v. jolla ei itsellä ole minkäänlaista halua antaa tuttejaan pois. Olen puhunut hänelle siitä, että tutti annetaan pois kohta.
Oletteko valmistelleet lasta etukäteen vai heittäneet pois kertalaakista?
Onko hyvä, että saa jonkin palkinnon siitä, että on ollut niin "iso"?
Mitä muuta olisi hyvä huomioida kun tähän projektiin lähtee?

 

Olipa osuva kysymys
Minä huomasin eilen että 1,6v tyttön tutti oli rikki ja niin oli toinenkin tutti.
Tutit on ollu noin puolivuotta pelkästään unikäytössä.

No Nyt eilen päätin että meidän aika on heittää tutti pois jos se kerran purraan rikki, johan se on vaarallinenkin. Ja uusia ei enään tilalle tule.

Tänään laitoin tytön sit ekaa kertaa päikkäreille ilman tuttia,näytin vielä että tutti on rikki ja vedin muoviosan irti kokonaan. Oli tyttö ihmeissään ja puisteli päätään kun annoin sille tutista vain sen kovan osan. Eikä se sit sitä halunnut vaan antoi takaisin.
Kun lähdin huoneesta, hetken tyttö huusi ja pitkään kuului n 30min höpöttelyä sängystä ,mutta nyt nukkuu =)

Saa nähdä kuinka käy ja mikä huuto tulee illalla kun mennään nukkuun, mutta äkkiäpä nuo tottuu, ei ne montaa yötä ainakaan huuda

Tsemppiä kakille tutista luopujille :hug:

 

Heippa,

Meillä myös hyvin tuttifriikki poika (1v 9kk)! Neuvolassa sanoivat että siinä 2 vuoden iässä voisi alkaa vierottaa tutista.

Olen vaihtelevalla menestyksellä koittanut siten että tuttia saa vain kun menee sänkyyn nukkumaan. Noh, välillä saa kyllä sitä kun esim hampaat kiusaavat. Nyt olen kuitenkin miettinyt että turhaa sitä vielä tässä vaiheessa väkisin opettaa pois. Mielummin hiukan myöhemmin kun ymmärtää ja osaa itsekin paremmin puhua, jolloin asiasta voi keskustella. Esim kesällä kun käy vaikka jossain Muumimaalimassa, jonne voi niitä lahjoittaa.

Meillä poika kanssa alkoi pureskelemaan niitä, mutta sitten vaihdettiin luonnonkumisiin tutteihin, jolloin niitä ei niin vain saa puremalla rikki.

Ystävän poika heitti tutin parvekkeelta alas, jolloin pojalle sanottiin että nyt sai naapurin kissanpentu tutin. Oli aika hyvä tarina ja läpi meni, poika kun on jo yli 2 vuotias.

Itse stressaisin vain jos tutti häiritsee pahasti puheenoppimista, mutta kyllä mun mielestä nämä alle 2 vee vielä saavat tuttia käyttää, turhaa patisella niitä liian aikasin "isoksi pojiksi/tytöiksi". ...tämä vaan mun kantani asiaan, eri mieltä saa olla

 

...äh, unohtui vielä sanoa, että mielestäni on kyllä paljon parempi että tuttia imee kun esim peukkua, minkä varmaan sitten hädissä löytäisi verukkeeksi. Siitä nimittäin on tosi vaikea sitten opettaa pois.

 

juup samaa mieltä olen että mielummin tutti kun peukku

Meillä tyttö meni nyt sitten yöunille ekaa kertaa elämässään ilman tuttia. näytin taas rikkinäistä tuttia eikä hän sitä halunnut. varttissa nukahti =)
Ensin tuli ihan pikku itku kun lähdin huoneesta mut loppu heti ja tosiaan nyt tyttyry nukkuu.

Mun mielestä kannattaa yrittää eroon tutista mahd. aikaisin. Se vaikuttaa kuitenkin hampaisiin ja monasti törmää siihen että aikuisesta on vaan niin suloista kun nuo pikkuiset syö tuttia.

No meillä ei enään syödä ja oon siihen tyytyväinen. Toivottavasti vaan yöllä ei tyttö herää sitä haeskeleen. onneks ei oo tuttia kaapissa että ei pääselipsuun ja antaan sitä sille. :kieh:

Jaana

 

Meillä jätti poika tutin täysin ilman itkuja kun oli 6kk. Rupes puremaan niitä(tutteja) kun tuli hampaita ja vaihdettiin tutit puruleluihin.

 

Meillä jätettiin tutti 3 vrk aikana kertaheitolla, kun poika oli 1,6v. Kovaa huutoa kesti pari päivää ennen nukahtamista (ja nukahtaminen kesti 2-3h), mutta sitten yhtä-äkkiä helpotti. Jälkikäteen ajateltuna tutista vieroittaminen olisi meidän lapsella onnistunut varmaan helpoiten n. 1v iässä, kun ei vielä omannut niin paljon omaa tahtoa ja joskus unohtikin tutin sänkyyn mennessä.

 

meillä vanhemman lapsen tuti meni hukkaan eikä sille uutta annettu ja samalla lähti pikku siskoltakin tuti...ihan hyvin lapset sen otti loppujen lopuksi. n.viikko ennen kuin tutit lähti sattui niin että telkkarista tuli joku apina ohjelma missä apina vauva söi pullosta ja imi tuttia niin kerroin sitten lapsille että niiden tutit ja pullot lähetetään apinavauvoille ne tarvii tutteja ja pulloja enempi (nii ja lapset oli tuollo 1,6v ja 2v)
ja kyllä mä nautin sitten ku muksut on teinejä ku saa kertoo niille että niiden tutit lähti apinoille <br><br>

 

Poika oli 2v kun unitutti lähti kertaheitolla pois ennen päikkäreitä.Tutti oli ollut yli vuoden vain unikäytössä.Selitin että tutit ovat vauvojen ja poika on jo niin iso ettei enää tuttia tarvitse ja käytiin läpi sukulaisia ja kavereita jotka ei enää syö tuttia ja sitte tuttuja vauvoja jotka syövät.Päikkäreille ja yöunille nukahtaminen kesti sinä päivänä normaalia kauemmin,seuraavana päivänä vähemmän aikaa ja kolmantena nukahti jo normaalisti.Ja hyvin nukkui ilman tuttiakin.

Poika oli jo sen verran iso että ymmärsi selitykset miksi tuttia ei enää saa.Parina päivänä kysyi nukkumaan mennessä kerran tuttia,mutta siihen se sitten jäi,kertaakaan ei tutin perään itkenyt tai kitissyt.

Riippuu varmaan lapsestakin milloin on se paras aika tutista luopua.

 

Meillä jätettiin tutti pois hiukan reilu 2-vuotiaana ja samalla heivattiin tuttipullo. Selitin tytölle, että kettuäiti metsästä on pyytänyt saada tytön tutit ja pullot kettuvauvoille. Veimme muovipussillisen tutteja ja pulloja ulos ja tyttö jätti kassin sinne ihan suosiolla.
Päiväunille menon yhteydessä itki varmaan noin tunnin tuttinsa perään, mutta sen jälkeen yöunille mennessä "auttoi" lyhyt itku ja se, kun kerroin hänen olevan jo iso tyttö ja selviävän ilman tuttia....
Yllättävän helppoa siis oli - olin varautunut paljon pahempaan!!
Tsemppiä ap:lle! Mielestäni tutti kannattaa jättää viimeistään n. 2-vuotiaana.

 

meillä tapahtu tutin vierottaminen todella helposti. tytöllä ikää 1v 9kk ja päätimme vain että nyt otamme sen pois,illalla ku olimme tyttöä laittamassa nukkumaan niin sanoimme tytölle että tuttikeiju vie tutit ja sä oot jo iso tyttö etkä tarvii tuttia.. ja eka yö sujui jotenki liian helpolla, mutta nyt ei tutista ole tietoakaan.
niin ja meillä ei ollut tuttia enään yli vuoteen muuta ku nukkumaan käydessä .
ja kun pikku siskokaan ei tarvii tuttia (8kk) niin oli kyllä helppoo.

 

Meillä on 1v6kk todella tuttirakas tyttö, jolla on edessä tänä talvena todennäköisesti todella tuskallinen tuttivieroitus :/ . Kesällä tulee kuitenkin toinen tulokas, ja haluan ehdottomasti tutin pois ennen sitä, koska esikoinen täyttää tuolloin sen maagiset kaksi vee. Hyvä olisi, jos sitä ennen ehtisi vähän unohtaa tutin iloja.

Itse olen imenyt tuttia 5,5-vuotiaaksi ja käyttänyt ala-asteella kolme vuotta hammasrautoja, mikä oli joka ilta itkun paikka. Purentani ei koskaan korjaantunut kunnolliseksi, ja siskollani oli sama juttu. Sen takia aion olla julma äiti ja viedä tutin viimeistään kahteen vuoteen mennessä. Parempi itkeä nyt vähän aikaa kuin isona vuosia.

Voimia tässä vaan kerään, että jaksaisin vieroituksen aloittaa .

 

Meillä luovuttiin tutista 1v 6kk iässä (eli aivan liian myöhään). Silloin sen sitten hoksasi miten helppoa olisi ollut ottaa vaikka puoli vuotta aiemmin tutti pois. No, valmistelimme tutista luopumista lukemalla kirjoja jossa tutti annetaan pois. Yhdessä kirjassa prinsessa antaa tutinsa nallelle. Kuinkas ollakaan yhtenä päivänä tyttö alkoi höpöttää että tutin voisi antaa nallelle, siihen oli pakko tarttua eikä annettu yöksi tuttia vaan se oli nyt nallen. Suht hyvin tyttö sen hyväksyi ja pienten itkujen jälkeen nukkui yönsä. Aamulla leikkasin tuttiosan ja sanoin että nalle on vahingossa puraissut tutin rikki. Siihen tyttö vaan tokaisi voi voi ja toisteli tarinaa kaikille tutuille varmaan seuraavat pari viikkoa mutta ei itkenyt tutin perään Kannattaa siis valmentaa lasta muutokseen esim. satujen avulla ja ottaa kerralla tutti pois! Normaalitila palautui nukkumisen suhteen meillä parissa viikossa.

 

Sanotaan, että paras siinä 8-9kk paikkeilla... että sen mukaan olisitte vuoden myöhässä. Mutta niin oltiin mekin kolmosen kohdalla. 2 ekaa menikin huomattavasti helpommin, kun olivat tasan vuoden. Kolmonen sai uuden unikaverin, jota rutistaa nukkumaan käydessään.

Ekoina iltoina huuteli tuttia, vähän itki, jolloin isi kävi laittamassa unikaverin kainaloon (heitti sängystä pois) ja lopulta nukahti, ja viikon sisällä unohti tutin.

 

Kyllä se onnistuu, kun vanhemmat vaan uskoo onnistumiseen ja pysyy päätöksessään, oli lapsi minkä ikäinen tahansa. Jos lapselle on sanottu, että tutti lähtee (oli syy tai tarina mikä tahansa), niin sitten se myös lähtee vaikka kuinka itkettäisi. Jokainen vanhempi päättää itse omalle lapselleen sopivan iän, onhan lapsetkin yksilöitä.

Meillä vietiin 1v7 kk iässä tutit oraville puunjuurelle, eikä aiheuttanut sen suurempaa mekkalaa. Vieläkin saattaa kysäistä (kuukausi mennyt) joskus tuttia jos jollain toisella näkee, mutta vastaa sitten jo itse, että oravathan sen vei. Eli tosi helpolla meillä. Pidensi ehkä hieman nukkumaanmeno aikaa, ja uninallesta tuli ihan eri tavalla tärkeä, mutta helpolla päästiin. Toisaalta meillä on erottu helpolla myös tissistä ja muista "vauva-asioista", poika sopeutuu uusiin tilanteisiin tosi helposti.

 

\

...äh, unohtui vielä sanoa, että mielestäni on kyllä paljon parempi että tuttia imee kun esim peukkua, minkä varmaan sitten hädissä löytäisi verukkeeksi.

Meidän poika oli tosi riippuvainen tutista, vaikka se ei sitä saanutkaan kuin nukkumaan mentäessä ja joskus tarvittaessa hetkeksi lohdukkeeksi, jos muut lohduttelut eivät auttaneet. Tutista luovuttiin heti vuoden ikäisenä. Pari ekaa yötä meni hieman itkeskellessä, mutta sitten se jo helpotti. Itsekin pelkäsin, että heppu ottaa vielä noin pienenä peukalonsa tutin korvikkeeksi, mutta ei onneksi ottanut.

Tosi tyytyväinen olin, että tutista luovuttiin jo noin varhain. Tuttipullosta luovuttiin muutama kuukausi sen jälkeen ja se olikin sitten jo PALJON vaikeampaa. :headwall: Eli mitä pikemmin heti 1-vuotissynttäreitten jälkeen, sen parempi. =)

 

\

meillä vanhemman lapsen tuti meni hukkaan eikä sille uutta annettu ja samalla lähti pikku siskoltakin tuti...ihan hyvin lapset sen otti loppujen lopuksi. n.viikko ennen kuin tutit lähti sattui niin että telkkarista tuli joku apina ohjelma missä apina vauva söi pullosta ja imi tuttia niin kerroin sitten lapsille että niiden tutit ja pullot lähetetään apinavauvoille ne tarvii tutteja ja pulloja enempi (nii ja lapset oli tuollo 1,6v ja 2v)
ja kyllä mä nautin sitten ku muksut on teinejä ku saa kertoo niille että niiden tutit lähti apinoille

Ihan asian vierestä mennään, mutta mä takerruin noihin lasten ikiin....
Miten voi olla sisarukset 1,6v ja 2v....??? Eli ikäeroa puoli vuotta...???
Vai menikö multa joku ohi.... :ashamed:
Mä ainakin kannoin lasta masussa jo sen 9 kuukautta... <br><br>

 

Minun mielipiteeni on mitä aiemmin sen parempi. Me otettiin pojalta tutti pois jo 11 kk iässä samalla kun tuttipullosta luovuttiin. Muistaakseni kahtena seuraavana iltana poika maiskutteli suutaan tutin perään (söi siis lähinnä tuttia nukahtaessaan), muttei juuri huutanut. Parin viikon päästä poika ei enää edes tuttia tunnistanut. Isompana olisi todennäköisesti jaksanut pidempään huutaa tutin perään. Korvikkeena pojalla (nyt 1 v 7 kk) oli jo silloin, ja on edelleen, pehmotiikeri kainalossaan nukkumaan käydessään.

Niin, ja minusta kävelevä lapsi tutti suussaaan ei ole söpö. Eikä hampaiden oikominen ole kivaa. Itse olen syönyt tuttia kolmevuotiaaksi ja hampaita on sittemmin jouduttu oikomaan.

Ai niin, ja vastaus kysymykseen. En tiedä milloin lapsi on valmis luopumaan tutista. En ole ikinä yhdenkään lapsen kuullut vapaaehtoisesti siitä luopuneen, joten uskon että meidän ikävä tehtävä vanhempina on jossain vaiheessa vaaan ottaa se pois.<br><br>

 

Meidän 1 v 9 kk ikäisen tytön tutti meni yllättäen eilen rikki. Saksiahan siinä tarvittiin avuksi, mutta lapsihan ei sitä tiedä. Leikkasin imuosan kokonaan pois ja näytin lapselle tämän jälkeen, et oho tutti on mennyt rikki. Ensin neitiä nauratti, mut iltaa kohti hymy hyytyi, kun piti mennä nukkumaan ilman tuttia. Nukutus kesti tavallista pitempään, mut nukkui kuitenkin heräilemättä normaalit 12 h. Päiväunille mennessään tänään itki taas tuttiaan, mut aika äkkiä nukahti ilman. Kun hän on pyytänyt tuttia, olemme antaneet rikkinäisen ja muistuttaneet häntä siitä, että tutti hajosi, sitä ei voi enää syödä. Nukahti eilenkin tutinrämä kädessään. Tajuaa jo itsekin noin vanhana, ettei sitä enää syödä voi, kun se on hajonnut. Tutti piti ottaa pois ajat sitten, mutta se vaan jäi.

Nyt meillä on myös vauva 3 kk, joka syö tuttia ja vähän mietityttää, et miten isompi siihen suhtautuu. Mut jos jään odottamaan, et pienempikin on valmis omastaan luopumaan, niin isompi on lähemmäs kolme vee jo silloin ja mielestäni aivan liian vanha. Tältä nuoremmalta voisi yrittää ottaa tutin pois jo vuoden ikäisenä, koska se on takuulla helpompaa kuin isomman kanssa. Yllättävän helpolla on nyt toistaiseksi päästy. Tutti ollut vain nukkumiskäytössä. Meistä oli helpompaa rikkoa tutti, jolloin se ei kelpaa enää sen sijaan että olisi sanottu ettei sitä anneta enää. Nyt lapsi ikään kuin jätti sen itse pois, kun se ei kelvannut, vaikka tarjottiin.

 

meillä tyttö oli 3,2 vuotias kun tuti vasta jäi. itse en sitä väkisin lähtenyt ottaman. ja ehkä oli sitten tuossa vaiheessa valmis pois jättämään kun ei sen perään haikailu. yksi tuti oli mistä sanottiin et sit kun se menee rikki, niin uusia ei tule, ja siihen se sit jäi.
Puhetta se ei koskaan haitannut, tyttö on aina ollut sellainen puhepata, että juttua on riittänyt.