Milloin tuolle lapselle tulee järkeä?

["huhhuh"]

Voi videopäiväkirja, kun ei jaksais tahkota tuon 3v pojan kanssa joka päivä samoista asioista!
Kaipaan kokemuksianne siitä, missä iässä edes hitusen alkaa meneen viestit jakeluun? Tämä on tietysti hyvin yksilöllistä ja riippuu lapsen temperamentista yms.

Meidän poika on erittäin kovatahtoinen ja temperamenttinen. Välillä tuntuu, et onkohan tuolla pää umpipuusta. Ei usko kertakaikkiaan yhtikäs mitään ja tekee ilkeyttä vähän väliä, just äsken hajoitti kananmunan pikku-siskon päähän *huokaus*

Joka jumalan päivä tahkotaan siitä, että ruokailun ajan istutaan ruokapöydässä, eikä juoksennella joka suupalan jälkeen pitkin poikin. Omasta syönnistä ei meinaa tulla mitään ku tämä yks pitää showta pystyssä. Sit ku sanon, että ruoka otetaan pois jos ei istu nätisti, silloin saattaa asettua joksikin aikaa paikoilleen tai vaihtoehtoisesti jättää koko syömisen sikseen.

Kuivaksi opettelu on menossa, mut sitäkin vaikeuttaa se, että hän viimeiseen asti inttää: ei pissata, ei pissata, kunnes se viimein ehtii lirahtaa housuun. Silloin kyllä lähtee itse juoksemaan vessaan.

Nukkumaan meno on myös yhtä pyllyilyä, yrittää kaikkensa, et sais tulla vielä pois sängystä (pissattaa, janottaa, mehua, keksiä) vaikka olen ollut määrätietoinen enkä ole reagoinut näihin vikinöihin pissahätää lukuunottamatta, silti se vaan jaksaa joka ilta yrittää. Sitten kun huomaa, ettei pääse millään verukkeella sängystä pois alkaa pitää aivan ihme suhinoita ja vikinöitä sängyssä, niin ettei pikku-siskokaan varmasti saa unta *toinen huokaus*

Jäähypenkki on käytössä ja määrätietoisia ollaan oltu, miksei niillä tunnu olevan mitään tehoa tuohon poikaan. Hän on myös hyvin herkkä itkemään. Kuulostaako tuo teidän mielestä normaalilta käytökseltä?
Kiitos jos joku jaksoi lukea, alan olla täysin lopussa tuon hemmetin ikuisen temppuilun kanssa

 

[Minni:)]

Minkä ikäinen pikkusisko? Voisiko olla mustasukkainen tai muuten vaan kaipaa enemmän vanhempien huomiota? Negatiivinenkin huomio on parempi kuin ei mitään.

Varmaan kans temperamentista tosi paljon kiinni. Meillä yleensä riittää yks varotus, et jos et tottele niin sit jäähy, jäähylle harvoin tarvinut mennä. Välillä tunnen itteni kamalaksi kun on uhkailut käytössä (ei tietenkään mitään kamalia uhkailuja, vaan tyyliin "pikkukakkosta ei katota ennen kuin huone on siivottu"), mutta kun ne toimii! Ei tarvi montaa kertaa samoista jankata asioista.

Meillä vaan yksi poika 5v. Ja oikeastaan tuntuu, että semmosta tiettyä kapinaa alkanut ilmenevään ihan vasta tässä vuoden sisällä. Poika kans herkkä itkemään, kun jostain komennetaan.

Tsemppiä ja pitkää pinnaa! :hug:

 

[Nääa]

Voihan se olla että sillä oikeasti on jotain ylivilkkautta, eikä tosiaan mahda oikein mitään sille ettei osaa olla paikoillaan.
Tai sitten ei. Lohduttaudu sillä että lapsi kasvaa, ja sitten onkin murrosikä...

 

["vierailija"]

järkeä...vaikka teki noin se on millä saa huomiota. Lapset kinastelee keskenään.Voin sano että ihan normi lapsi.

 

["Bimbo"]

Rupee katsomaan Supernannyä ja toimi hänen ohjeittensa mukaan. Sarjassa hirveät riiviöt saadaan ruotuun. Jos joku sanoo, ettei noin ja noin voi kasvattaa, toimivia kikkoja sitten vaan tilalle.

 

["huhhuh"]

Pikku-sisko on 1,5 vuotias. Voi olla tietysti sitä, että hakee huomiota. Hassua, kun tuommoista ei tule ajatelleeksi, sitä katsoo omaa elämäänsä jotenkin "liian läheltä", tulee sellainen tietynlainen sokeus asioihin.
Meillä on myös kaksi teini-ikäistä poikaa ja minusta tuntuu, etteivät he saaneet pienenä edes yhdessä niin paljon härdelliä aikaiseksi kuin tämä kyseinen sankari.
Siksi mieleen onkin hiipinyt ajatus, onko tämä normaalia. Ei meidän päivät ihan pelkkää kurjuutta ole, kyllä meillä halitaan ja sylitellään joka päivä ja tietenkin rakastan pientä riiviötäni<3
3-vuotiaan tottelemattomuus vaikeuttaa muutenkin aikalailla meidän elämää, kun ei voi yksin lähteä pihallekkaan lasten kanssa, kumpikin säntää erisuuntiin ja tuon 1,5-vuotiaan perässä on pakko mennä ja siinä samassa yrität huhuilla 3-vuotiaalle, et tänne päin ja sillä ei ole mitään vaikutusta. Niimpä me ulkoillaan vain silloin, kun iskäkin pääsee mukaan.
Kiitos, pitkää pinnaa tässä tosiaan tarvitaan, se vain tuntuu välillä olevan aivan riekaleina!

 

["huhhuh"]

Voihan se olla että sillä oikeasti on jotain ylivilkkautta, eikä tosiaan mahda oikein mitään sille ettei osaa olla paikoillaan.
Tai sitten ei. Lohduttaudu sillä että lapsi kasvaa, ja sitten onkin murrosikä...

No sitä murrosikää tässä jo kauhunsekaisin tuntein olen ajatellut, vaikka turha murehtia niin pitkälle.
Mulla on tosiaan myös 15-ja 14- vuotiaat pojat ja heillä on ollu suhteellisen helppo tää murrosikä. Ei mitään isompia oo ollu, vielä ainakaan.

 

["Entinen Ksantippa S."]

Näiden kovatahtoisten lasten kanssa homma menee erityisen helposti siihen, että onkin kaksi kolmevuotiasta vastakkain leikkimässä juupas-eipäs-peliä. Varsinkin, jos omena ei ole kauas puusta pudonnut.

En usko tällaisten lasten kohdalla jäähyihin enkä oikein johdonmukaisuuteenkaan, jos sillä tarkoitetaan jatkuvaa vastatusten jänkkäämistä. Uskon positiiviseen palautteeseen, harvoihin mutta selkeisiin rajoihin, kehumiseen, huumoriin ja talkoohenkeen. (Kohta saan varmaan taas kasvattaja-armadan vastaani)

Pieni poikasi pelkää sydämessään ihan hirvittävästi, että tykkäät enemmän siskosta. Tee hänelle selväksi, että hän on paitsi rakas, myös ehdottoman tarpeellinen. Järjestä myös laatuaikaa isänsä tai jonkun muun miehen kanssa. Vaikka risusavottaa. Ole ylpeä pojastasi, kovaa tahtoa maailmassa tarvitaan.

 

["huhhuh"]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29739648]Näiden kovatahtoisten lasten kanssa homma menee erityisen helposti siihen, että onkin kaksi kolmevuotiasta vastakkain leikkimässä juupas-eipäs-peliä. Varsinkin, jos omena ei ole kauas puusta pudonnut.

En usko tällaisten lasten kohdalla jäähyihin enkä oikein johdonmukaisuuteenkaan, jos sillä tarkoitetaan jatkuvaa vastatusten jänkkäämistä. Uskon positiiviseen palautteeseen, harvoihin mutta selkeisiin rajoihin, kehumiseen, huumoriin ja talkoohenkeen. (Kohta saan varmaan taas kasvattaja-armadan vastaani)

Pieni poikasi pelkää sydämessään ihan hirvittävästi, että tykkäät enemmän siskosta. Tee hänelle selväksi, että hän on paitsi rakas, myös ehdottoman tarpeellinen. Järjestä myös laatuaikaa isänsä tai jonkun muun miehen kanssa. Vaikka risusavottaa. Ole ylpeä pojastasi, kovaa tahtoa maailmassa tarvitaan.[/QUOTE]

Kiitos sinulle näistä kauniista sanoista, nyt mä itken täällä...
Ehkä se oiski avain tähän, että pitäis alkaa relaamaan enemmän ja tosiaan saada tämä negatiivisuus käännettyä positiiviseksi.
Ja niinhän se on, kovatahtoinen olen minäkin, sellainen läpi harmaan kiven-tyyppi

 

[Minni:)]

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29739648]Näiden kovatahtoisten lasten kanssa homma menee erityisen helposti siihen, että onkin kaksi kolmevuotiasta vastakkain leikkimässä juupas-eipäs-peliä. Varsinkin, jos omena ei ole kauas puusta pudonnut.

En usko tällaisten lasten kohdalla jäähyihin enkä oikein johdonmukaisuuteenkaan, jos sillä tarkoitetaan jatkuvaa vastatusten jänkkäämistä. Uskon positiiviseen palautteeseen, harvoihin mutta selkeisiin rajoihin, kehumiseen, huumoriin ja talkoohenkeen. (Kohta saan varmaan taas kasvattaja-armadan vastaani)

Pieni poikasi pelkää sydämessään ihan hirvittävästi, että tykkäät enemmän siskosta. Tee hänelle selväksi, että hän on paitsi rakas, myös ehdottoman tarpeellinen. Järjestä myös laatuaikaa isänsä tai jonkun muun miehen kanssa. Vaikka risusavottaa. Ole ylpeä pojastasi, kovaa tahtoa maailmassa tarvitaan.[/QUOTE]

Ehdottomasti samaa mieltä! Tämä jäi iteltä ihan ajattelematta tässä yhteydessä, mutta pyrin pitämään huolen, et positiivista palautetta ja kehuja tulee paljon ja et poika tuntee olonsa rakastetuksi. Ja joo, ne tietyt rajat ja säännöt josta pidetään kiinni, mutta joka pikkujutusta ei nillitetä. Ja vaikka elämä ei aina menekään oppikirjojen mallin mukaan tai edes niin kuin itse ajattelisi sen kuuluvan mennä, niin sekin on vaan elämää, välillä on härdelliä ja pinna kireellä.

 

[hepps]

Mulla on kohta 4v, erittäin kovapäinen ja tempperamenttinen. Olen huomannut tän lapsen kohdalla, että rankaisut ei toimi. Hän on niille täysin immuuni ja saa ikäänkuin uutta virtaa. Positiivinen palaute toimii paremmin ja se minkä olen huomannut tän kohdalla hyväksi on se, että hän saa itse valita kuinka toimitaan. Jos esim vinguttaa isoveljeä ja rikkoo leikkiä, niin hän saa itse valita lopettaako kiusaamisen ja korjaa leikin vai meneekö vähäksi aikaa jäähylle. Tämä on toiminut tähän asti parhaiten ja ilman minun tai lapsen huutamista ja kireää pinnaa. Pahin vaihe näyttäis hetkeksi olevan takana päin. Tsemppiä sinnekin!

 

[Eri mieltä]

En usko näihin, että rangaistuksia ei pitäisi antaa. KYllä kovapäinen lapsi nimenomaan oppii siitä, että häntä rangaistaan johdonmukaisesti. Avainsanana JOHDONMUKAISESTI. Tietenkään ei opi, jos äiti antaa välillä periksi, eikä aina jaksa, ja sitten taas mielipuolisesti rankaisee jostain. Mielestäni kovapäisille ja itsepäisille lapsille PITÄÄ pysyä tiukkana kurin suhteen, koska muuten käy niin että lapsi pompottaa äitiä. Tottakai kovan kurin ohella annetaan PALJON rakkautta!!!Itse tällaisia lapsia seuranneena täytyy sanoa, että jos äiti katsoo paljon sormien läpi, lapsen käytös ei ole parantunut sitten lainkaan! Kolmevuotias tietää jo mikä on oikein ja väärin, ja ymmärtää puhetta! Älkää pitäkö lapsianne tyhminä, kun he eivät sitä ole. Kolmevuotiaan pitäisi todellakin osata istua ruokapöydässä, ellei tosiaan ole jotain ylivilkkautta tai kehitysviivästymää. Paljon riippuu myös siitä, mitä annatte lapsen tehdä. Jos lapsi on tottunut että hän saa nousta ruokapöydästä ja lähtee harhailemaan, niin tottakai hän jatkaa sitä käytöstä. Eli katseet peiliin päin. Myös tuollainen iltapompottelu, eli että illalla pompotetaan äitiä- johtuu kyllä ihan siitä että äiti on sallinut sen. Ei millään pahalla. Mutta lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta.

 

["kasvattaja"]

Älä nyt liikaa säikähdä tai murehdi, mutta kyllähän juttu niin on, että jos lapsi olisi päiväkodissa, niin hän olisi jo tarkemman tarkastelun alainen. Ei se silti tarkoita, että lapsella on jotain, mikä ei mene ohi. Mutta tuon ikäiseltä odotetaan jo tiettyjä asioita.

 

["Entinen Ksantippa S."]

"Eri mieltä", yritätkö sanoa, että aloittaja ei ole toiminut johdonmukaisesti? Aika kova väite tuntemattomalle ihmiselle, joka on jo kaksi poikaa murrosikään kasvattanut.

 

["kasvattaja"]

Ratkaisevaa on tietysti myös se, mitä lapsi osaa, ja mihin kykenee. Tässä ei siitä vielä ole ollut paljon mainintaa, joten kenenkään on oikeasti vaikea lopullista sanoa! Jos keskittymiskykyä ja taitoja jonkin verran löytyy kuitenkin, huoli lieventyy.

 

["huhhuh"]

En usko näihin, että rangaistuksia ei pitäisi antaa. KYllä kovapäinen lapsi nimenomaan oppii siitä, että häntä rangaistaan johdonmukaisesti. Avainsanana JOHDONMUKAISESTI. Tietenkään ei opi, jos äiti antaa välillä periksi, eikä aina jaksa, ja sitten taas mielipuolisesti rankaisee jostain. Mielestäni kovapäisille ja itsepäisille lapsille PITÄÄ pysyä tiukkana kurin suhteen, koska muuten käy niin että lapsi pompottaa äitiä. Tottakai kovan kurin ohella annetaan PALJON rakkautta!!!Itse tällaisia lapsia seuranneena täytyy sanoa, että jos äiti katsoo paljon sormien läpi, lapsen käytös ei ole parantunut sitten lainkaan! Kolmevuotias tietää jo mikä on oikein ja väärin, ja ymmärtää puhetta! Älkää pitäkö lapsianne tyhminä, kun he eivät sitä ole. Kolmevuotiaan pitäisi todellakin osata istua ruokapöydässä, ellei tosiaan ole jotain ylivilkkautta tai kehitysviivästymää. Paljon riippuu myös siitä, mitä annatte lapsen tehdä. Jos lapsi on tottunut että hän saa nousta ruokapöydästä ja lähtee harhailemaan, niin tottakai hän jatkaa sitä käytöstä. Eli katseet peiliin päin. Myös tuollainen iltapompottelu, eli että illalla pompotetaan äitiä- johtuu kyllä ihan siitä että äiti on sallinut sen. Ei millään pahalla. Mutta lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta.

Luitko ollenkaan tekstiäni? Onko sinulla itsellä tällaista kovapäistä lasta? Luulisi, että minä nyt jotakin ymmärtäisin lastenkasvatuksesta, mulla kun on niitä neljä.
Sehän mua tässä meidän 3v pojassa hämmästyttääkin, ettei häneen tehoa pätkääkään johdonmukaiset säännöt ja rangaistukset!
IKINÄ en ole lepsuillut säännöistä, en edes väsyneenä, se ei kuulu luonteeseeni, mussa on munaa vaikka muille jakaa!
Mitä tarkoitat sillä, että olen mahdollistanut iltatemppuilun? Hän ei saa nukkumaan mennessä koskaan vinkumiaan asioita läpi, ei koskaan. Ehdotatko suukapulan asettamista seuraaaksi.
Ei kannata olla noin ehdottoman varma asiasta, josta et selvästikkään mitään ymmärrä.

 

["huhhuh"]

[QUOTE="kasvattaja";29739959]Ratkaisevaa on tietysti myös se, mitä lapsi osaa, ja mihin kykenee. Tässä ei siitä vielä ole ollut paljon mainintaa, joten kenenkään on oikeasti vaikea lopullista sanoa! Jos keskittymiskykyä ja taitoja jonkin verran löytyy kuitenkin, huoli lieventyy.[/QUOTE]









Kyllä hän jaksaa leikkeihin keskittyä hyvinkin, ei meidän päivät ihan kokoaikaista sekoilua ole. Pukee ja riisuu itse sisävaatteet, ulkovaatteissa tarvii apua. Tosin pukemisessa palaa pinna helposti.

 

["Lettu"]

Miksi jäähypenkki? Milloin sinne joutuu?

 

["huhhuh"]

Ehdota jotain vaihtoehtoa jäähypenkille, mikä se voisi olla?
Joutuu sinne, jos ei kielloista ja varoituksista huolimatta joku asia mene jakeluun, esim. ruokailun ajan istutaan pöydässä, jääkaapille ei mennä omin luvin, pikku-siskoa ei tönitä/kiusata yms.

 

[Happygirl-91]

Varmasti haastetta ja tekemistä riittää Toivottavasti saat hyviä vinkkejä!

Minusta on hassua että jäähytystä villien lapsien kohdalla pidetään jotenkin positiivisuuden vastakohtana - kun se on juuri päinvastoin! :O Jäähyn antaminen kestää kaksi sekunttia - sen hoitaminen kestää sen pari min. Se "ikävä rankaisu" kestää siis pienen hetken ja pysäyttää lapsen ajattelemaan tekojensa seurauksia. Itse pidän tuota pikkusiskon kiusaamista sen verran vakavana, että haluaisin puuttua siihen tehokkaasti jotta jatkossa poika mahd. vähän kiusaisi (rikkoisi kananmunia yms) Ja kaikki päästäisiin helpoimmalla.

Miten olisi päiväjärjestys josta näyttäisit lapselle että tänään tehdään näin ja noin, käydään siellä ja tuolla, ja miten siellä käyttäydytään. Käyt läpi rauhassa jutellen ne. Muistutat lasta huonon käytöksen seuraamuksesta. Palkitset kun toimii hyvin ihan käytännössä etkä pelkästään kehuilla, esim. uusi tarra tai muu pikkujuttu. Kun alkaa pinna kiristyä niin näytä se lapselle! Laskeudu hänen tasolleen ja sano miten surulliseksi tekee nähdä kun hän kiusaa siskoaan tms. Temppuilun jatkuessa anna tiukka varoitus etkä sen jälkeen tee muuta kun vie heti jäähypenkille tai käytöksen muuttuessa parempaan puhu pojalle iloisesti ja myönteisesti.

 

["huhhuh"]

Joo, nyt jo naurattaa itseäkin tuo kananmuna juttu
Tuotakin olen käyttänyt, että puhun etukäteen vaikka tyyliin miten kaupassa tulee käyttäytyä. Lapsi on kuitenkin niin impulsiivinen, ettei jaksa autokärryssäkään istua kuin pari minuuttia ja sitten lähtee tutkailemaan, mitä hyllyistä löytyy.
Meillä on myös säännöllinen päivärytmi, asiat tapahtuu suunilleen samaan aikaan aina.
Tuo on hyvä vinkki, että voi palkita tarroilla ja muutenki mun pitäis antaa enemmän positiivista palautetta hänelle.
Helposti tahtoo juuttua sellanen "taas se tekee tuota" asenne itselle päälle.

 

[Lissupuissu]

[QUOTE="huhhuh";29739491]


Nukkumaan meno on myös yhtä pyllyilyä, yrittää kaikkensa, et sais tulla vielä pois sängystä (pissattaa, janottaa, mehua, keksiä) vaikka olen ollut määrätietoinen enkä ole reagoinut näihin vikinöihin pissahätää lukuunottamatta, silti se vaan jaksaa joka ilta yrittää. Sitten kun huomaa, ettei pääse millään verukkeella sängystä pois alkaa pitää aivan ihme suhinoita ja vikinöitä sängyssä, niin ettei pikku-siskokaan varmasti saa unta *toinen huokaus*

[/QUOTE]

Juu. Ihan sama meininki täällä. Saattaa tulla 5 kertaa kymmenen minuutin aikana hakeen vettä. Normi meno.

Mahtimeno