Milloin se haikeus ja suru loppuu, kun lapsiluku on lopullinen?

["a.p"]

Huonosti muotoiltu otsikko.
En varmasti ole ensimmäinen, enkä viimeinen jolla on tämä tilanne.

Kuopus on vuoden, ja mies on ehdottoman sitä mieltä, että lapsiluku on täysi. Itse vielä haluaisin lapsia, vaikka neljä on jo ennestään. Kunnioitan kuitenkin miehen päätöstä, joten meille ei enää vauvoja tule.

Mutta kertokaa, kauanko tämä haikeus kestää, puoli vuotta olen asiaa sulatellut, eikä se muutu yhtään sen helpommaksi hyväksyä.

 

["mie"]

Olen EHKÄ nyt sitä mieltä, että ei enää, koska alan olla jo liian vanha. Nuorimmaisemme on jo 4,5-vuotias. Eli tosi kauan on ollut jonkinlaista haikeutta.

 

["vieras"]

Aika auttaa. Minulla lapsiluku jäi nollaan. Sen kanssa eletään ja hiljalleen sen opin hyväksymään, vaikka on se edelleen välillä haikeaa ja vaikeaa.

 

["vieras"]

Meidän äidin mielestä se haikeus ei lopu koskaan... Hän siis vajaa 70-vuotias

 

["a.p"]

tää on melko naurettavaa.
Eilenkin katsoin jotain leffaa, missä syntyi vauva. Mulla vaan alkoi kyynelet valua, ja ajattelin, etten enää koskaan saa kokea sitä, kun vastasyntynyt lasketaan syliin, en enää koskaan saa imettää, enkä tuntea sitä aivan omanlaista läheisyyttä, mikä äidillä ja vauvalla on.

 

[sen tietää vaan]

Mulla se loppui heti kun kolmas syntyi. Kahden jälkeen oli suorastaan kipeä haikeus. Ehkäpä tuli vaan luku täyteen. Se oli ihmeellistä eikä vauvakuumettakaan ole sen jälkeen enää ollut koskaan. 10 vuotta kulunut ja "lapsentekoikäkin" ohitse jo.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26779077]Aika auttaa. Minulla lapsiluku jäi nollaan. Sen kanssa eletään ja hiljalleen sen opin hyväksymään, vaikka on se edelleen välillä haikeaa ja vaikeaa.[/QUOTE]

:hug:

 

[Voi ei]

Ystävä hyvä, sinulla on 4 tervettä lasta!! Iloitse heistä, seuraa kehitystä ja nauti äitiydestä 110%:sti! Älä mieti mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä mitä sinulla on!

 

[Zarppa]

Kun kaksoset täytti 3 vuotta, ja mä menin takas töihin, tais olla vuosi 2004. Vuoden verran siinä meni, kun pääsin irti vauvakuumeesta, vaikka kaksosten kanssa ihan oma lukunsa olikin. Mietin aina, että mistä sitä tietää, että lapsiluku on täynnä, mutta niin se vain pikkuhiljaa tuli.
Vauva-ajoista on jäänyt yksi tapa; kun juttelen kaupassa jonkun tutun kanssa pidempään, rupean heijaamaan ostoskärryjä, kuten vauvanvaunuja oli tapana Pönttö mikä pönttö

 

["a.p"]

Ystävä hyvä, sinulla on 4 tervettä lasta!! Iloitse heistä, seuraa kehitystä ja nauti äitiydestä 110%:sti! Älä mieti mitä sinulta puuttuu, vaan iloitse siitä mitä sinulla on!

tottakai minä iloitsen ja nautin täysin näistä rakkaistani Tiedän olevani erittäin onnekas, kun olen heidät saanut. Ihmeitä he ovat jokainen, joista olen erittäin kiitollinen.

En sentään vello itsesäälissä, toisinaan tulee vain näitä hetkiä jolloin asia kirpaisee.

 

[ikuinen kaipuu]

Kuopus 17, iltatähti ja edelleen kaipaus ja itsellä ikää liikaa. Tykkään niin raskausvatsoista, kauniita.
Onneksi tytär ja miniöitä, saa kosketellakin heidän vatsojaan.
Nyt niin paljon lapsenlapsia, että tuskin uusia heti tulee. Täytyy ihannoida vieraiden vatsoja.
Haluisin lapsen vieläkin, mutta liian vanha onneksi.

 

["retu"]

Hmm..
Minä ja mieheni päätettii kolmanne muksun jälkeen et ei enempää. Puhuttiin raskauden aikan paljon ja kun esikko oli 7 ha kakkonen 4 ja vimppa sit vauva.
Päätös oli vaikea mutta haluttii.se kolme ja se me saatiin. 1 syy oli se että halusin vihdoin kunnolla takasi töihi. Ja näin. Tuosta on nyt 3.vuotta ja vielä ei o tullu mtn hirveet takapakkii ja eihä me enää voitaiskaa saada sit nit =D.
Olen töissä ja näin.
Kyll siit ku sen tajuu et niin on ehkä hyvä

 

[ikuinen kaipuu]

[QUOTE="vieras";26779077]Aika auttaa. Minulla lapsiluku jäi nollaan. Sen kanssa eletään ja hiljalleen sen opin hyväksymään, vaikka on se edelleen välillä haikeaa ja vaikeaa.[/QUOTE]


Otan osaa, mutta hyvää elämää voi elää muutenkin.

 

[Coffee Break]

[QUOTE="vieras";26779077]Aika auttaa. Minulla lapsiluku jäi nollaan. Sen kanssa eletään ja hiljalleen sen opin hyväksymään, vaikka on se edelleen välillä haikeaa ja vaikeaa.[/QUOTE]

Kai tämäkin riippuu siitä miten asioita ajattelee. Tämä maailma, millainen se nyt on, on kaukana sellaisesta jossa haluaa lapsensä elävän (ilmastonmuutos, saasteet, sodat, ihmisten julmuus, eläinten kuoleminen sukupuuttoon jne.) joten vaikka lapsettomuus on vaikeaa niin se silti voi olla tavallaan olla hyväkin asia sen syntymättömän lapsen kannalta.

 

["kkk"]

Voihan se olla että sinulla on ikuinen vauva kuume, joka ei helpota edes kymmenen lapsen jälkeen.

Tai sitten olet yhtä lasta vaille valmis.

Kukaan ei voi tietää. Meillä on vasta kolme lasta ja nuorin on nyt kolme. Vielä vuosi sitten olisin kovasti halunnut vielä yhden, nyt jo helpottaa. Kuopus on jo sen ikäinen ettei vauvasta olisi kaveria.

 

["sisko"]

Varmaankin siinä vaiheessa kun saat jotain todellista surtavaa. Siskoni tytär kuoli vuosi sitten, ja hänenkin elämän surut ja murheet muuttuivat kertaheitolla ja elämä muuttui iäksi. Ole onnellinen elävistä lapsistasi.

 

["jaa"]

Itse olen siinä tilanteessa, että nyt yritetään raskautua ja tämä on sitten viimoinen jos onnistuu. Toivottavasti tässä kerkeää käsitellä tämän asian ettei tarvitse sitten surra ja kaivata lisää. En tiedä miten onnistuu. Nyt ei varsinaista vauvakuumetta tullut vaan tilanne sellainen että nyt tai ei koskaan. Mutta eihän sitä tiedä vaikka se kuume vielä myöhemminkin iskisi, mutta siitä on sitten vaan päästävä yli. Mutta onneksi tämä on yhteinen päätös, en haluaisi toisen tahtoon taipua.

 

[Epäilen että nyt loppu]

Päätetty ja asia käsitelty ja surtukin osittain. Niin saadaankin yllätysvauva. Joten usko että, en enää kaipaa uutta kunhan tämä tapaus syntyy...

 

[harmoillen]

Mulla yksi lapsi. Ei ole ikinä ollut haikeutta, että lapsiluku täynnä. Pitäisikö olla? Olen onnellinen ja tyytyväinen näin, yhden lapsen äitinä.

 

["joku"]

Päätetty ja asia käsitelty ja surtukin osittain. Niin saadaankin yllätysvauva. Joten usko että, en enää kaipaa uutta kunhan tämä tapaus syntyy...

tosin se yllätysvauva on jo syntynyt ja nyt on vahva tunne, että tämä oli meidän osaltamme tässä Surimme ja haikailimme aikamme sitä, ettei esikoinen saisikaan koskaan sisarusta ja sitten elämä yllätti meidät positiivisesti.

 

[vaikeaa]

En osaa sen kummemmin vastata, meillä tätä asiaa nyt pohditaan. Kaksi lasta meillä on, pitkän tien kautta heidät on saatu. Lapsia sisimmässäni toivoisin enemmän, mutta kaikki raskauteen ja raskaaksi tulemiseen liittyvät vaikeudet saa pohtimaan, että jaksaisiko sitä enää. Lukuisat keskenmenot, joista yksikään ei ole sujunut ongelmitta, pelottaa....

Olen ikuisesti onnellinen näistä kahdesta, se on jo paljon enemmän kuin joskus uskalsimme toivoakaan. Yritän siis opetella ajatukseen, että nämä oli tässä- Haikeaa se on! Mutta kun olen imeisen "komplikaatioherkkä" raskauksien aikana, ajattelen etten näiden jo olemassa olevien lasten vuoksikaan halua saattaa itseäni enää tarkoituksella riskitilanteisiin. Uskon, että aika auttaa tässä asiassa.