Milloin perhepedistä omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan

Milloinkas teillä on lapset siirtyny perhepedistä omaan sänkyyn nukkumaan? Meillä neiti on vähän vajaa 2v ja nukkuu edelleen meidän välissä ja vauva pinniksessä siinä vieressä.

Neitokainen ei oikein osaa nukkua yksin tai siis heräilee yöllä tarkistamaan että joku on vieressä ja jos ei ole niin ihan hirvee huuto. Ongelma on myös siinä että samalla pitäisi siirtyä omaan huoneeseen, kun makkariin ei absoluuttisesti mahdu enää yhtään sänkyä. Ja nytkin tyttö öisin heräilee ja vaeltelee ympäri taloa jos ovi ei ole teljetty niin ettei saa sitä auki(ja mä en herää siihen). Mitenkäs tuollaisen voi omaan huoneeseen laittaa nukkumaan ellei lukitse sinne :/ mutta eihän toista nyt sinne voi lukitakaan yksin, kun kuitenkin herää yöllä :ashamed:

Olisko kellään mitään hyviä ehdotuksia? vai odotetaanko me että tyttö rippikouluiän lähestyessä toivottavasti haluaa oman sängyn :D
 
meil nukutaan kans vieressä,tosin oon ollu yh reilun pari vuotta joten ei ole haitannu.nyt kun on uus suhde niin nukkuu ihan kiltisti omassa huoneessa ja sängyssä kun ukko tulee yökylään.tosin meil on jo 6 ja 3vee lapset.
meil on muksuille kerrossängyt ja meen pienemmän nukuttaan illalla sillain et oon vieressä ja yöllä jos herää tulee viereen niin kannan omaan makaan vieressä siihen asti et nukahtaa.en tiedä meneekö oppikirjojen mukaan mut niin mä teen silti ja toimii =)
 
Meillä on nukuttu alusta asti omassa pinnasängyssä. Poika on nyt 1 v 10kk. Nukkuu vielä
pinnnasängyssä, mutta syksyllä muuttaa omaan huoneeseen, kun ostetaan normaali sänky.
Itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapset nukkuu omassa ja vanhemmat omassa. Viikonloppuaamuisin saa tulla peuhaamaan sänkyymme.
Tämä on asia mistä en ole antanut periksi ja en anna. :snotty:
 
Miellä poika siirtyi omaan lasten sänkyyn suunnilleen 1 v 8 kk iässä. Siihen asti oli nukkunut meidän välissä ja siinä heräillytkin aika usein yöaikaan. Nyt kun nukkuu omassa sängyssään, nukkuu itsekin paljon paremmin ja usein herää vasta kuuden aikoihin aamulla ensimmäisen kerran. Monesti kyllä laitetaan tuttia välillä yölläkin suuhun ja viime yönä tuli jo kahden aikoihin meidän kanssa nukkumaan.

Meillä on kylläkin sen verran iso makkari, että pojan sänky mahtuu olemaan siinä meidän vieressä. Jos ei olisi sänky mahtunut siihen meidän viereen olisin kyllä pitänyt meidän sängyssä vielä pidempään. Lasten huone kun on ihan toisessa päässä meidän kämppää ja olis ollu ikävää, jos olisin joutunu niin kauas mun pienokaisesta.

Omaan sänkyyn nukahtaa maitopullon kanssa ihan itse joka ilta ja päikkäreillekin. Tuntui paremmalta laittaa poika ihan oikeaan lastensänkyyn kuin pinnikseen, koska pääsee sieltä itse tarvittaessa pois. Pinniksessä ei koskaan tykännyt nukkua - ihan hirveetä huutoo oli aina kun sinne yritti. Nyt poika oli mielestäni kypsä siirtymään pois isin ja äidin lämmöstä omaan sänkyyn. Kaikki OMAT jutut oli tullu pojalle tärkeiksi ja se että on jo ISO POIKA - niillä oli hyvä perustella omaan sänkyyn menoa. Miellä meni kaksi iltaa opetellessa. Silloinkaan ei tullut yhtään itkua tai huutoa vaan poika ihan rauhassa ja tyytyväisenä siirtyi omaan sänkyynsä.

Meillä tämä oma sänky-juttu meni näin ja olen tähän todella tyytyväinen. Pieni lapsi kaipaa vanhempien läheisyyttä - samoin minä työssäkäyvänä haluan edes nukkua pienen lapseni vieressä, kun päivisin sitä aikaa lapsen kanssa on niin vähän.
 
Meilläkin yritettiin sillon ihan vauvana aluksi nukuttaa omaan sänkyyn, mutta ei siitä tullu kun huutoa :ashamed: nukkui paljon rauhallisemmin vieressä kun on vähän tuollainen läheis riippuvainen tapaus :D Pikkuveli sen sijaan halusi jo ihan pienenä pois sylistä kun rupesi nukuttamaan ja onkin nukkunut alusta saakka omassa sängyssä. Luulisin että meilläkin voisi jo onnistua tuo omaan sänkyyn siirtyminen jos sen saisi samaan makkariin, mutta meilläkin tuo lastenhuone on kauempana makkarista enkä niin kauaksi vielä viitsisi siirtää nukkumaan :/ ollaan ajateltu että jos neiti ensin opettelisi nukkumaan päikkäreitä omassa sängyssä niin sitten siirtyminen voisi olla vähän helpompaa. Mua vaan edelleen hirvittää ajatus että sit neiti lähtee hiippailemaan ympäri taloa keskellä yötä ja mä en herää siihen :eek:
 
Meidän poika nyt 1vja 1kk n.6kk iässä laitettii omaan huoneeseen nukkumaan eka viikko oli painajainen mut siitä se sit lähti eikä ole tarvinnut yöllä enää turhaa huutoakaa kuunnella mut sit jos tutti tippuu silloin korkeintaa kitisee :)eli ei olla vielä vieroitettu tutista
 
Meillä on sellanen ongema että lapsi pitää laittaa pian takaisin pinnasänkyyn pohja alas ja laita ylös. Nukkuu alkuyön pinnasängyssä,sänky on kiinni miedän sängyssä.Pohja samalla korkeudella kuin meidän sänky.Jossain vaiheessa kömpii väliin ja sitten on vielä niin vilkas tapaus että unissaan pyörii ympäri sänkyä ja on jo kaksi kertaa tippunut meidän sängystä niin ettei olla ennen sitä muksahdusta herätty.Tosi ahdistavaa kun ei yhtään tiedä miten päin on pudonnut ja mitä ehkä satuttanut. Ikää 2v ja 4kk.Millä me saadaan lapsi pysymään suht paikoillaan yöllä?Kuinka paljon oikeesti tuollainen pieni kestää isoja kolhuja?
 
meillä 1v1kk päätti yllättäen haluta nukkua meidän välissä vaikka ei koskaan ennen ole sitä tehnyt. Nyt ei suostu omaan kuin alkuyöksi.... Aamulla nukkuu ainankin tunnin pidempään meidän välissä mutta yöt saattaa olla levottomia kun kaveri heiluu kuin heinämies. Nyt 2kk menty näin ja minä haluaisin pojan omaan huoneeseen niinkuin aina ennenkin, mutta kovaa työtä se teettää. Yritetty monenea yönä mutta vastaan panee vaikka monta tuntia. Mutta, ehkä ens vkl sitten aloitetaan uusi yritys :)
 
Meillä 1v5kk nukahtaa omaan sänkyyn meidän makkarissa ja yöllä jossain välissä nostetaan meidän väliin, kun hän heräilee. JOkunen kuukausi sitten siirrettiin jo omaan huoneeseenkin, mutta koska yöunet ei siitä parantuneet (herää 1-3 istumaan sänkyynsä ja hihkuu) ja tuli vieraita jotka nukkuivat lastenhuoneessa, niin sänky siirtyi taas meidän makkariin. Nyt en halua poikaa omaan huoneeseen vielä siirtääkään, koska en halua mennä toiseen huoneeseen asti yöllä ja on ihanaa, kun herää aamulla oman pojan viekusta. Meille tää sopii nyt ja muutetaan systeemiä tilanteen ja tarpeen mukaan.

Jostain luin meille sopivan lauseen; Miksi lapsen pitäisi nukkua yksin omassa huoneessaan, kun vanhemmatkaan ei niin tee. (olettaen että on parisuhteessa) .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heffalump:
Meillä neiti on vähän vajaa 2v ja nukkuu edelleen meidän välissä ja vauva pinniksessä siinä vieressä.

Neitokainen ei oikein osaa nukkua yksin tai siis heräilee yöllä tarkistamaan että joku on vieressä ja jos ei ole niin ihan hirvee huuto. Ongelma on myös siinä että samalla pitäisi siirtyä omaan huoneeseen, kun makkariin ei absoluuttisesti mahdu enää yhtään sänkyä.

Olisko kellään mitään hyviä ehdotuksia?
Ei mulla nyt mitään kauhean hyvää ehdotusta ole. Mutta tässä jotain ajatusta: jos yöt sujuu hyvin noin, niin jatkatte vielä jonkun aikaa muuttamatta mitään. Toinen vaihtoehto on ottaa pinnasänky pois käytöstä ja laittaa sen tilalle lastensänky (mahtuuko?) ja vauva vuorostaan väliin (imetätkö vielä vauvaa öisin?). Lapsen kannattaa ehkä opetella sitä omassa sängyssä nukkumista siinä teidän huoneessa, varsinkin, jos heräilee yöllä tarkistamaan, ettei häntä ole hylätty =) Suuria muutoksia ei ehkä kannata toteuttaa liian rajusti. Lapsen luonteesta riippuu, kuinka nopeasti sopeutuu.

Kun yöheräilyt loppuu siltä 2 vuotiaalta, niin sitten voi kokeilla sitä omaa huonetta (tämä on mun mielipide). Voi olla, että tämän vajaa 2 vuotiaanne yöheräilyt ovat juuri loppumaisillaan. Jos yleistetään, 2 vuotiaaksi näitä "varmistuksia, että joku on vieressä" yleisimmin kestää. Kun perusluottamus on sitten syntynyt ja lapsi kypsempi ja yöheräilyjä ei enää juurikaan ole, omaan huoneeseen siirto voi käydä sitten tosi kivuttomasti. Tottakai riippuu lapsen tempperamentistakin. Mutta voi olla, että aika on kohta kypsä. :hug:

 
Pakko vielä laittaa tämä:

Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.

"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
 
Pakko kommentoida kun itsekin olen tuota pohtinut. Minusta tuo Jukka Mäkelä on ihan guru.

Meillä poika, 1v 2kk, nukkui vielä vuodenvaihteessa perhepedissä. Meillä asia alkoi pukata pientä ongelmaa, kun huhtikuussa syntyy kakkonen ja meidän sänky käy ahtaaksi. Ostettiin sellainen pinnis, josta saa laidan kokonaan pois ja se kiinni meidän sänkyyn. Tosi hyvin on poika ottanut omassa sängyssä nukkumisen vastaan - paljon odotettua paremmin! Menee sänkyyn ihan mielellään, kömpii sinne itse ja nukahtaakin sinne (itse vielä nukutan eli olen siinä vieressä kyllä). TOSIN, poika herää vielä kerran yössä (n. 4 tai 6 aikaan aamulla) syömään, eli käyn lämmittämässä hänelle pullon maitoa, jonka poika juo ja nukahtaa saman tien uudelleen. Monesti tämän heräämisen aikana kömpii tai siirretään sit meidän väliin. En tiedä mitä sitten tapahtuu kun vauva on olemassa, sillä haluan tämän uudenkin vauvan kanssa hoitaa nukkumisjärjestelyt perhepedissä. Tykkäsin niin paljon pojan vauva-ajoista ja siitä et yöllä oli niin helppoa hoitaa syötöt kun vauva oli siinä vieressä. No, kaipa me jotenkin pärjätään... =)
 
Meillä tismalleen samanlainen tilanne kuin muumimammalla. Poika nyt ihan kohta 1v 2kk. Siirrettiin omaan huoneeseen ja omaan pinnasänkyyn 6kk ikäisenä. Siellä nukkui omasssa rauhassa joskus jopa 12h putkeen, kunnes tuli 1v1kk ikään. Nyt ei nukahda enää yksin, huutaa jos lähtee pois. 1-2h välein herää tarkistaan, onko yksin. Niinpä nyt nukahtaa sinne omaansa iltaisin kun lähtee pois vasta kun unessa. Yöllä käyn muutaman kerran rauhottelemassa ja viimeistään klo 04 tuon meidän väliin, jossa (välillä kovinkin kiehnäten) nukkuu kyllä jopa 8.30 asti. Kai tämä vuoden ikä on just tällästä, kun niin monella tuntuu olevan samaa. Olen harkinnut tavallisen lasten sängyn hankkimista meidän sänkyyn ihan kiinni, saisi ne aamuyöt nukkua siellä. Onko kellään kokemusta, miten tällasessa tilanteessa saa lapsen takas omaan huoneeseen/sänkyyn nukkumaan koko yönsä??
 
Siihen asti kunnes lopetin yöimetyksen eli noin 11kk. Ihan suosiolla jäi sitten nukkumaan omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen, tosin tulee meidän väliin aina klo 6 aamumaidolle ja joskus muutenkin, jos ei uni omassa sängyssä maistu. Toisinaan kyllä käy niinkin päin ettei halua meidän välissä nukkua vaan haluaa omaan sänkyyn ja nukahtaa sinne.
Eli tilanteen mukaan...
 

Yhteistyössä