Milloin opettajien ja pk tätien lahjominen alkoi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras minäkin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Jossain 90-luvun - 2000-luvun taitteessa ehkä. Aluksi kai siten, että kukkia vietiin opelle. Pikkuhiljaa lisäänty kaikenlaiset paketit.
Itse en osta noita lahjuksia periaatteesta ikinä.
 
Itse ainakin vein 80- ja 90-luvulla opelle pienen lahjan. Samoin olen toiminut lasteni kanssa.
Itsekin olen opettaja, mutta en toki oleta, että lahjoja pitäisi tuoda. Yläkoulussa niitä ei kovin paljon tulekaan. Mutta kyllähän se on mieltä lämmittävää, jos oppilas on itse ostanut pienen muistamisen ja haluaa sen minulle antaa. Yhtälailla minä tarjoan usein viimeisillä tunneilla oppilaille karkkeja.

Vanhemman näkökulmasta minusta pieni lahja on kiitos lukuvuodesta. Opettaja on kuitenkin lapselle varsin läheinen aikuinen - ihan aikuisten oikeesti meinaan. Miksen kiittäisi ihmistä, joka tekee lapseni kanssa töitä joka päivä ja joka myös kasvattaa ja luotsii lasta hankalienkin asioiden yli. Toki niitä vanhempia on paljon, jotka ajattelavat, että opettaja ja koulu ylipäätään ovat yhteiskunnan järjestämä vihollinen nro 1.

Toisaalta myös lähetin kiitokset pitkäaikaiselle neuvolantädillemme, kun vaihdoimme asuinpaikkaa. Ei varmaan olisi pitänyt, koska hänhän sai työstään palkkaa.
 
1982 olen koulunkäynnin aloittanut ja kyllä silloinkin opettajia muistettiin. Ei kaikki kuten ei nykyisinkään mutta aika monella oli pieni vieminen opettajalle lukukauden päätteeksi.
 
olisko alkanut yleistymään viimeisen viiden vuoden aikana, en osaa sanoa. en ole oikein lähtenyt tähän mukaan. silloin olen kukat vienyt, kun ala-asteelta on lapsi lähtenyt yläkouluun, koska ala-asteella kaiken opetti sama opettaja monta vuotta. ja silloin kun on päiväkodista lähtenyt pois, niin silloin olen vienyt kukan ja täytekakun
 
Ei kait sillä ole merkitystä milloin tuollainen tapa on aloitettu, koska sehän on periaatteessa vaan kohteliasta kiittää kuluneesta vuodesta. Itse vien jouluna pienen muistamisen päiväkotiin, tyyliin suklaarasia. Miksi ihmisille on niin vaikeaa viedä pieni muistaminen jouluna. Ennen vietiin naapuriin kukkia ja jokaiselle tutulle ja sukulaisellekin, mutta nykyään kukaan ei halua viedä mitään kenellekään, ihan kuin se olisi itseltä pois.
 
Omana kouluaikanani (kauan sitten!) ei ollut tapana muistaa opettajia mitenkään.

Itse vein omien lasteni päivähoitoon joulun alla kaikille yhteisesti kortin ja jotain herkkuja - väkeä oli paljon, joten mitään nimettyjä paketteja oli vaikea (ja turha) lähteä väsäämään.

Alakoulussa lapset muistivat luokanopettajaansa pienillä lahjoilla jouluisin ja keväisin, mutta yläkoulussa vain ysin keväällä luokanvalvojaa.

Luulen, että aika yleinen käytäntö tuo?
 
Ei opettajia muistaakseni yleensä erikoisesti muistettu 80 ja 90 -luvulla. Itse en yleensä erikseen osta, kun luokan vanhempien kesken on päätetty hankkia yhteinen lahja. Huolimatta yhteisestä lahjasta aina näyttää luokasta löytyvän kuitenkin niitä vanhempia, jotka haluavat vielä erikseen sen tuikkukipponsa opelle lahjoittaa.
 
Aloitin koulun -82 ja muistan, että kuudennella luokalla kun vaihdettiin koulua vietiin opettajalle koko luokan yhteinen lahja ja samaten lukion loppuessa, mutta ei tällaista puolen vuoden välein tapahtuvaa lahjojen ostelua ollut. Nyt olemme osallistuneet luokan yhteiseen lahjaan ja päiväkotia vaihdettaessa ja päiväkodin loppuessa ollaan viety kukkia kiitokseksi, mutta tuohon säännölliseen lahjarumbaan en halua lähteä.
 
Mun mies on ollut luokanope vuodesta 1984 alkaen ja aina on tullut jouluisin ja keväisin lahjoja, kukkia, mukeja, suklaata, karkkia, kahvia, kynttilöitä... Mun mies ei ole ylenkatsonut yhtäkään lahjaa. Itsekin hän sanoi vieneensä aina opettajalleen lahjoja. Mies aloitti koulun v. 1966.
 

Yhteistyössä