Itse ainakin vein 80- ja 90-luvulla opelle pienen lahjan. Samoin olen toiminut lasteni kanssa.
Itsekin olen opettaja, mutta en toki oleta, että lahjoja pitäisi tuoda. Yläkoulussa niitä ei kovin paljon tulekaan. Mutta kyllähän se on mieltä lämmittävää, jos oppilas on itse ostanut pienen muistamisen ja haluaa sen minulle antaa. Yhtälailla minä tarjoan usein viimeisillä tunneilla oppilaille karkkeja.
Vanhemman näkökulmasta minusta pieni lahja on kiitos lukuvuodesta. Opettaja on kuitenkin lapselle varsin läheinen aikuinen - ihan aikuisten oikeesti meinaan. Miksen kiittäisi ihmistä, joka tekee lapseni kanssa töitä joka päivä ja joka myös kasvattaa ja luotsii lasta hankalienkin asioiden yli. Toki niitä vanhempia on paljon, jotka ajattelavat, että opettaja ja koulu ylipäätään ovat yhteiskunnan järjestämä vihollinen nro 1.
Toisaalta myös lähetin kiitokset pitkäaikaiselle neuvolantädillemme, kun vaihdoimme asuinpaikkaa. Ei varmaan olisi pitänyt, koska hänhän sai työstään palkkaa.