Milloin olet tyytyväinen elintasoosi?

Siinäpä se kysymys tuli. Onko aina tarve tavoitella enemmän ja parempaa (autoa, asuntoa, sohvaa, laukkua), vai riittääkö tämän hetkinen elintaso vaikka hamaan hautaan?

Meillä on pieni asuntolaina (100 000€) ja siihen nähden isot tulot. Kun saadaan tämä maksettua alle 10 vuodessa, ei enää lainaa ikinä kiitos.

 

Sitten kun laina on maksettu eli joskus 15v kuluttua.

 

Ja lisäkysymys, minkä ikäisiä perheenjäsenet ovat silloin?

Omassa perheessä äiti 32v, isä 38v ja ainoa olemassa oleva lapsi 12v.

 

Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen elintasoon. Mulle riittäisi kun se säilyisi. Minä 36, Mies 39 ja kaksi alle kouluikäistä lasta.

 

Nykyinen riittää kyllä mainiosti. Elämme mukavasti ja rahaa jää säästöönkin.
Vanhemmat nelikymppisiä ja lapset 3-13v.

 

Olen opiskelija ja ei tule todellakaan riittämään tämän hetkinen elintaso loppuelämäksi. Opiskelen hyväpalkkaiseen ammattiin, minulle riittäisi jos palkasta jäisi käteen 3000 tai yli. Siihen olisi tyytyväinen, sillä olisi varaa kaikkeen kivaan ylimääräiseen, harrastuksiin, kalliisiin matkoihin, konsertteihin jne.

 

Olen ihan tyytyväinen. Kaksi kohtalaista velatonta autoa, velaton mökki ja talosta lainaa n 100 000 euroa. Silti menee vähän säästöön ja joskus varaa matkustaakin.

 

Tällä hetkellä olen tyytyväinen elintasoon. En kuitenkaan halua tätä loppuelämän elintasoksi, sillä silloin tekisi tiukkaa. Mies töissä, mä juuri valmistumassa, mutta opintotuet loppuun käytetty, joten pari kuukautta olen tuloton. Yksi lapsi ja asutaan vuokralla. Kun ostaa pääosin käytettynä vaatteet lapselle, ei ole velkaa, ei paljon autoilla, matkustella tai ostella itselle vaatteita niin elintaso ihan hyvä yhdenkin tuloilla. Syödään hyvin, voi ostaa välillä jotain pientä "turhaa".

Ois mukavaa saada pian toisen palkkatulot, niin saataisiin lisää rahaa asuntosäästöön ja voisi ostaa uutenakin vaatteita lapselle ja ostella itselleenkin vaatteita.

 

No hieman voisi parantua. auto ja asunto velalla. Taloudessa kaksi aikuista ja pieni vauva. 20 ja 25 vuotiaita ollaan. Eli vielä on aikaa tätä elintasoa nostaa Mutten kaipaa paljonkaan lisää. Saamme vähän säästöönkin vaikka olen kotona äitiyslomalla ja isännän palkka vain 2500 kuussa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot enkä kaipaa elämältä maallista mammonaa vaan lämmin ja läheinen perhe riittää kun saa ruokaa ja on katto pään päällä niin olen tyytyväinen. Emme matkustele emmekä käy ulkona tms. emmekä sitä edes kaipaa vaikka jostain tulisikin enemmän rahaa.
Toki olisi kiva että voisi ylpeänä sanoa että todella omistamme itse asuntomme eikä pankki

 

[QUOTE="vieras";28970705]Olen opiskelija ja ei tule todellakaan riittämään tämän hetkinen elintaso loppuelämäksi. Opiskelen hyväpalkkaiseen ammattiin, minulle riittäisi jos palkasta jäisi käteen 3000 tai yli. Siihen olisi tyytyväinen, sillä olisi varaa kaikkeen kivaan ylimääräiseen, harrastuksiin, kalliisiin matkoihin, konsertteihin jne.[/QUOTE]
Tuo on todella kova palkkataso. 3000€ nettotuloihin vaaditaan sellaiset 5000€ bruttotulot, joka on jo TODELLA kova palkka alalla kuin alalla

ap

 

Olisi mukavaa, jos kaupassa ei oikeasti tarvisi välittää tuotteiden hinnoista ja kilohinnoista, vaan ostaa sitä mitä tekee just sillon mieli eikä syödä sesonkien ja tarjousten mukaan. Tämä toteutuu toivottavasti lähivuosina, kun mies valmistuu ja minä palaan (tosin aiemmmin) töihin.

Haluan myös tulevaisuudessa, että lapsemme pystyy harrastamaan sitä, mikä niitä kiinnostaa, enkä haluaisi joutua ikinä sanomaan että jotain ei voi tehdä kun ei ole varaa.

Olen toki nykyiseenkin elintasoon tyytyväinen, vaikka ei voikaan kuluttaa miten huvittaa.

 

Olen ihan tyytyväinen. Asumme riitävän väljästi ja voimme ostaa sen mitä haluamme. Ostotottumukset meidän perheessä on hyvin kohtuulliset., esim vaatteita ei osteta kuin tarpeeseen.

 

Olen oikein tyytyväinen nykyiseen elintasooni. Jos tulokehitykseni pysyy jatkossakin kutakuinkin inflaatiovauhdissa, niin olen ihan tyytyväinen.

 

Olen tyytyväinen. Laskut on vara maksaa ajallaan, tarjousten perässä ei tarvitse erikseen juosta, voidaan käydä lomilla 2-3 kertaa vuodessa, voidaan ostaa mitä tarvitaan olipa kysymyksessä ilman että talous heittää häränpersettä.

 

Olen itse elintasoomme nykyisellään tyytyväinen. Pihistelyn varaakin olisi, ettei edes olla äärimmäisen tiukoilla edes. Koen kuitenkin, että muut perheenjäsenet (mies 37v, minä 33v, lähilapset 12v, 10v ja 1 kk, etälapset 13v, 10v ja 9v) kaipaisivat leveämpää elämää.

 

En todellakaan ole tyytyväinen.

Haluaisin, että rahaa olisi sen verran että voisi ostaa mitä vain miettimättä.
Ja velaton talo, kiitos. Ja auto. Oikeastaan mulle riittäisi, että olisi mieleinen talo, 2 autoa, suurempi vene ja kaikki velattomana. Tulot voisi sitten käyttää elämiseen, mm. matkusteluun.

 

Olen todella tyytyväinen elintasoomme nyt

asuntolainaa 70 000 (asunnon arvo noin 320 000)
mökkilainaa 90 000 (mökin arvo 170 000)
(ei muita velkoja)
lisäksi osakkeita 50 000e
hyvät velattomat käyttöautot


Nettotulot meillä aikuisilla kuukaudessa noin 7000e

Tietysti odotan sitä että kaikki velat on maksettu, siihen menee vielä noin 10 vuotta.

 

[QUOTE="Vieras";28970826]En todellakaan ole tyytyväinen.

Haluaisin, että rahaa olisi sen verran että voisi ostaa mitä vain miettimättä.
Ja velaton talo, kiitos. Ja auto. Oikeastaan mulle riittäisi, että olisi mieleinen talo, 2 autoa, suurempi vene ja kaikki velattomana. Tulot voisi sitten käyttää elämiseen, mm. matkusteluun.[/QUOTE]

Kukaan rikaskaan ei voi ostaa mitä vain miettimättä, tai ei ole pitkään rikas.

Kun varallisuutta on enemmän, niiden mielitekojen kohteetkin ovat kalliimpia.

Onnellinen on se joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä jo on.

 

Nykyinen tulotaso on ok (n. 3000e jää käteen), mutta jos olisin onnellisempi muussa työssä niin vähempikin riittäisi. Ei haittaisi vaikka eläisi kädestä suuhun.
Aiemmin oli ajatuksena, että mahdollisimman hyvä palkka että saa kaikkea mahdollista ostettua ja hankittua. Vitutti kun penskana ei saanu koskaan mitään, hyvä kun ruokaa oli.
Nyt antaisin vaikka kaikki pois jos olisin onnellinen. Ainoa asia mistä en luovu, on koti ja sen takia pitää tehdä tätä työtä. Pakkorako, että on lapsella ja itsellä katto pään päällä ja onnellinen paikka missä olla.
Sen kuitenkin olen huomannut, että raha ei todellakaan tee onnelliseksi, ei materiaali eikä mikään rahalla ostettava. Työt vaihtuu heti kun siihen tulee tilaisuus, vaikka sitten tulotaso tippuisi radikaalisti. Ja vaikka lapsella vituttais samanlailla kun mulla, mutta olispahan sillä sitten ainakin onnellinen äiti

 

silloin ku voi ruokakaupasta ostaa mitä hyvittaa, esim. broilerinfileetä en ole ostanut vuosiin. yleensä ostan eineslihapullia 0,78e paketti, nakkeja, jauhelihaa;sitä halvinta...

 

Tuo on todella kova palkkataso. 3000€ nettotuloihin vaaditaan sellaiset 5000€ bruttotulot, joka on jo TODELLA kova palkka alalla kuin alalla

ap

Onhan se kova palkka, mutta ei mitenkään mahdoton. Mun vanhemmatkin tienaa reippaasti yli tuon. Se on vain itsestä kiinni. Toki vastavalmistuneena ei tuohon voi yltää, mutta hyvällä työllä ja kärsivällisyydellä siihen voi hyvinkin nousta vuosien kuluessa.

 

Tuo on todella kova palkkataso. 3000€ nettotuloihin vaaditaan sellaiset 5000€ bruttotulot, joka on jo TODELLA kova palkka alalla kuin alalla

ap

Ei taida 5000€ yltää lääkäreillä edes keskipalkkaan. Eli ei se nyt mikään TODELLA kova ole joka alalla.

 

Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen elintasooni. Palkka on pieni, alle tonni kuussa plus 150e asumistukea, mutta se on paaaljon verrattuna pelkkään työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatukeen, joilla ehdin kumpaakin vuorotellen elämään muutaman vuoden. Asun pikku pitäjässä jossa työpaikan saaminen on sama kuin lottovoitto. Tarkoitus on ostaa nyt kaikki (realismin rajoissa oleva) mahdollisen ja "turha" ennen kuin jään taas työttömäksi vuoden lopussa, ja olen jo ostanutkin paljon pientä, elintasoa nostattavaa tavaraa, esimerkkinä vaikka hiustenkuivain, sähkövatkain, uimapuku, monet kengät ja alusvaatteet kesäalesta, semmoista. Pienissä ympyröissä liikutaan. Teen ruuat itse, kun tulee paljon halvemmaksi, ja alkon käyttö on aika minimissä, en myöskään polta. Elämä on vähäsen tylsää nysväämistä mutta menettelee, pidän omasta ajasta ja rauhasta. Välillä tosin saisi olla jotain äksöniä myös, alkaa olla eron jälkeiset olot taputeltu ja uusi baana odottaa. Nyt meni vähän ot:ksi, tsori.

 

Ennen lomautusta olin tyytyväinen meidän tilanteeseen. Rahat riitti aivan täydellisesti, seurasin nimittäin ruokaostoksilla hintoja ja katsoin tarkkaan, mitä ostan. Laskuihin riitti aina ja silti jäi aivan loistavasti rahaa ja pysty tekee jotain ekstra kivaa. Toki nyttenkin voi, mutta oli tuo vaan jotain, kun töissä oli ja rahat riitti kaikkeen. Työpaikkoja oon hakenu ja monta, monta paikkaa on löytyny, mitkä on ollu musta itsestäni mielenkiintosia. Tän kuun lopulla alkaa ratkeemaan, että pääseekö joihinkin paikkoihin ja kaikki oon kirjannu ylös, että pysyn ite mukana .

 

Riittää. Olen tyytyväinen, vaikka kaikkea ei saakaan.