Toggle sidebar

Milloin mielialalääke alkaa auttamaan ... ahistaa pirusti, päivä päivältä enemmän...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yksss
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

Yksss

Vieras
no, maanantai oli hyvä päivä tässä välissä.
Eilinen ihan kaamea. Nukuin illalla kaksi tuntia, sit yöunille 21.30 ja heräsin tänään 7.30 ja nyt taas ahistaa ...

kuuluu varmaan alun sivuoireisiin että pahenee ensin ennen kuin lääke alkaa auttamaan...

kauanko teillä muilla mennyt siihen?

Mulla lääkityksenä Seronil 20mg ja huomenna tulee viikko kun olen sitä syönyt.
 
Kyllä siinä menee ainakin se pari viikkoa ennen kuin alkaa helpottamaan,varmaan kyllä enemmänkin. On normaalia että ensin ne oireet pahenevat ennen kuin alkaa helpottamaan. Syö nyt vaan sitkeästi vaikka tuntuu tosi pahalta,se kannattaa ja kohta on ihan eri olo. Olen sairastanut masennusta aika monta kertaa ja nykyään olo on ihan terve ja normaali vaikka loppuelämäni joudun ilmeisesti lääkkeitä syömäänkin.
Tsemppiä kovasti olosi kohenemiseen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiuhti_:
parin viikon jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottamaan, 1kk käytön jälkeen on jo huomattavasti parempi :) tsemppiä! koita jaksaa, äläkä lopeta lääkitystä kesken!
Click to expand...

Kiitos tsempeistä, täytyy vaan mennä päivä kerrallaan eteenpäin .. tää väsymys on jotain kamalaa ja hereillä ollessa ahistaa ... kaikki masennuksen fyysiset oireetkin korostuneet nyt (mulla ollut vatsaoireita, nivelkipuja, kutinaa & ihottumaa) ... tuun hulluksi.
 
Mä olen juuri aloittanut tuon lääkkeen kokeilemisen, ekaa kertaa, ja ihan jo ahdistaa ajatuskin että tuo tulee ahdistamaan. :D Mulla on lievä masennus enkä itse sitä oikeastaan edes tajunnut. Katotaan nyt meneekö "hullummaksi". Ihan uteliaana kokeilen.
 
Lääkkeistä tulee juuri tuollaisia sivuoireita ja pitää muistaa, että kaikille niistä ei ole apua ja sivuoireet ovat pysyviä. Eli älä ajattele, että on päässä vikaa, jos lääke ei toimi. Kaikille SSRI-lääkkeet eivät vaan toimi ja sitten kokeillaan muunlaisia lääkkeitä.
 
[QUOTE="vieras";25670986]Lääkkeistä tulee juuri tuollaisia sivuoireita ja pitää muistaa, että kaikille niistä ei ole apua ja sivuoireet ovat pysyviä. Eli älä ajattele, että on päässä vikaa, jos lääke ei toimi. Kaikille SSRI-lääkkeet eivät vaan toimi ja sitten kokeillaan muunlaisia lääkkeitä.[/QUOTE]

Mitä tarkoitat tuolla että sivuoireet on pysyviä? Ne menevät ohi kun lääkkeeseen tottuu.
 
Kaks viikkoa kärvistelet ja sitte helpottaa.. ja ku sen tietää ni se aika menee vaikka päällä seisten!! Usko pois! Itsellä Cipralex -lääkitys, pari kk syönyt ja nyt alkaa jo unohtaa lääkkeen ottamisen aamulla, mikä kertoo siitä että alkaa koko ahdistus unohtumaan. :) Tsemppiä!!!
 
[QUOTE="J.J";25671025]Kaks viikkoa kärvistelet ja sitte helpottaa.. ja ku sen tietää ni se aika menee vaikka päällä seisten!! Usko pois! Itsellä Cipralex -lääkitys, pari kk syönyt ja nyt alkaa jo unohtaa lääkkeen ottamisen aamulla, mikä kertoo siitä että alkaa koko ahdistus unohtumaan. :) Tsemppiä!!![/QUOTE]

Kiitos, nyt tuntuu että joka päivä, joka tunti on sellasta "taistelemista". Pakotin itseni äsken jynssäämään yhtä kaapin ovea, hetkeksi helpotti. Nyt istun tässä taas kuin tikku paskassa ja kädet tärisee ja pala kurkussa ja inhottava olo ...
 
[QUOTE="J.J";25671025]Kaks viikkoa kärvistelet ja sitte helpottaa.. ja ku sen tietää ni se aika menee vaikka päällä seisten!! Usko pois! Itsellä Cipralex -lääkitys, pari kk syönyt ja nyt alkaa jo unohtaa lääkkeen ottamisen aamulla, mikä kertoo siitä että alkaa koko ahdistus unohtumaan. :) Tsemppiä!!![/QUOTE]

Oliko sulla aluksi noita sivuoireita? Mua nyt jännää et tuleeko elämästä kahdeksi viikoksi automaattisesti helvettiä kun olen 2pv vasta syönyt ko. lääkkeitä.
 
No kyl se aika varmasti menee se pari vkoa, mutta yllättävän nopsaa aika kuluu..mä en ees muista siitä ajasta paljon mitää enää. Joo koita puuhailla kaikenlaista, siivoot, tiskaat, peset pyykkiä. Se oli mun henkireikä. Olin aiemminkin käyny läpi saman eli tiesin mitä tulossa ja pelotti perkeleesti. Sä selviit kyllä! Hei jos käy mahottomaks, hae resepti ahdistukseen: Opamox 15mg, niitä otin ku tuntuu että nyt kuolen! Noi ei kuitenkaan mitään koukuttavia niinku jotkut rauhottavat! Ja mieti, kevät tulee! Päivät pitenee. Kohta kölötellään rannalla. :)
 
[QUOTE="vieras";25671048]Oliko sulla aluksi noita sivuoireita? Mua nyt jännää et tuleeko elämästä kahdeksi viikoksi automaattisesti helvettiä kun olen 2pv vasta syönyt ko. lääkkeitä.[/QUOTE]

Ei kai kaikille tule..
 
Käytössäsi on tosiaan sellainen lääke, joka pahentaa oireita vahvastikin ennen kuin (jos) alkaa toimimaan. Eli ei kannata huolestua! Ymmärtääkseni 4 viikkoa on sellanen aika, että sen jälkeen tietää toimiko vai ei.

Minulle ei kerrottu, että citalopraami pahentaa oireita ja tekee impulsiiviseksi. Päädyin sairaalaan itsemurhayrityksen takia. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että lääke sen teki. Ihmettelin, miksei kukaan ollut sellaisesta minulle kertonut :(

Nyt, jo kerran vaikean masennuksen selättäneenä, olen jaksanut vaikeampina aikoina luottaa siihen, että olo helpottuu taas joskus eikä mikään ole niin kamalaa kuin miltä se tuntuu.
 
[QUOTE="pimpelipom";25671084]Käytössäsi on tosiaan sellainen lääke, joka pahentaa oireita vahvastikin ennen kuin (jos) alkaa toimimaan. Eli ei kannata huolestua! Ymmärtääkseni 4 viikkoa on sellanen aika, että sen jälkeen tietää toimiko vai ei.

Minulle ei kerrottu, että citalopraami pahentaa oireita ja tekee impulsiiviseksi. Päädyin sairaalaan itsemurhayrityksen takia. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että lääke sen teki. Ihmettelin, miksei kukaan ollut sellaisesta minulle kertonut :(

Nyt, jo kerran vaikean masennuksen selättäneenä, olen jaksanut vaikeampina aikoina luottaa siihen, että olo helpottuu taas joskus eikä mikään ole niin kamalaa kuin miltä se tuntuu.[/QUOTE]

Kääk! Mä kyllä luin siitä selosteesta et kaikkea voi aiheutua. Onkohan tää lääke sittenkään ok? Mä olen suht ok mut hieman alavireinen ja väsynyt."normaalisti". Mun pitää miehelle kertoa, et tällasia aineita mä nyt sit nappailen et älä ihmettele jos lähtee lapasesta.
 
[QUOTE="vieras";25671010]Mitä tarkoitat tuolla että sivuoireet on pysyviä? Ne menevät ohi kun lääkkeeseen tottuu.[/QUOTE]
Heh. Joka lääkkeellä on sivuvaikutuksia ja ei todellakaan ole niin, että ne menisivät kaikilla ohi, kun lääkkeeseen tottuu. Yleensä siinä alussa niitä on kuitenkin enemmän, mutta eivät todellakaan ole pelkästään mitään aloitusoireita.
 
[QUOTE="vieras";25671122]Kääk! Mä kyllä luin siitä selosteesta et kaikkea voi aiheutua. Onkohan tää lääke sittenkään ok? Mä olen suht ok mut hieman alavireinen ja väsynyt."normaalisti". Mun pitää miehelle kertoa, et tällasia aineita mä nyt sit nappailen et älä ihmettele jos lähtee lapasesta.[/QUOTE]
No ei se nyt noin radikaalia ole. Mutta siitä on hyvä tietää, että jos olo pahenee, niin mistä se johtuu.
Voi tulla esim. sellainen olo, ettei tunne oikein mitään tai on erityisen ärtynyt ja äkkipikainen, mutta ei siitä pelkästään yhtäkkiä itsemurha-alttiiksi tule, jos ei sellaista ole ennenkään ollut. Sivuoireita ei pidä kuitenkaan mennä sekoittamaan siihen, että luulisi, että jaahas, elämä on taas entisestään paskempaa.
 
Päivä 8


Aika kuluu.
Nyt vähän helpompi hengittää. Tunnen edelleenkin ahdistusta, jostain syystä aamupäivisin mutta se ei enää tunnu yhtä pahalle.

Eilen kärvistelin eräässä tilaisuudessa, jossa minun piti puhua, ei plajoa mutta jotain. Punastuin, änkytin, korvissa suhisi, hikoilin, ihoa pisteli, tuntuu että kuolen siihen paikkaan .... tuijotin paperia mutta sitten päätinkin katsoa yleisöön. Kukaan ei nauranutkaan minulle ja kun lopetin oman puheenvuoroni, minulta kysyttiin asiallisia jatkokysymyksiä. Oli tosi hilkulla etten jäänyt kotiin seinien sisälle kokonaan ja jättänyt menemättä koko tilaisuuteen... Olen tosi tyytyväinen itseeni kun menin.

Muuten onkin aina ollut vaikea lähteä mihinkään... edes lenkille illalla, pimeällä kun saa piiloutua hupun sisälle jne.

Nukun hyvin. Eilen kotiin ajellessani mietin että "no niin, väsyttää ja taas menee ilta siinä ylitsepääsemättömässä väsymyksen tunteessa etten jaksa edes kättä nostaa.. " mutta ei se mennytkään niin. Tein vähän kotihommia ja PYSYIN HEREILLÄ :D

Hmm.. ja eilen halasin miestäni oma-aloitteisesti. Sekin on iso juttu mulle.

Ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa.
 
[QUOTE="vieras";25685346]Kiva kuulla, että on helpottamassa ja vielä noin nopeasti. Ilmeisesti lääke sopii sinulle hyvin.[/QUOTE]

Iso osa ajasta on tummaa höttöä mutta jotain valonpilkahduksia. Yritän myös pakottaa itseni keksimään joka päivästä jotain positiivista.
 
Hei!

Tulin kertomaan voinnistani.
Nyt olen syönyt lääkettä n. kuukauden. Huonoja päiviä on ja olin pitkään tässä välissä flunssassa joka vei minut viikoksi sängyn pohjalle ja samalla mielialakin madaltui.... nyt on ollut taas helpompaa, helpompi olla. Olen energisempi ja olotila ei ole enää "hälläväliä". Teen muutakin kuin mitä on ihan pakko. Olen kyläillyt kahdessa kylässä ja huomasin pitäväni juttelemisesta. Halaan lapsiani ja miestäni, minusta ei enää tunnu että minun pitäisi juosta karkuun. En enää huuda tai tunne vastenmielisyyttä.

Seksiä ei ole ollut, sitä ei tee mieli. Mutta ei tehnyt mieli silloin ilman lääkettäkään joten se ei ole uutta.... Onneksi mies on kärsivällinen. Pikkuhiljaa..

Edelleen minun on vaikea lähteä ulos.
Mutta se ero on että nyt pystyn pakottamaan itseni ... jotenkin enemmän tahdonvoimaa (?) en tiedä.

Tunteita on, itken edelleen herkästi mutta itkuni ei ole epätoivon itkua.

Pieni ahdistuksen tunne tulee silloin tällöin, edelleenkin iltaisin. Tuolloin menen perheeni luo. Ennen jäin yksin jonnekin makaamaan.
 
Kiva kuulla kuulumisia!Noi sun aiemmat kertomukset on mullekkin niin tuttua!Mullaon ollu ekat masennukset jo vuosia sitten,söin vuosia lääkkeitä ja kävin juttelemassa asiasata viisaampien kanssa.Lääkkeet oon lopettanut muutama vuosi sitten,mutta en mä ihan täysin oo entin itteni,varsinkin loppusyksy ja tää kevät on mulle vaikeeta aikaa,just yritän lääkäriaikaa varata kun alkaa väsymys olla sitä luokkaa ettei jaksais oikee hereillä pysyä.mä en varmaa pääse tästä koskaan täysin irti,mutta ei tää enääihan niin kamalaa ole kun silloin vuosia sitten.
 
Ihan mahtava kuulla! Kukaan kellä ei ole ollut ahdistusta tai masennusta ei koskaan voisi ymmärtää miltä se tuntuu..sen takia onkin tärkeä saada tukea niiltä jotka tietävät mistä puhutaan..vaikkakin kaksplussan keskustelupalstalta. :) Ei muuta kun tsemppiä kevääseen..toisaalta auringon valo helpottaa, mutta ainakin itellä myös vähän ahdistaa. Muista hemmotella itseäsi välillä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja J.J.:
Ihan mahtava kuulla! Kukaan kellä ei ole ollut ahdistusta tai masennusta ei koskaan voisi ymmärtää miltä se tuntuu..sen takia onkin tärkeä saada tukea niiltä jotka tietävät mistä puhutaan..vaikkakin kaksplussan keskustelupalstalta. :) Ei muuta kun tsemppiä kevääseen..toisaalta auringon valo helpottaa, mutta ainakin itellä myös vähän ahdistaa. Muista hemmotella itseäsi välillä!
Click to expand...

Kiitoa :)

Todellakin, innolla odotan kevättä ja kesää tulevaksi mutta samalla se aurinko kirkkaudessaan on jotenkin niin paljastavaa, että vaikea olla senkin vuoksi. En osaa sitä sen paremmin selittää. Kaikki näkyy niin hyvin. Kesällä voi / pitää pukeutua vähemmin, paljastaa itsestään enemmän. Talvella on niin helppo mennä paksujen vaatteitten sisään, viltin alle sohvalle, vetää pipoa päähän ja luoda katse maahan....

Nyt kun mietin millanen olo mulla oli kuukausi sitten, en oikein osaa edes tuntea sitä enää. En muista kuin sen lamaannuksen, mikä minut valtasi. Ja se ahdistuksen tunne, sen muistan. Se tulee nytkin mutta 100 kertaa lievempänä.

Mun on tosi vaikea katsoa ketään silmiin. Olen harjoitellut sitä. Pelkään että näen muiden silmissä naurua, ivaa, halveksuntaa. Näin ei ole, mutta en voi sille mitään että kuvittelen tuollaisia.

Jaksamista myös sinulle ja oikein ihanaa kevättä :)
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa