-pieni ryhmä (korkeintaan 10 olisi ehdoton pienillä mutta isoillakin aivan riittävästi ois jo siinä kavereita)
-yhteistyö kodin ja hoidon välillä runsasta, sujuvaa, avointa ja rehellistä
- lapsen etu aina etusijalla, ei aikuisten mukavuus tai resurssit
-henkilökunnan pysyvyys/ vähäinen vaihtuvuus
-molemminpuolinen luottamus
-monipuolinen kasvatusohjelma l. ei pelkkää askartelua vaan liikunta ja taiteet, itseilmaisun muodot sekä ns. akateemiset taidot tulevat suunnitelmallisesti esille kasvatuksessa, ei oppitunteina vaan lapsilähtöisesti, leikin kautta jne.
-ikätason mukaista touhua tarjolla. pienille riittää virikkeeksi arjen touhut, isommat tarvii enemmän ohjattua toimintaa ja leikkiaikaa
-leikkimiselle annetaan aikaa ja mahdollisuuksia, sitä arvostetaan itsessään, hyvää leikkiä ei keskeytetä... jakotiloja hyväksikäyttäen ym. leikkimiselle on rauha
-pienryhmätoiminta
listaa voisi jatkaa vielä pitkään mutta nämä ehkä minusta tärkeimpiä. pidän myös päivähoidon osuutta kasvatuksessa sitä tärkeämpänä, mitä enemmän lapsi viettää siellä aikaa. jos kokopäivähoidossa, se on yhtäkuin ~40h/vko eli aika paljon, ja silloin siellä vietetyn ajan tulisi tarjota muutakin kuin käytöstapojen opettelua. pääpaino pienillä on turvallisuudentunteessa ja kiintymyssuhteessa yhteen tai kahteen tärkeään hoitajaan, isommilla (n. 4v ->) yhä enemmän sosiaalisten taitojen opettelussa. akateemiset taidot ja muu on toissijaista. ryhmässä ja yhteisössä toimimisen taidot tärkeintä, eikä niitä opita sitä paremmin, mitä isommassa ryhmässä ollaan! asia on melkeinpä päinvastoin, isossa ryhmässä pätevät ns. viidakon lait eli vahvat pärjää ja se luo aggressiivisuutta. sopivan kokoisessa ryhmässä lapsi pystyy opettelemaan tärkeitä taitoja parhaiten.