Olen kuullut tässä "kauhutarinaa" siitä, että sairaalassa on yritetty synnyttää alateitse liian isoa vauvaa kymmenenkin tuntia tai sitten on tapahtunut niin, että vauva on ollut perätilassa ja kuitenkin on yritetty ns. normaalia tietä. Mitä olette mieltä, milloin pitäisi jo itse (jos kykenee) vaatia sektiota jos ei lääkäri tee millään päätöstä?
Milloin kannattaisi siirtyä sektioon?
- Viestiketjun aloittaja taina
- Ensimmäinen viesti
Huudat siinä tuskanpuuskissa että haluat leikkauksen,et jaksa enää ja kiroilet.....luulis tehoavan!
Ihan tosi juttu on,että kyllä sen huomaa kun synnytys ei enää etene niin siinä vaiheessa sitte vaadit sitä leikkausta. turha sitä on yrittää jos siitä ei mitää tuu,vaarantuu lapsen henki ja oma :/
Tosin yleensä kätilöt on niin pers....stä että eivät ota kuuleviin korviinsa moisia valituksia,mutta sitkeesi valittaa ja kieltäytyy synnyttämästä ja "liioittelee" vielä kipuja yms.....
Ihan tosi juttu on,että kyllä sen huomaa kun synnytys ei enää etene niin siinä vaiheessa sitte vaadit sitä leikkausta. turha sitä on yrittää jos siitä ei mitää tuu,vaarantuu lapsen henki ja oma :/
Tosin yleensä kätilöt on niin pers....stä että eivät ota kuuleviin korviinsa moisia valituksia,mutta sitkeesi valittaa ja kieltäytyy synnyttämästä ja "liioittelee" vielä kipuja yms.....
Heips,
Eikö ole mahdollista, että lääkäri määrittää jo ennen sairaalaan menoa, että synnytys tapahtuu sektiolla. Jos nimittäin voidaan arvioida, että vauva ei mahdu...käsittääkseni viimeisessä lääkärin tarkastuksessa sitten katsotaan tuo tilanne. Toisaalta kai se on kaikista paras tilanne ettei tarvitsisi sektiota tehdään. Tehdäänhän siinä viilto kohtuunkin ja se varmaan ei ainakaan helpota lasten saantia jatkossa...mene ja tiedä.
\
Eikö ole mahdollista, että lääkäri määrittää jo ennen sairaalaan menoa, että synnytys tapahtuu sektiolla. Jos nimittäin voidaan arvioida, että vauva ei mahdu...käsittääkseni viimeisessä lääkärin tarkastuksessa sitten katsotaan tuo tilanne. Toisaalta kai se on kaikista paras tilanne ettei tarvitsisi sektiota tehdään. Tehdäänhän siinä viilto kohtuunkin ja se varmaan ei ainakaan helpota lasten saantia jatkossa...mene ja tiedä.
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.10.2005 klo 12:59 jaana kirjoitti:itse olen raskausviikolla 41 ja pelottaa että lapsi on iso..neuvolassa arvioi käsikopelolla noin 3,5-4kiloista. pelottaa todella olen itse pieni kokoinen ja mieheni on kaksimetrinen. odottelen tässä käynnistystä (17.10.05).
Jos synnytys pitkittyy niin ilman muuta sektioon, mutta normaali synnytys ja varsinkin ensimmäinen kestää hyvinkin 15 tuntia. Siihen että synnytys pitkittyy tai ei edisty normaalisti lasketaan useita seikkoja kuten kohdunsuu ei avaudu tai vauva ei laskeudu, pelkkä tuntien määrä ei sinällään sano mitään. Myöskään äidin pituudella ei ole merkitystä synnytyksen sujumiseen, lantiolla kylläkin.
taina, olen tainut olla noissa kauhutarinoissa; kahdesti. eka kesti 72 tuntia ja toka reippahat 14tuntia... synnytystavan arviossa joksin, kun vinttikoira, mutta kun kone sanoo, että pieni vauva on tulossa, niin sitähän lääkärit ekana uskoo. painoarvoit heitti kummallakin kerralla alakanttiin.
jaana, mie olen 158cm ja mieheni 195cm.. mutta eihän se viel mitään sano, voihan se olla, että sie olet luontainen synnyttäjä.
vaadippas röntgenkuvien ottoa, että ottaavat lantion sisämitat ja sitten olette topakkana! miulla toisessa tiedettiin, että on ns. rajatilalantio eli pienet mahtuu tulemaan, isot ei. silti minä "sain" yrittää pakertaa toisellakin kerralla sen 14 tuntia, vaikka toi miehen ja miun pituus epäsuhdan ja isokokoisen esikoisen lisäksi miulla oli raskausdiabetes ja kohdunkorkeus koko raskauden yläkäyrällä.
kyllä vikaa on huittisessakin, sillä totta maar, mie toivoin saavani synnyttää normaalisti, kun esikoisen hoito on hankalaa haavan kanssa. eli olisin voinut laittaa lääkärille kampoihin aikaisemminkin, mutta toisaalta tuntui sen kaamea ekan synnytusmaratooni jälkeen, ettei ne kuitenkaan minua kuuntele.
pitäkää puolenne hyvä ihmiset ja pidetään peukkuja, että erityisesti lapsella kaikki on hyvin. sehän se on pääasia, onneksi nuo synnytystarinat jäävät taka-alalle aina tapauksen traumaattisuudesta riippuen. ekaa sulattelin varmaan vuoden, mutta tätä tokaa synnytystä en muuten, kun ihan vähän vaan teille tässä märehdin.
:hug:
jaana, mie olen 158cm ja mieheni 195cm.. mutta eihän se viel mitään sano, voihan se olla, että sie olet luontainen synnyttäjä.
vaadippas röntgenkuvien ottoa, että ottaavat lantion sisämitat ja sitten olette topakkana! miulla toisessa tiedettiin, että on ns. rajatilalantio eli pienet mahtuu tulemaan, isot ei. silti minä "sain" yrittää pakertaa toisellakin kerralla sen 14 tuntia, vaikka toi miehen ja miun pituus epäsuhdan ja isokokoisen esikoisen lisäksi miulla oli raskausdiabetes ja kohdunkorkeus koko raskauden yläkäyrällä.
kyllä vikaa on huittisessakin, sillä totta maar, mie toivoin saavani synnyttää normaalisti, kun esikoisen hoito on hankalaa haavan kanssa. eli olisin voinut laittaa lääkärille kampoihin aikaisemminkin, mutta toisaalta tuntui sen kaamea ekan synnytusmaratooni jälkeen, ettei ne kuitenkaan minua kuuntele.
pitäkää puolenne hyvä ihmiset ja pidetään peukkuja, että erityisesti lapsella kaikki on hyvin. sehän se on pääasia, onneksi nuo synnytystarinat jäävät taka-alalle aina tapauksen traumaattisuudesta riippuen. ekaa sulattelin varmaan vuoden, mutta tätä tokaa synnytystä en muuten, kun ihan vähän vaan teille tässä märehdin.
:hug:
T
Tiitsukka
Vieras
\
Sori, tämä ei liity aiheeseen, mutta olen seuraillut kirjoitteluasi lähinnä tuolla sokeriklubin puolella ja pidän tyylistäsi ilmaista asiat kirjallisesti. Profiili taitaakin paljastaa syyn, kun olet tuolta P-Karjalasta päin. =)
Alkuperäinen kirjoittaja 13.10.2005 klo 15:45 linnea75 kirjoitti:
Sori, tämä ei liity aiheeseen, mutta olen seuraillut kirjoitteluasi lähinnä tuolla sokeriklubin puolella ja pidän tyylistäsi ilmaista asiat kirjallisesti. Profiili taitaakin paljastaa syyn, kun olet tuolta P-Karjalasta päin. =)
Onko sitten ketään joka olisi sektiota kesken synnytyksen vaatinut ja sen saanut? Tai ketään joka olisi yrittänyt vaatia muttei saanut?
Itse olen kokenut vaikean pitkittyneen synnytyksen missä lääkäriä ei huvittanut tehdä mitään päätöksiä vaikka kätilökin jo painosti (oli ajatukset jo kotiinlähdössä...). Olisiko sitä kannattanut vain itse vaatia sektioon? Mä en usko, että ainakaan siihen lääkäriin olisi tehonnut mikään :\| !
Itse olen kokenut vaikean pitkittyneen synnytyksen missä lääkäriä ei huvittanut tehdä mitään päätöksiä vaikka kätilökin jo painosti (oli ajatukset jo kotiinlähdössä...). Olisiko sitä kannattanut vain itse vaatia sektioon? Mä en usko, että ainakaan siihen lääkäriin olisi tehonnut mikään :\| !
\
Sori, tämä ei liity aiheeseen, mutta olen seuraillut kirjoitteluasi lähinnä tuolla sokeriklubin puolella ja pidän tyylistäsi ilmaista asiat kirjallisesti. Profiili taitaakin paljastaa syyn, kun olet tuolta P-Karjalasta päin. =)
[/quote]
no, voi mahoton! Kiitos heimosisko! Kyllä täällä nyt ollaan rinta rottingilla!
ja "vieraalle", miulla ekassa synnytyksessä oli lääkärinä täysi zombi. ei tullut keskustelemaan miun kanssa, mitä nyt pari minsaa vaivautui neuvomaan, miten ilokaasua vedetään.
toisessa zembalossa lääkäri aina pyrki perustelemaan ratkaisunsa ja kävi minua myös henkilökohtaisesti jututtamassa. vaikka siinä vaiheessa olin kyllä kärvistellyt jo sen 14 tuntia, mutta kuitenkin. laittoin sitten paperihinkin, että sektioon päädyttiin "yhteistyössä äidin kanssa". Joo, mie olisin tosiaan siinä vaiheessa vaikka pessyt sen lääkärin vihaisen buldogin, jos hää olisi sitä pyytänyt.
voihan sitä heilutella potilasvalitus lomaketta vaikka viuhkana suppareiden lomassa, jos tuntuu, ettei pienen ihmisen etu ole se mikä painaa. :kieh:
Sori, tämä ei liity aiheeseen, mutta olen seuraillut kirjoitteluasi lähinnä tuolla sokeriklubin puolella ja pidän tyylistäsi ilmaista asiat kirjallisesti. Profiili taitaakin paljastaa syyn, kun olet tuolta P-Karjalasta päin. =)
[/quote]
no, voi mahoton! Kiitos heimosisko! Kyllä täällä nyt ollaan rinta rottingilla!
ja "vieraalle", miulla ekassa synnytyksessä oli lääkärinä täysi zombi. ei tullut keskustelemaan miun kanssa, mitä nyt pari minsaa vaivautui neuvomaan, miten ilokaasua vedetään.
toisessa zembalossa lääkäri aina pyrki perustelemaan ratkaisunsa ja kävi minua myös henkilökohtaisesti jututtamassa. vaikka siinä vaiheessa olin kyllä kärvistellyt jo sen 14 tuntia, mutta kuitenkin. laittoin sitten paperihinkin, että sektioon päädyttiin "yhteistyössä äidin kanssa". Joo, mie olisin tosiaan siinä vaiheessa vaikka pessyt sen lääkärin vihaisen buldogin, jos hää olisi sitä pyytänyt.
voihan sitä heilutella potilasvalitus lomaketta vaikka viuhkana suppareiden lomassa, jos tuntuu, ettei pienen ihmisen etu ole se mikä painaa. :kieh:
T
Tiitsukka
Vieras
\
No minä ekan kanssa....30 tuntia yritin ja yritin ja sitten oli pakko huutaa jo että leikatkaa ny perrrkele,en jaksa enää!!Tosin kuumetta oli jo 40 ja vauva käänty kasvotarjontaan ja olipa tuolla vielä napanuoraki kaulan ympärillä(lääkäri katsoi ultralla ennen leikkausta..) Jotenkin sen vaan tunsi että nyt täytyy leikata. Ikimaailmassa en olisi leikkaukseen halunnut,mutta siinä tilanteessa ei ajatellut kyllä muuta ku että nyt vauva pois sieltä ja äkkiä ettei vaan kuole(siis vauva)!
Alkuperäinen kirjoittaja 13.10.2005 klo 21:26 Vieras kirjoitti:
No minä ekan kanssa....30 tuntia yritin ja yritin ja sitten oli pakko huutaa jo että leikatkaa ny perrrkele,en jaksa enää!!Tosin kuumetta oli jo 40 ja vauva käänty kasvotarjontaan ja olipa tuolla vielä napanuoraki kaulan ympärillä(lääkäri katsoi ultralla ennen leikkausta..) Jotenkin sen vaan tunsi että nyt täytyy leikata. Ikimaailmassa en olisi leikkaukseen halunnut,mutta siinä tilanteessa ei ajatellut kyllä muuta ku että nyt vauva pois sieltä ja äkkiä ettei vaan kuole(siis vauva)!
N
Nimetön
Vieras
Kyllä se sieltä leikataan jos näyttää ettei mitään tapahdu.Itselläni kesti 19h ja kohdunsuu ei auennut ja vauva ei laskeutunut.Röngtenillä oli katsottu että mahtuu tulemaan.Painoi yli 4kg ja olen erittäin kiitollinen että päätyivät leikkaukseen koska alkoi olla jo tuskaista kun kuume nousi korkeaksi ja vauvan sydänäänet heitteli miten sattuu koska napanuora oli kietoutunut monta kertaa vartalon ympäri.Oma äitini sanoi erittäin mukavasti kun tuli vauvaa katsomaan että on se kumma kun ei voida normaalisti synnyttää... :\| .Toivottavasti seuraava synnytys sujuu ongelmitta.
K
kukkerikuu
Vieras
Minäkin muistaakseni salissa ponnistelin esikoista sellaiset nelisen tuntia ennen kuin lääkäri päätti että leikataan. Syy selvisi sitten toisen raskauden yhteydessä kun sama lääkäri ultrasi rv. 37 ja katsoi leikanneensa. Pisti ultraan ja tulos oli että liian ahtaat paikat, ei mahdu läpi. Ja toinen poika painoi 4650 g. Esikoinen 3660 g. Tuumasin että oottepa positiivisen koulutuksen saaneet kun tunti tolkulla sanotte että hyvin menee ja mitään ei tapahdu eli lapsi ei tule lähemmäs...
minä jo synntapa arviossa sanoin että voi p kun lonkat jo räjähtää mut ei muuta kun synnyttään. sit poika synty hätäsektiolla 26h tuskaisen taipaleen päätteeksi. onneks kaikki hyvin
että 17h tuskaa, synnytys ei edennyt-sitten pelastava enkeli,lääkäri astui saliin ja totesi armollisen sanan:leikataan.Sali ei ollut valmiina, vaan varattu.Odoteltiin tunti.Sain leikkauslääkkeet suoraan selkäytimeen epiduraalikanyylista ja kaipu loppui, tuli pumpuli...Ja vauva hetken kuluttua!!!! "korkeintaan kolmekiloinen" olikin melkein nelikiloinen pullaposkinen tyttö :heart:
Minä olin puolestani valmistautunut synnyttämään alakautta lapseni, joka piti mahtua tulemaan hyvin. Vaikka näin jälkikäteen olen ajatellut, että ehkä kroppani ei ollut kykenevä synnyttämään alakautta, koska lantionluuni eivät ole kovin leveät ja minulla ei ollut minkäänlaisia liitoskipuja koko raskausaikana ts. lantioluuni eivät valmistautuneet lainkaan tulevaan. Monillahan lantion malli muuttuu ihan pysyvästikin raskauksita. Minulla ei.
Synnytys käynnistettiin yliaikaisena 41+2, lapsivesi vähissä ja alkava raskausmyrkytys. Synnytys käynnistyi reippaasti kohdunsuulle laitettavilla cytoteceilla (2x/5h) ja avauduin nopeasti 4cm ja siitä 6cm parissa tunnissa. Siihen se tyssäsi ja vauva oli vielä todella ylhäällä. Kalvotkin puhkaistiin, mutta avautminen ei jatkunut toivotussa tahdissa ja vauvan sydänäänet alkoivat olla aika huonot. Kun lääkäri sanoi, että tarkkaillaan hetki ja sitten sektioon niin aloin itkemään. En halunnut leikkaukseen, EN! Vaikka samaan aikaan tietty halusin vauvani elävänä masusta ulos. No, tarkkailtiin hetki ja sektioonhan siinä mentiin. Jälkikäteen olin kyllä äärettömän kiitollinen NKL:n lääkäreillesiitä, etteivät kuunnelleet minun halujani synnyttää alakautta vaan tekivät lastani koskevan tärkeän päätöksen!
Synnytys käynnistettiin yliaikaisena 41+2, lapsivesi vähissä ja alkava raskausmyrkytys. Synnytys käynnistyi reippaasti kohdunsuulle laitettavilla cytoteceilla (2x/5h) ja avauduin nopeasti 4cm ja siitä 6cm parissa tunnissa. Siihen se tyssäsi ja vauva oli vielä todella ylhäällä. Kalvotkin puhkaistiin, mutta avautminen ei jatkunut toivotussa tahdissa ja vauvan sydänäänet alkoivat olla aika huonot. Kun lääkäri sanoi, että tarkkaillaan hetki ja sitten sektioon niin aloin itkemään. En halunnut leikkaukseen, EN! Vaikka samaan aikaan tietty halusin vauvani elävänä masusta ulos. No, tarkkailtiin hetki ja sektioonhan siinä mentiin. Jälkikäteen olin kyllä äärettömän kiitollinen NKL:n lääkäreillesiitä, etteivät kuunnelleet minun halujani synnyttää alakautta vaan tekivät lastani koskevan tärkeän päätöksen!
Mulla oli raskausaikana kauhee pelko siitä etä jos kasvaapi liian isokis vauva. Viikolla 37 tais olla jo lähemmäs 4kg.Kävin muutaman kerran kätilöopistolla näytillä ja yksi lääkäri sitä mieltä että käynnistetään ja toinen sanoo ettei käynnistetä.Kävin kuulemma turhaankin mangneetti kuvissa.
No vauva rupes sitten syntymään viikolla 41.
12h kärvistelin supistusten kanssa eikä ollut auennut kuin 3cm.Ottivat vauvan päästä sen mikroverikokeen josta näkyy happitilanne. Sitten mentiin ja lujaa, kiireellinen sektio.
vauva oli syntyessään 4010g, onneksi ei isompi.
Ja oli vielä kasvotarjonnassa, sanoivat ettei olisi edes pystynyt tulemaan alakautta.
Mutta onneksi oli niin hyvä lääkäri ja kätilö jotka tajusivat asian...vauva ei olisi kuulemma jaksanut yksin loppuun asti.Mutta terve tyttö tuli.
ja vauva joutui osastolle pariksi päiväksi kun tulehdusarvot nousivat. Ei ollut kiva katsoa kun ottivat toisesta paljon verikokeita. :/
No vauva rupes sitten syntymään viikolla 41.
12h kärvistelin supistusten kanssa eikä ollut auennut kuin 3cm.Ottivat vauvan päästä sen mikroverikokeen josta näkyy happitilanne. Sitten mentiin ja lujaa, kiireellinen sektio.
vauva oli syntyessään 4010g, onneksi ei isompi.
Ja oli vielä kasvotarjonnassa, sanoivat ettei olisi edes pystynyt tulemaan alakautta.
Mutta onneksi oli niin hyvä lääkäri ja kätilö jotka tajusivat asian...vauva ei olisi kuulemma jaksanut yksin loppuun asti.Mutta terve tyttö tuli.
ja vauva joutui osastolle pariksi päiväksi kun tulehdusarvot nousivat. Ei ollut kiva katsoa kun ottivat toisesta paljon verikokeita. :/
Similar threads
- huolissaan
- Aihe vapaa
- Yöunensa menettänyt
- Lapsen saaminen
- "pieni ihminen"
- Aihe vapaa
- Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
- Aihe vapaa
