Millaista synnytyksessä mukana olo on isälle?

[ap]

Te, joilla lapsen isä/miehenne on osallistunut synnytykseen, ovatko he kertoneet, miltä synnytyksessä mukana oleminen on tuntunut?

Oma mieheni, lapsemme isä, on alusta saakka halunnut ehdottomasti olla mukana tapahtumassa. Se toki sopii minulle, olen kiitollinen siitä että hän haluaa olla mukana tukemassa.

Hassua kyllä, tämä asia tuli mieleeni tuosta "peräruiske synnytyksessä" -ketjusta, jonka luettuani vasta tajusin, kuinka intiimi tilanne synnytys todellisuudessa onkaan. Kuinka haavoittuvainen synnyttävä äiti on, kykenemättä edes hallitsemaan normaaleja kehontoimintojaan. Miltä isästä mahtaa tuntua nähdä lapsensa äiti moisessa tilassa? Unohtuvatko "epäolennaisuudet" lapsen syntyessä?

Noloa myöntää, mutta jos olisin itse tulossa isäksi, en tiedä kuinka hyvin pystyisin tukemaan toista äärimmäisen voimakkaiden kipujen jyllätessä ja jokaisen mahdollisen ruumiineritteen aiheuttaman sotkun keskellä... :/

 

[miesparka]

Urheesti mieheni oli mukana synnytyksessä vaikkakin joutui välillä käydä oksentamassa Hänen teki niin pahaa kaikki eritteet ja jännitys siihen päälle niin ymmärrän kyllä tuon huonovointisuuden. Eihän mies sille mitään voinut. Kovasti häntä hävetti

 

[ap]

Turhaan häpesi, eihän tuolle minkään voi! Minua ärsyttää, kun jokainen joka on kuullut, että mieheni tulee mukaan synnytykseen on tokaissut miehelleni "sää ihan varmaan oksennat/pyörryt siellä!". Mitäs sitten! Siinähän oksentaa ja pyörtyy, tosin ei mielellään samaan aikaan, jottei jouduta elvytyshommiin Eikö se ole upeaa, että isä haluaa olla mukana. Enemmän luodaan turhaa jännitystä asian ympärille, kun moisella pelotellaan, menkööt koko tapahtuma omalla painollaan... Ihme kun samat ihmiset eivät sano äidille "sää ihan varmaan repeet tosi pahasti ja saat kauheet traumat!" :/

 

[dfdf]

Vinkkinä vaan, että miehen kannattaa pysytellä vain siellä naisen pääpuolella ja antaa pelkästään henkistä tukea. Ei siinä muuta kaivata. Jotkut miehet ovat saaneet seksikammon, kun ovat nähneet vauvan työntyvän alapäästä ulos.

 

[he]

no mun mies ei ainakaan saanu kammoa. Sanoi et oli kurjaa katsoa mun tuskia, mut kätilön kanssa ihailivat istukkaa ja siitä piti ottaa kuviakin. Yöks, sanon minä

 

[vieras]

mut kätilön kanssa ihailivat istukkaa ja siitä piti ottaa kuviakin. Yöks, sanon minä

No hyi!

 

[vieras]

Vinkkinä vaan, että miehen kannattaa pysytellä vain siellä naisen pääpuolella ja antaa pelkästään henkistä tukea. Ei siinä muuta kaivata. Jotkut miehet ovat saaneet seksikammon, kun ovat nähneet vauvan työntyvän alapäästä ulos.

Niin, mitä virkaa sillä miehellä oliskaan siellä toisessa päässä? Onko synnytyksessä ylipäänsä mahdollista pysyä niin tiiviisti pääpuolella, ettei vahingossakaan joudu mitään kauheuksia näkemään?

 

[hyytikyppynen]

Mulla mies oli korvaamaton synnytyksessä. Kaikki meni niin nopeaa siitä ko vedet tuli ettei siinä paljoa ehitty ko saliin kärrätä minut ja sai alkaa ponnistaan. Kotona jos oisin ollu ois vauveli syntyny johonki muualle ko sairaalaan. Ja huonosti lienee mullekki käyny kyllä. Onneksi (voiko näin sanoa ) oli tulehusta ja jouvuin sairaalaan ennen aikojaan hoijettavaksi. :snotty:
Mut kaikenkaikkiaan, ponnistin polvillaan ja mies tuki minua. Ei varmaan ois minun rusentavassa otteessa kätilö tai sairaanhoitaja selviytyny vammoitta Kivut oli ihan helvetilliset ko ei mittään ehtiny saaha ja luulenpa etten ois ilman miehen läsnäoloa ees kestäny niitä tuskia. Muistan niin selvästi ko mies hyväili minun selkää ja hiljaa pyysi että hengittäisin ihan rauhassa ja lupasi että se kipu mennee pois. :heart:
Veren lisäksi ei tainnu eritteitä tulla, en ollu moneen päivään kyenny ees syömään. Eikä tuo ukko verta pelkää. Toisekseen miehestä oli hyötyä siinäki ko en oikein ollu samalla aaltopituudella sen kätilön kans, mulla oli helpoin asento se polvillaan olo ja kätilö käskytti selälleen enkä suostunu, tappelu meinas tulla mut mies toimi erotuomarina

Mitä mie oon miehen kans asiasta keskustellu myöhemmin niin koki sen koko jutun tärkeänä osana vauvan saamista, siis että sai olla mukana ja vaikka oli avuton olo niin tietää että oli hyödyksi. Kuulema oli käyny mielessä pahimpana hetkenä ko mulla vauvan synnyttyä meni taju, ettei meijän parisuhteessa ennää seksiä harrasteta

 

[dfdf]

Vinkkinä vaan, että miehen kannattaa pysytellä vain siellä naisen pääpuolella ja antaa pelkästään henkistä tukea. Ei siinä muuta kaivata. Jotkut miehet ovat saaneet seksikammon, kun ovat nähneet vauvan työntyvän alapäästä ulos.

Niin, mitä virkaa sillä miehellä oliskaan siellä toisessa päässä? Onko synnytyksessä ylipäänsä mahdollista pysyä niin tiiviisti pääpuolella, ettei vahingossakaan joudu mitään kauheuksia näkemään?

On mahdollista. Kun ponnistusvaihe alkaa, niin mies pysyttelee vain siinä naisen kasvojen lähistöllä.

Miehestäni oli fyysistä apua siinä vaiheessa, kun nostivat minua parempaan asentoon kesken ponnistusvaiheen. Synnytin puoli-istuvassa asennossa. Eli siinä yleisimmässä. Hierontaa en halunnut, enkä halunnut miehen koskevan minuun muutenkaan, kun olin niin kipeä. Juotavaa hän myös antoi minulle supistusten välissä. Tärkein asia oli kuitenkin miehen läsnäolo ja henkinen tuki.

 

[Mr Nobody]

aikas mitään sanomaton kokemus. Ei juurikaan ole hetkauttanut suuntaan eikä toiseen. Hyvää aikaa lukea kirjaa

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Vinkkinä vaan, että miehen kannattaa pysytellä vain siellä naisen pääpuolella ja antaa pelkästään henkistä tukea. Ei siinä muuta kaivata. Jotkut miehet ovat saaneet seksikammon, kun ovat nähneet vauvan työntyvän alapäästä ulos.

Näin teki mies myös meillä nähtyään esikoisen synnytyksen sieltä alapäästä. Ei jäänyt traumoja tms, mutta seuraavilla kerroilla komensin sen sinne pääpuolelle jossa sitten tykkäsi olla tsemppaamassa.

 

[Mr Nobody]

aika säälitävi'ä ukkoja, joita alkaa heikottaa tms synnytyksen aikana. Ei vaan tajuu

 

[Aamuäree]

Tärkeältä kuulemma.

Mutta tylsältä ja pitkäveteiseltäkin, ainakin siis ekassa, kun touhu kesti ja kesti ilman että mitään varsinaisesti tapahtui.

Hirvet suolistanut mies kesti katsella koko tapahtuman alusta loppuun, ja kaunistellen ja hienovaraisesti kertoi näkemästään sitten jälkeenpäin.

Avuton olo kuulemma tuli usein, kun ei voinut 'tuskaa' yhtään helpottaa, onneksi ei hokenut mitään 'kyllä se siitä ja hengitä'- juttua.

 

[ap]

Muistan niin selvästi ko mies hyväili minun selkää ja hiljaa pyysi että hengittäisin ihan rauhassa ja lupasi että se kipu mennee pois. :heart:

Voi että, itku pääsi kun tämän luin. Ihana.

 

[Phoebsi]

Mies on sanonut että se oli hänelle tärkeä kokemus josta jäi hyvä mieli, ja että hän oli ylpeä siitä että sai olla mukana.

Minulle hän oli korvaamaton tuki ja turva, hän oli se joka piti puoliani kun itse en osannut tai pystynyt ja oli tavallaan edunvalvojana. Hän piti kädestäni kiinni koko ponnistusvaiheen ajan, leikkasi napanuoran, kylvetti ensimmäisen kerran jne.

 

[Mr Nobody]

Muistan niin selvästi ko mies hyväili minun selkää ja hiljaa pyysi että hengittäisin ihan rauhassa ja lupasi että se kipu mennee pois. :heart:

Voi että, itku pääsi kun tämän luin. Ihana.

näin minäkin tein, mut silti. joka kerta meen toki mukaan tulevaisuudessakin, vaikka henkinen tuki on ainoa, mitä voi antaa

 

[joku]

Vinkkinä vaan, että miehen kannattaa pysytellä vain siellä naisen pääpuolella ja antaa pelkästään henkistä tukea. Ei siinä muuta kaivata. Jotkut miehet ovat saaneet seksikammon, kun ovat nähneet vauvan työntyvän alapäästä ulos.

Mun mies ainaki mielenkiinnolla seurasi juuri alapäästä kun vauva tuli ulos! No, se onkin sairaanhoitaja

 

[Katherine Wheel]

aika säälitävi'ä ukkoja, joita alkaa heikottaa tms synnytyksen aikana. Ei vaan tajuu

Esim. verikammolle ei kukaan voi mitään, ei siinä oo mitään säälittävää.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Meilläkin kätilö tosiaan alkoi esittelemään miehelle sit jälkikäteen istukkaa/verikakkua innoissaan niin siinä vaiheessa miehen oli jo todettava ettei hän halua sitä todellakaan enää katsella

 

[Vuorovetten prinssi]

Minun mies oli kyllä kummassakin synnytyksessä erittäin mielellään mukana. Tuki ja kannusti ja ei ne eritteet kuulemma kauheasti häirinneet. Ihan siellä alapäässäkin oli katsomassa kun syntyivät =)

Tosin hänen äitinsä on eläinlääkäri ja on ollut vauvasta asti navetassa ja ties missä katsomassa lehmän ja hevosen ja muiden elukoiden synnytyksiä, leikkauksia ym.

 

[Maira]

Mies oli kyllä iso apu ja kannustin siellä..Se kanto mulle vettä ja pakotti juomaan, kannusti ja lohdutti..Mä yritin erinäisten testien teon aikana sille sanoa et älä oo niin et näät sinne mut se tuumi vaan et anna olla, kyl hää siirtyy jos pahaa tekee..Siinä kohtaa mies poistu salista tupakalle ja soittamaan vanhemmille kun istukkaa alettii työntää ulos ja tikkaamaan..

Ollaan me jälkikäteen siitä puhuttu ja sitä mieltä tuokin on ettei se kaunista katottavaa ole eikä halua ihan heti joutua uudestaa tuollaiseen, mut et onhan siinä upee palkinto.. Ei sillä, mä en halua itekkää joutua uudestaan tuohon hommaan ihan heti..

 

[Edna Birch]

Mulla mies oli korvaamaton synnytyksessä. Kaikki meni niin nopeaa siitä ko vedet tuli ettei siinä paljoa ehitty ko saliin kärrätä minut ja sai alkaa ponnistaan. Kotona jos oisin ollu ois vauveli syntyny johonki muualle ko sairaalaan. Ja huonosti lienee mullekki käyny kyllä. Onneksi (voiko näin sanoa ) oli tulehusta ja jouvuin sairaalaan ennen aikojaan hoijettavaksi. :snotty:
Mut kaikenkaikkiaan, ponnistin polvillaan ja mies tuki minua. Ei varmaan ois minun rusentavassa otteessa kätilö tai sairaanhoitaja selviytyny vammoitta Kivut oli ihan helvetilliset ko ei mittään ehtiny saaha ja luulenpa etten ois ilman miehen läsnäoloa ees kestäny niitä tuskia. Muistan niin selvästi ko mies hyväili minun selkää ja hiljaa pyysi että hengittäisin ihan rauhassa ja lupasi että se kipu mennee pois. :heart:
Veren lisäksi ei tainnu eritteitä tulla, en ollu moneen päivään kyenny ees syömään. Eikä tuo ukko verta pelkää. Toisekseen miehestä oli hyötyä siinäki ko en oikein ollu samalla aaltopituudella sen kätilön kans, mulla oli helpoin asento se polvillaan olo ja kätilö käskytti selälleen enkä suostunu, tappelu meinas tulla mut mies toimi erotuomarina

Mitä mie oon miehen kans asiasta keskustellu myöhemmin niin koki sen koko jutun tärkeänä osana vauvan saamista, siis että sai olla mukana ja vaikka oli avuton olo niin tietää että oli hyödyksi. Kuulema oli käyny mielessä pahimpana hetkenä ko mulla vauvan synnyttyä meni taju, ettei meijän parisuhteessa ennää seksiä harrasteta

Onkohan meillä ollu sama kätilö, jos sie oot tuossa paikallisessa synnyttäny.. tutulta kuulostaa
Oma ukko on kuvaillu oloaan avuttomaksi, mutta kyllä siitä apu oli.Piti hyvänä, oli mun puru- ja puristusleluna ja hersytti muutamat naurutkin kaiken tuskan keskellä. Paras kivunlievitys.

 

[up]

up