Puhelinmyyjän kohtelu riippuu asiakasryhmistä joille soitetaan, sekä tietenkin omasta tavasta lähestyä asiakkaita. Myös myyjän iällä vaikutusta asiaan. Tietyt asiakasryhmät (esimerkkinä vanhukset) ovat suorasanaisempia ja ns. vaikeampia. Itse puhelinmyyjänä ollessani myin sähköä paremmin miehille kuin naisille, vaikka sama kampanja kyseessä (mihin varmasti vaikutti se, että olen nuori nainen). Kun puhelinmyyjän äänestä kuulee tämän olevan nuori, hänelle harvemmin tiuskitaan. Mutta kyllä näitäkin tapauksia vastaan tulee. Ei ne asiakkaat niin kamalia ole, mitä yleensä huhutaan. Riippuu tietenkin myös siitä, mitä kauppaa. Lehtiä myyvät puhelinmyyjät saavat varmasti 100% enemmän kuraa niskaan kuin sähkösopimuksia myyvät. Kaikkihan tarvitsevat sähköä, ja haluavat sitä mahdollisimman halvalla, koska sitä kuluu niin paljon, eikä sen tarve lopu. Monesti tuli vastaan näitä asiakkaita, jotka heti puhelun alussa kyselivät, että etkai lehtiä myy.
Myyjän on myös osattava olla hienovarainen ja tietää, milloin ei on ei. Myynnissä ensimmäinen "ei" tarkoittaa "kyllä, kerro lisää!". Puhelut on aloitettava ja vietävä loppuun kuitenkin asiakkaan ehdoilla: jos on kiire, soitellaan myöhemmin, eikä jäädä väkisin kauppaamaan. Jos ei millään halua ostaa, tietyssä vaiheessa on osattava sanoa, että hyvää päivänjatkoa kiitos ja katkaista puhelu. Koskaan ei asiakkaalle saa jäädä vastenmielistä kuvaa, joka yhdistyy myös kaupattavaan tuotteeseen. "Myyjä oli niin perseestä, että siltä en osta mitään" - "Yritti niin väkisin myydä, että tuotteessa varmasti vikaa".