K
katkera pikkuvaimo
Vieras
[QUOTE="Minni Hiiri";25493327]ollut samantyyppisessä tilanteessa.
Mies osoitti tunteitaan vain jos oli itse jotain vailla(tiesi että suostuisin paremmin, jos olisin tyytyväinen, tietenkin). Ja sitten minä säälihellyydestä sekaisin suostuin aina kaikkeen mitä mies vain osasikaan pyytää.
Mutta jos minä yritin muuten vaan halailla tai pussailla tai mitä vaan, niin pelkkä jäävuori oli vastassa. "ei nyt", "ei täällä", "älä nyt viitti" ymym.
Ja kokemuksesta voin sanoa ettei se tilanne siitä miksikään muutu, toiset ihmiset osoittavat tunteitaan avoimesti ja näkyvästi ja toiset taas olettavat että se kun raahautuu työpäivän jälkeen kotiin ja nukkuu samassa sängyssä on tarpeeksi suuri osoitus rakkaudesta. Että toisen pitäisi arvata että kyllähän mä sua rakastan kun sun kanssa kerta olenkin.
Jos mä olisin sinä, lähtisin. Niin kamalalta kun se kuullostakin, tää on sun elämä jossa sun tehtävänä on pitää huoli omasta onnellisuudestas. Ja olemalla sellaisessa suhteessa jossa sä et saa sitä mitä kaipaat, sitä mikä sulle kuuluu, sä teet itsestäs vaan päivä päivältä onnettomamman.
Voimia <3[/QUOTE]
kiitos!
mua pelottaa myös ihan oikeasti se paskavuori, minkä niskaani tulisin saamaan miehen puolen suvulta. he ovat itse niin täydellisiä, etteivät voisi ymmärtää eron johtuvan miehestä.. eikä tälläistä syytä tee mieli mennä anopille päin naamaa sanomaan. "poikas pihtasi nii minä jätin sen".
musta tuntuu, että oon päivä päivältä enemmän umpikujassa. joskus tuntuu, että olis helpompaa olla jos pettäisin miestäni taas ja kertoisin sen avoimesti. sillä olis sitten syy vihata minua ja siten ehkä saatais sekin ero aikaiseksi. jos uskallettais.
Mies osoitti tunteitaan vain jos oli itse jotain vailla(tiesi että suostuisin paremmin, jos olisin tyytyväinen, tietenkin). Ja sitten minä säälihellyydestä sekaisin suostuin aina kaikkeen mitä mies vain osasikaan pyytää.
Mutta jos minä yritin muuten vaan halailla tai pussailla tai mitä vaan, niin pelkkä jäävuori oli vastassa. "ei nyt", "ei täällä", "älä nyt viitti" ymym.
Ja kokemuksesta voin sanoa ettei se tilanne siitä miksikään muutu, toiset ihmiset osoittavat tunteitaan avoimesti ja näkyvästi ja toiset taas olettavat että se kun raahautuu työpäivän jälkeen kotiin ja nukkuu samassa sängyssä on tarpeeksi suuri osoitus rakkaudesta. Että toisen pitäisi arvata että kyllähän mä sua rakastan kun sun kanssa kerta olenkin.
Jos mä olisin sinä, lähtisin. Niin kamalalta kun se kuullostakin, tää on sun elämä jossa sun tehtävänä on pitää huoli omasta onnellisuudestas. Ja olemalla sellaisessa suhteessa jossa sä et saa sitä mitä kaipaat, sitä mikä sulle kuuluu, sä teet itsestäs vaan päivä päivältä onnettomamman.
Voimia <3[/QUOTE]
kiitos!
mua pelottaa myös ihan oikeasti se paskavuori, minkä niskaani tulisin saamaan miehen puolen suvulta. he ovat itse niin täydellisiä, etteivät voisi ymmärtää eron johtuvan miehestä.. eikä tälläistä syytä tee mieli mennä anopille päin naamaa sanomaan. "poikas pihtasi nii minä jätin sen".
musta tuntuu, että oon päivä päivältä enemmän umpikujassa. joskus tuntuu, että olis helpompaa olla jos pettäisin miestäni taas ja kertoisin sen avoimesti. sillä olis sitten syy vihata minua ja siten ehkä saatais sekin ero aikaiseksi. jos uskallettais.