L
Laura-Tuuli
Vieras
Hei,
meidänperhe-sivujen keskustelupalstalla oli tällainen aloitus, johon tosin kukaan ei ollut vastannut. Mielestäni tosi hyvä kysymys, jota itsekin mietin.
Tunnen omia lapsiani kohtaan, että rakastan heitä loputtomasti, ja sydän pakahtuu. Mutta mitähän lapseni tuntevat? Olen aika varma, että tunteeni heitä kohtaan ovat voimakkaammat kuin heidän tunteensa minua kohtaan. Lapsi varmaan imee kaiken mitä saa, ei hänen tarvitse rakastua ehdoitta äitiinsä.
En osaa edes sanoa, rakastanko vanhempiani varsinaisesti. Kuvailisin suhdetta ennemminkin sanoilla kiintymys, joskus ikävä, halu olla yhdessä silloin tällöin, yhteiset muistot.
Olen tietyllä tavalla kiintynyt vanhempiini ja kaipaan heitä, tykkään viettää aikaa heidän seurassaan, mutta mitään pakahduttavaa rakkautta heitä kohtaan en tunne. En esimerkiksi olisi valmis kuolemaan heidän vuokseen, lasteni vuoksi kyllä.
meidänperhe-sivujen keskustelupalstalla oli tällainen aloitus, johon tosin kukaan ei ollut vastannut. Mielestäni tosi hyvä kysymys, jota itsekin mietin.
Tunnen omia lapsiani kohtaan, että rakastan heitä loputtomasti, ja sydän pakahtuu. Mutta mitähän lapseni tuntevat? Olen aika varma, että tunteeni heitä kohtaan ovat voimakkaammat kuin heidän tunteensa minua kohtaan. Lapsi varmaan imee kaiken mitä saa, ei hänen tarvitse rakastua ehdoitta äitiinsä.
En osaa edes sanoa, rakastanko vanhempiani varsinaisesti. Kuvailisin suhdetta ennemminkin sanoilla kiintymys, joskus ikävä, halu olla yhdessä silloin tällöin, yhteiset muistot.
Olen tietyllä tavalla kiintynyt vanhempiini ja kaipaan heitä, tykkään viettää aikaa heidän seurassaan, mutta mitään pakahduttavaa rakkautta heitä kohtaan en tunne. En esimerkiksi olisi valmis kuolemaan heidän vuokseen, lasteni vuoksi kyllä.