Toggle sidebar

Millaista kiintymystä sinä kummina tunnet kummilastasi kohtaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"Vieras"

Vieras
Ja miten läheisen ihmisen lapselle olet kummi?
Jos sinulla useampi kummilapsi onko tunne kaikkia kohtaan sama?
Miten usein olette tekemisissä kummilapsesi perheen kanssa?
Koetko kumminroolisi tärkeäksi?


Minä sain kuukausi sitten kunniatehtävän ryhtyä veljeni lapsen kummiksi ja tuo ihana kummipoika on minulle ihan yhtä tärkeä kuin omatkin lapseni,
Nähdään lähes joka viikko ja lapsemme leikkii keskenään. Huomaan että vaikka näemme noinkin usein ikävöin ihanaa pikkuista kummipoikaa.
En usko että kokisin roolini yhtä tärkeäksi jos kyseessä olisi vaikkapa kaverin lapsi.
Veljen lapsi on paljon läheisempi!
 
En järin suurta kiintymystä. Uskon että tunne kasvaa kun lapsikin kasvaa ja voimme viettää enemmän aikaa yhdessä.

Kyllä esim siskoni poika on minulle tärkeämpi kuin kummilapsi, joka on siis parhaan ystäväni lapsi.
Mutta siskon poikakaan ei ole samalla viivalla omieni kanssa.
 
Minulla ei ole lapsia ja olen yhden (jo "ison") lapsen kummi.
Kummityttöni on rakkaimpia ihmisiä minulle, muistan häntä aina kun voin. Välimatkan vuoksi en niin usein näe kuin haluaisin, mutta muistan jouluna, syntymäpäivänä ja kun hän "tarvitsee" minua. Lisäksi näemme aina kun mahdollista ja perinteemme on viettää kesäisin hauskoja huvipuistopäiviä.

Toivon, että hän pysyy elämässäni pitkään ja minä hänen elämässään. Haluan nähdä hänen kehittyvän ja kasvavan. Kerta kaikkiaan valloittava lapsi ja ehdottomasti elämäni valo <3
 
Yksi kummilapsi on, ollaan tekemisissä kyllä muutoinkin, kuin joulu- ja synttärilahjojen antamisen tiimoilta, mutta voin sanoa, etten nyt kauheasti kiintymystä tunne. Sukulainen on, mutta ei oman sisaren tai veljen lapsi. Omalla sisarellani ei vielä lapsia, mutta voisin kuvitella, että jos olisi tai jos tulevaisuudessa heille tulee lapsia, niin olisivat hyvinkin tärkeitä.
 
en minkään laista. Kaksi kummilasta, toinen kaverin, toinen miehen veljen. Nähdään muutaman kerran vuodessa, eikä sanottavaa ole puolin eikä toisin. Toinen on kyllä ihan kiva lapsi, toisesta en edes tykkää.
 
[QUOTE="löpö";29189570]en minkään laista. Kaksi kummilasta, toinen kaverin, toinen miehen veljen. Nähdään muutaman kerran vuodessa, eikä sanottavaa ole puolin eikä toisin. Toinen on kyllä ihan kiva lapsi, toisesta en edes tykkää.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä olet ryhtynyt kummiksi?
 
Ei kyllä ole minkäänlaista mielenkiintoa kummilapsia kohtaan mullakaan. Minut on pyydetty kummiksi vaan siks, että ei oo just muita sitten ollu. Kummilapsen vanhemmat pitää yhteyttä tasan vain synttärikutsun merkeissä ja tietty jouluna odottavat lahjaa, näin toisen kummillapsen kanssa vaikka asuvat samalla paikkakunnalla. Ei siis paljoa kiinnosta olla lahjaautomaatti.
Toinen kummilapsi asuu toisella paikkakunnalla ja hänen vanhempansa eivät pidä mitään yhteyttä. Aluksi sitten lähettelin lahjoja ja kortteja, koskaan ei tullut edes kiitosta tai viestiä et lahja on tullu perille. Kerran erehdyksessä laitoin synttärikortin jossa oli ikä väärin, olisko täyttäny 7 ja jonkun oikosulun vuoksi kirjoitin, et onnea 6v. Siitä nousi ihan kamala elämä. Lapsen vanhemmat ja mummot sun muut päivitteli monen viestin verran miten lapsi oli suuttunut ihan älyttömästi kun oli ikä väärin, että miten sitä voi tehdä noin :kieh: no enää en ole lähetellyt mitään, ettei vaan mene jotein pieleen.¨
Kyllä se kummius on mun mielestä kaksisuuntainen tie sen suhteen, että miten suhtautuu. Vanhempien pitää kyllä mun mielestä tukea sitä kummisuhdetta muutenkin kuin lahjavaatimuksia esittäen.
 
Tunnen erilaista kiintymystä kuin omiin lapsiini, mutta kiintymystä kyllä. Hän on minun silmissäni erikoisen tärkeä lapsi, ja tunnen olevani vastuussa hänestä sellaisella hyvällä, kutkuttavalla tavalla. Hän jo 8-vuotias eli iso tyttö jo, mutta minulla on hänen varalleen paljon suunnitelmia ja tekemistä tulevaisuudelle.

Emme näe kovin usein, ja se harmittaa. Osin se on minustakin kiinni. Hän on serkkuni lapsi ja serkku on minulle tärkeä myös, luulen tämän läheisyyden vaikuttavan myös omiin tunteisiini kummilasta kohtaan.
 
Suuren suurta kiintymystä..ja kunhan pieni mies tuosta kasvaa niin toivon että muodostuupi molemminpuoliseksi.
Asun lähellä ja olen osa tämän perheen elämää muutenkin.
Maallista mammonaa en paljoa omista enkä tahdokaan pelkkä "lahja-automaatti" olla vaan jotakin muuta...turvallinen aikuinen,ystävä ja huolenpitäjä :)
 
Minulla on useita kummilapsia. En ilkeä sanoa ei.. Paitsi nykyisin kyllä jo sanon jos joku "ei ihan läheinen" pyytää kummiksi, koska kummitettavia on ainakin 8 (jos muistan kaikki). Yhtä kummilasta en ole nähnyt 12-vuoteen. Suurinta osaa näen 1-2 kuukauden välein ja muistan jouluna ja synttärinä pakon edessä. Yksi kummilapsi on mulle tärkeä. Tuntuu läheiseltä vaikka näemme vain nelisen kertaa vuodessa. Tämä on siskoni lapsi. Ostelen hälle muutenkin kuin synttärinä ja jouluna ja lähetän kirjeitä ja paketteja postin kautta. Soitan hälle viikottain ja ilahdun kun hän lähettää mulle kerhokuviaan ja aina tuorein kuva on kehyksissä esillä (muiden kummitettavien kuvat menee suoraan albumiin). Toki olen ystävällinen ja halaan tms. muitakin kummilapsia kun tapaan heitä, ei he mitenkään inhottavia velvollisuuksia ole (ainakaan inhottavia jos vähän velvollisuuksia), mutta sisko on mulle todella rakas ja kait lapsensa sitten sen vuoksi melkein yhtä rakkaita kuin omani.
 
Kaikki kummilapseni ovat minulle tärkeitä ja heihin kaikkiin pidän yhteyttä.
Suurin merkitys on kummilapsella jonka täti myös olen, veri on vettä sakeampaa. On heti seuraava omista lapsistani. Valtava merkitys ja erityisarvo on myös ensimmäisellä kummilapsellani jonka syntymässä olin mukana. Häneen on erityinen side.
Kolme muuta ovat tärkeitä ja rakkaita toki myös, mutta ei niin vahvalla tunnesiteellä.
 
Minulla yksi kummipoika, serkkuni lapsi.

En koe oikeastaan minkäänlaista kiintymystä tätä kohtaan, synttäri ja joululahjat annan ja muuten ollaan perheen kanssa tekemisissä, mutta pojan kanssa ei kyllä sen kummemmin, en ole ikinä oikein osannut poikalasten kanssa touhuta, että voi hyvinkin olla jos olisi tyttö niin paljon enempi yhdessä tehtäis kaikennäköistä.
 
Meillä on miedän kaverin tyttö kummilapsena häneen ei niin kamalan syvät tunteet ole. Sitten on miehen siskon poika ja häneen tunneside on hieman vahvempi ja miehelläni tietenkin erityisesti ja enemmänkin kuin minulla :) jos oma veljeni saisi lapsia niin varmasti olisi erilailla läheinen, jos kummiksi pääsisin :) omat lapset tietenkin ovat tärkeimmät ja heihin kohdistuvaa tunnetta ei tetenkään tule muista lapsista :)
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa