Millaisia tunteita toinen lapsi herättää kun oppii nopeammin

kuin ensimmäinen? Jääkö erityislapsi jotenkin jalkoihin, koska tyytyy vähempään? :\|

 

Ei jää jalkoihin, jos ei anneta jäädä. Samalalailla erityiselle voi antaa huomioita kuin tavallisellekkin lapselle. Ainut, mikä itelle oli joskus vaikeaa ajatuksissa, oli se, et oli niin äärettömän pahoillaan erityisen puolesta kun lapsi "jäi paitsi" niin monesta mukavasta kehitysvaiheesta, kuin mitä tavallinen lapsi kehittyy.

 

Ei erityislapsi jää meillä jalkoihin. Erityislapseni kehitys on kaksi vuotta jäljessä ja pienempi on melkein kaksi vuotta el nuorempi, nuoremman lapsen kautta isompi oppii kokoajan uutta, nyt on toiselle malli miten pitää asioita tehdä. Lapset kuin parhaimpia kavereita. Tosin nyt huomaa vasta kuinka paljon erityislapsen kehitys on todella myöhässä.

 

Ikäväkseni olen meillä huomannut, että meidän 7 vuotias poika jää kyllä tytön 6 vuotta jalkoihin välillä.
Sellaisetkin pienet asiat, kun kaverit tytöllä on aika paljon pojalla ei, koska ei oikein osaa tutustua uusiin ystäviin niin olen kyllä monen monta kertaa huomannut miten paljon se ottaa poikaa koville! Tottakai minäkin poikani kanssaa olen,mutta se ei liene kuitenkaan sama asia kun ihka omat kaverit.

 

Kyllä meilläkin erkkarilapsi jää pikkusiskon varjoon helposti. No, hän sitten vaatii sen saman huomion sitten negatiivisesti...

Meillä ongelmana se, että pikkusisko on poikkeuksellisen lahjakas monessakin asiassa. HÄn on balettiryhmänsä priimus, tosi hyvä piirtämään, lukemaan,laskemaan...Harvoin voin antaa hänelle ansaittuja kehuja, kun isoveli on aina kiukkuisena vieressä. Pikkusisko ei voi kotona oikein soittaa, tanssia eikä muutakaan rauhassa, sillä asperger-isoveli ei kestä tätä huomiota. Tämä on todella surullista.

isoveljellä on toki hänelläkin omat lahjakkuusalueena mutta ne on usein niin outoja, että niitä ei voi ihan samalla lailla kehua. Varsinkin kun hänen tapansa esittää niitä on usein hieman torjuntaa herättävä...Itse olen toki tähän tottunut, mutta perheeseen kuulumattomilla saattaa olla vaikeaa.

 

Hmmm... meillä on niin päin, että 6-vuotias esikoinen on ns. normaalilapsi ja kaksi vuotta nuorempi on aspergerin syndrooman piirteitä poteva.

Pikemminkin joudun tsemppaamaan, että tuolle esikoiselle ei tule oltua vaativampi ja ankarampi kuin erityislapselle. Erityislapselta herkästi ei vaadi samaa yritystä (tietysti siis puhun erityislapsen taidoille sovitetusta yrittämisestä), tulee ikäänkuin liikaakin siloiteltua hänen tietään. Huomiotakin tulee hänelle ehkä annettua enemmän - ei siis vähempää.

Mutta on se sitten kummin päin tahansa, niin tuota tasapuolisuutta täytyy varmasti jokaisessa erityislapsen perheessä miettiä tavallista enemmän.
Riskit jonkinasteiseen suosimiseen tai lellimiseen taitavat olla suuremmat, kun lapset ovat "erimitallisia" taidoiltaan.

 

Minulla 11v erityislapsi ja nuorempi on 2v. huomaan jo nyt kuinka nuorempi on näppärämpi ja omatoimisempi monissa asioissa ja se hämmästyttää. En kuitenkaan usko että esikoinen jää jalkoihin, on vain hitaampi oppimaan.Voi olla hyötyäkin pikkusiskon näppäryydestä,saattaa pistää isoon siskoon puhtia.Myönnän kyllä että hermot menee välillä!!!