millaisia teidän 3½ vuotiaat ovat?

minulla on 3½ vuotias tyttö. hän on yleensä kiltti ja avulias. vieraiden ihmisten parissa ujo esim. kerhossa. hänellä on sisaruksia. hänellä on nyt alkanut tai nyt vasta olen huomannut, että on todella omituista pelleilyä..hän irvistelee typerästi, puhuu niin ettei saa selvää, vouhottaa aivan älyttömästi ja joskus huomaan, että hän tekee sitä ja katsoo miten reagoin ja lisää pökköä pesään kokoajan. se on välillä aika rasittavaa..olen antanut hänelle aikaani ja yhdessä mieheni kanssa yritetty olla välittämättä, mietin, että onkohan hän samanlainen kerhossakin...? pelkään, että hänestä tulee vielä kiusattu tuon takia vai onko tämä joku tälläinen kausi? miten teidän samanikäiset käyttäytyvät? kiitos kaikille, jotka jaksatte vaivautua :flower:

 

Meidän poika on nyt 3v9kk ja aikamoinen vouhottoja.Riehuu,hyppii.Koko ajan meno päällä.
Uusin villitys on laulaa "lällälällä pissa lällälällä kakka"
Musta kuule tuntuu että tää on joku ikävaihe.Poika oli nimittäin ihan rauhallinen tapaus vielä pari vuotiaana. =)
Päiväkodissa osataan kyllä käyttäytyä joten en usko että siitä ainakaan muodostuu kiusaamisongelmaa

 

Sitä varmaankin kuulkaa kutsutaan siksi UHMAIÄKSI...!! :wave: Jossainvaiheessa ja jollaintapaa sekin alkaa.... meillä on tytöllä, 4v kestänyt nyt noin vuoden ja aina pahenee vaan...... :\|

 

vielä... siis 4vuotiaalla tytöllä.. =) ja hän oli kuin enkeli ennen tätä uhmaa.... kumpa menisi ohi jo.

 

Meidänkin esikoispoika 3v 9kk alkanut ihan parin viime kuukauden aikana riehumaan ihan älyttömästi,varsinkin iltaisin meno yltyy ihan hulluksi..samalla myös pikkusiskon kiusaaminen on noussut ihan huippuunsa..huomionhakuista =) Poika ollut tähän asti melko rauhallinen ja ujokin.Nyt sitten pompitaan,räitään eli päristellään päin,kiljutaan,juostaan ja tönitään ja lällätellään ja lauletaan senkin edestä...pissa ja kakka huumorikin on nostanut päätään. Nukkumaanmenokin vaikeutunut samalla.Uskon että on joku vaihe taas menoillaan,vaatii vaan itseltä enemmän hermoja =)

 

Meillä 3v 3kk:tta poika joka oli myös kaksivuotiaaksi ihana ja rauhallinen helppo äidin ja isän kullanmuru.
Nyt "hyppii ja hilluu", heiluu ruokapöydässä, huutaa, ei oikein tahdo uskoa jne. Tuntuu, että koko ajan saa komentaa, käskeä ja laskea kolmeen -tai jos ei se auta niin sitten uhata nukkumaan menolla.
Varmaan on uhmaikää, mutta meillä varmaan myös väsymystä joka saattaa tulla aikaisista aamuista ja suht. pitkistä päivistä päiväkodissa.
Koitamme ottaa illat rauhassa, lukea kirjoja ja katsella yhdessä lastenohjelmia, joihin olemme kolmen vuoden iässä tutustuneet.
Onko kellään käytöksestä huomautettu päiväkodista?
Meillä on eritysilastentarhanopettaja käynyt katsomassa lapsiryhmää, sain kuulla, että lapsemm ei oikein osaa olla rauhallisesti ryhmätilanteissa...äitinä tuntuu tosi pahalta ja vähän pelottavaltakin...onko lapsessasi vikaa?

:ashamed:

 

Myös meidän kolme ja puoli vuotias on muuttunut rauhallisesta neidistä rauhattomaksi... siis ei korvat enään tahdo kuulla mitä sanotaan, tahtoisi vaan tehdä oman tahdon mukaan Isosiskoaan kiusaa ja huudattaa... kaikkeen sanoo EI!

mutta mutta... kaikkea aikansa, toivottavasti myös tämä kausi tytöllä loppuu aikanaan

 

Meidän 3 v on myös tuollainen, ja olen luullut että se on ihan normaalia ikäkehitystä. En ole edes pohtinut että tässä olisi Ns. minussa / meissä vanhemmissa vikaa.

Juu, lapsi ilveilee, höpöttää hassuja, laulaa tutut laulut ihan omin sanoin tai artikuloi sanat hassusti, meluaa ja mölisee, riehuu, juoksee, kiukuttelee, ei halua tai haluaa jne.

 

Siis munki on ihan pakko yhtyä tähän keskusteluun!! Meillä poika 3v 4kk ja meininki on ollu nyt ainakin pari viikkoa mahdotonta. Eli just tollasta samaa mitä te muutki ootte sanonu. Poika ollut kyllä aina vilkas ja jästipäinen, mut kuitenki aika kiltti ja tottelevainen ennen tätä hullua vaihetta. Oon kyl oppinu pojan elämän aikana et kaikki vaiheet on aina onneks ohimeneviä

Lapsi siis nyt riehuu koko ajan, nauraa "#&%?$!* naurua" kun komentaa, kiusaa, ei tottele mitään ja oikein selkeesti kiristelee äitin ja isän hermoja. Kokeilee siis ilmeisesti rajojaan ja miten me vanhemmat suhtaudutaan kaikkiin sen hölmöilyihin. Pojan käytös ampuu melkein koko ajan ihan yli, toisin sanoen se käy koko ajan ihan ylikierroksilla! Ollaan ulkoiltu paljon, koetettu lukee kirjoja ja sellasta et meiniki rauhottus, mut sama kauhee touhotus jatkuu ku kirja on saatu luettua. Pari ystävääki ketä kyläilee meillä ni on sanonu ettei oo koskaan nähny poikaa tuollasena

Kaikki energia kyl menee tähän sähläämiseen.. Se on niin kuluttavaa kun koko ajan saa poikaa kytätä, kieltää, vahtia ym. Tarttee vaan pysyä lujana rajojen suhteen ja koettaa pitää lasta paljon hyvänä ja toki kehua hyvistä suorituksista

Tän asian takia on kyl koko ajan pinna kireellä ku viulunkieli! Ärsyttäävää! Meidän pojalla ei muuten koskaan oo ollu mitään kiukku/huuto kohtaus raivareita, vaan pojan uhma on aina tällästä rajojen kokeilua ja vanhempien hermojen koettelua. Muutama kaveri nimittäin kenellä on vain tyttölapsia on sanonut et heillä ei oo koskaan ollut tällästä uhmaa, ainoastaan sellasia raivari uhmia.. En kyl siis tarkoita et tätä esiintys vaan pojilla

Ainnii se on viä pakko sanoo et poika ei oo edes moneen viikkoon leikkiny kotona mitää, ainoastaas sotkee leluja esim. kippaa lego kopan pyykkikoriin pyykkien sekaan, heittelee keittiön pöydältä lehdet lattialle, heittelee oman kirjakopan sisällön pitkin lattioita.. Siis silkkaa hermojen menetystä mulle. Hoitopaikassa ei ole kuulemma ollut normaalia levottomampi, vaan ihan normaali. Hoidossa siis tottelee jne. Että tätä taistelua käydään vaan meillä kotona. Pojan tilanne on sellanen et on mun kanssa muut päivät kotona, mut 3 kertaa viikossa perhepäivähoidossa. Sisaruksia pojalla ei ole, joten käyttäytyminen ei johdu vauvasta tai mustasukkaisuudesta!

No jopas tuli selitystä, osa ehkä tärkeetä ja osa hömppää

Kirjotelkaa muutki viä aiheesta! Voimia pikku riiviöitten kaa

 

Moikkamoi!

Tuttua, niin tuttua!

Meillä poika, 3 1/2v ja samanmoista meno ja itsekin välillä mietin onko sillä kaikki kotona . Ihan oikeastikin, välillä mietii, onko toi normaalia, siksi onkin niin helpottavaa kuulla, että muillakin väännellään naamaa, läsyytetään kuin vauva jne.

Meidänkään poika ei saa sellaisia huutoitkupotku-raivareita, olisiko tosiaan toi tytöille yleisempää. Enemmän sellaista vastustamista, nukkumaanmenon, syömääntulon, uloslähddön jne.

Onkos teidän kolmi ja puolivuotiailla vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa? Aloittajan lapsella taisi olla ryhmässä riehumista, meillä samaa, mutta myös riitaa muiden lasten kanssa. Yleensä siitä, kuka leikkii milläkin lelulla. Kyllä muakin pelottaa, mitä pojasta tulee, kun muiden lapset tuossa ryhmässä ovat paljon sopuisampia. Muutenkin meidän lapsen suhtautuminen muihin vähän vihamielistä, mutta liitän sen melkein kokonaan siihen, että hän jännittää älyttömästi muiden seurassa. Kompensoi sitä tollasella uhittelulla. Mitenköhän tuota suhtautumistapaa saisi muutettua.

Tsemppiä vaan kaikille!

 

Tutulta kuulostaa..eli yhteenvetona: taitaa olla IHAN NORMAALIA. Meillä siis poika reilu3,5v. ja ihan samallatavoin käyttäytyy...

Oikein huvitti lukea näitä,kun joka tarina oli kuin suoraan meiltä ja meilläkin on aina ollut "ylikiltti lapsi",mutta taitaa tämänhetkinen käytös kuulua ikään

 

Onneksi eksyin tänne vertaistukiryhmään, tekee hyvää lukea, että en ole yksin! Meillä kotona kiristyy välillä tunnelma todella kauheaksi, kun keväällä 4 vuotta täyttävä tytär kieltäytyy yhteistyöstä, tai suostuu yhteistyöhön noin 10 kerran muistutuksen jälkeen. Kun kotona on samaan aikaan öitä valvova vauva, alkaa äidin kärsivällisyys rakoilemaan... Sitten äiti huutaa että nyt teet niinkuin sanoin ja tytär huutaa että enpäs tee, olet tyhmä äiti...

Vaikeinta on syömisen kanssa. Ei pysytä pöydässä, vaan yritetään jatkaa leikkejä. Pyydetään yhtä ruokaa, mutta ei sitten viitsitä maistaakaan. Ja pokka pitää todella pitkään. Kun äiti sitten jossain vaiheessa hermostuu (ja huolestuu, kun liikkuvainen tyttö todella tarvitsisi torjumaansa ruokaa sisäänsä), pyydetään heti "Anteeksi äiti" ja seuraavaksi saisinko "Fazerin Sinistä". Joskus menee jo huumorin puolelle. Mutta antakaa vinkkejä, miten ruokailun saisi onnistumaan vähän helpommin!