K
M
mie
Vieras
Kyllä mie pidän noita 3v kaksosia ainakin ihan pieninä vielä. :heart: :heart: Kovasti yrittävät itse tehdä asioita ja sitten kiukutellaan, kun ei heti onnistu. Poika on sanavalmiimpi kuin siskonsa ja härnää muita jatkuvasti. Tyttö on kärsimätön ja suuttuu helposti ja on vaikea lepyttää. Ihan erilaisia persoonia ovat. Välillä tappelevat, välillä tanssivat ja laulavat yhdessä. Ihania kumpikin, hauska ikä tuo. 
O
Onko helpompia?
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onko helpompia?:
Riippuu lapsesta. Meillä uhma alkoi noin yksivuotiaana ja siitä lähtien on pahentunut asteittain. Mitään helpompaa vaihetta ei ole ollut.
H
hei
Vieras
Viblsp- minulla myös kaksospojat. Tappelevatko vähemmän nyt 3 vuotiaina? Ei taida enää olla niin fyysistä se tappelu, vaan enemmin henkistä? Onko mielestäsi 3 vuotiaat kaksoset helmpompia kun 2 vuotiaat?
Alkuperäinen kirjoittaja Onko helpompia?:
Meillä helpompaa se, että ovat omatoimisempia, ei tarvi enää esim. pukea kaikkia vaatteita ja ymmärtävät puhetta paremmin. Mutta vaikeampaa se, että se oma tahto on todella luja, eikä se ymmärrys aina riitä siihen, että lapsi tajuaisi, miksei vaikkapa iltapalan jälkeen enää katota mitään leffaa, tai miksi ennen ruokaa ei saa karkkeja jne. Kärpäsestä tehdään härkänen, eikä enää syli ja hyssyttely auta niin hyvin.
H
hei
Vieras
kiitos kun vastasit Viblsp- Onko huuto edelleen "huudetaan täysiä" kun ei mene asiat oman mielen mukaan? Vai vieläkö äänenkäyttö on "täysiä huutamista" ? Nää 2 vuotiaat karjuu kun mitkäkin aina kun tulee uhmakohtaus...
H
huooh
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onko helpompia?:
Meillä on uhma nyt pahimmillaan (toivottavasti ei ainakaan enää tästä pahene!) Alkoi alle 2vuotiaana, välissä oli helpompi kausi mutta taas mennään.... Mutta poika onkin todellinen jääräpää, samoista asioista väännetään, todella tiukat rajat pitää pitää.. Täytti siis juuri 3v.
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
Vähemmän ehkä sellaista tyhjänpäiväistä puremista jne, mutta kyllä vielä tappelevat. Usein menee ehkä kuitenkin niin, että poika suuttuu ja mätkäisee jollain lelulla ja sitten tyttö juoksee mun luo itkemään. Mutta osaa se tyttökin kyllä kiivastua...
Osaavat leikkiä rakentavammin nykyään kyllä ja puhumalla selvittää asioita myös. Tyttö etenkin osaa leikkiä nätimmin. 4v isosiskonsa kanssa leikkivät nukeilla, LPS-leluilla, Hello Kitty-leluilla yms. niin, että ottavat roolit niissä leikeissä. Poika joskus leikkii myös tyttöjen kanssa ja joskus 6v isoveljen kanssa ns. poikien leikkejä.
Alkuperäinen kirjoittaja hei:
On huutoa. Mutta myös mököttämistä. Tyttö pistää kädet puuskaan ja mutristaa suuta ja jos ei saa tahtoaan läpi, ryntää lastenhuoneeseen ja paiskaa oven kiinni. Ja siellä joko huutaa tai sitten rauhottuu. Poika raivoaa ihan hulluna, jos vaikkapa väsy iskee. Yrittää kaataa tuoleja yms. Hälle paras ratkaisu on pitää sylissä, kunnes rauhottuu ja sitten yrittää jutella siitä, mikä suututtaa. Ennen rauhottumista ei oikein onnistu.
Mutta on onneksi tullut yhä enemmän sitä, että lapsi vastaa okei, kun selitän rauhallisesti, miksei joku onnistu. Aina ei kuitenkaan kaksosten kärsivällisyys ja ymmärrys siihen vielä riitä.
H
huooh
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:Poika raivoaa ihan hulluna, jos vaikkapa väsy iskee. Yrittää kaataa tuoleja yms. Hälle paras ratkaisu on pitää sylissä, kunnes rauhottuu ja sitten yrittää jutella siitä, mikä suututtaa. Ennen rauhottumista ei oikein onnistu.
Miten sun muut lapset reagoi siihen että joudut keskittymään yhteen? Miten sä itse jaksat? Minunkin on pakko pitää sylissä raivoavaa poikaa, ja kun sitä tapahtuu niin usein ja pitkäkestoisesti niin meidän perhe on ihan pulassa.
J
joo
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Olemisen riemu:
Sama mun pojalla, ei tainnut olla vielä edes vuotta täyttänyt kun uhma alko.
Ikää nyt 3v5kk eikä loppua näy. Lisäks vielä mielettömän villi.
H
hei taas
Vieras
Oon monilta monikkopalstoilta lukenut, että 3 vuotiaana arki helpottaa selvästi. Mutta epäilyttää kyllä onko se niinkään. Meillä nyt on uhmaikä pahimmillaan, ja pojat on aivan kaameita suurimman osan ajasta. Järkeä ja kärsivällisyyttä päähän odotellaan meillä kovasti 
Ovat jääräpäitä molemmat, ja äiti koettaa epätoivosesti pitää komentoa yllä. Sen oon huomannu, että missään pienessäkään asiassa ei kannata antaa periksi, tai riehaantuvat täysin.
Ovat jääräpäitä molemmat, ja äiti koettaa epätoivosesti pitää komentoa yllä. Sen oon huomannu, että missään pienessäkään asiassa ei kannata antaa periksi, tai riehaantuvat täysin.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Onko helpompia?:
Meillä oikeastaan nyt kuukauden päästä 3-vuotias on vasta kunnolla aloittanut uhman. Aiemmin oli oikeastaan vain sellaisia pyrskähdyksiä. Nyt on jatkuvaa rajojen hakemista. Todellakin saa olla rajamiehenä koko ajan. Kaksivuotiaana vielä tehosi huomion poiskääntäminen tms. Nyt vain junkuttaa ja on itsepäinen kuin muuli. Tietysti myös luonnekysymys.
Toisaalta helpottaa mm. se että lapsi on jo aika omatoiminen niin halutessaan. Osaa pukea itse, leikkii pitkiäkin leikkejä, jonkin aikaa myös itsekseen. Meillä lapsi on puhunut tosi hyvin jo 1,5-vuotiaasta asti, joten siinä ei ole muutosta. Nyt tietenkin perusteellisempaa tekstiä ja paljon miksi-kysymyksiä.
Alkuperäinen kirjoittaja huooh:Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp-:Poika raivoaa ihan hulluna, jos vaikkapa väsy iskee. Yrittää kaataa tuoleja yms. Hälle paras ratkaisu on pitää sylissä, kunnes rauhottuu ja sitten yrittää jutella siitä, mikä suututtaa. Ennen rauhottumista ei oikein onnistu.
Miten sun muut lapset reagoi siihen että joudut keskittymään yhteen? Miten sä itse jaksat? Minunkin on pakko pitää sylissä raivoavaa poikaa, ja kun sitä tapahtuu niin usein ja pitkäkestoisesti niin meidän perhe on ihan pulassa.
Eipä nuo oikeastaan reagoi. Varmaan tottuneet siihen, että aina välillä joku kiukkuaa. Tuota sylissä pitämistä on pari kertaa päivässä ja kestää yleensä lyhyen aikaa, vain muutaman minuutin. Ja kun noita lapsia on neljä, on seuraa heistä myös toisilleen, eivät aina kaipaa äidin huomiota kuitenkaan.
