Kun olin eksän kanssa ja lapset oli pieniä, sain valmiilla kakkupohjalla levitettyä hilloa ja siihen päälle kermavaahtoa. Joka äitienpäiväaamu. Kiitos kaunis siitä, mutta oli se pahaa vaikka yritin aina näyttää kiitolliselta, ja tunsin tietysti suurta iloa kun perhe oli aamulla tuhtannut yhdessä keittiössä (kun minä olin ns. nukkuvinani, yleensä varasin luettavaa sängyn viereen jo illalla...)
Nykyisin äitini haluaa että menemme sinne kakuttelemaan. Joten jotain pahaa kakkua siellä syödään.
Anoppi käydään tervehtimässä lauantaina. Hän on niin iäkäs ettei leivo eikä kakkuile. Ja siellä on vain minä, mieheni ja miehen sisar. Ajattelin tekaista sitruunamarenkitortun sinne vietäväksi, että saan jonkun hyvän kakun minäkin....