Millainen vauva? Millainen uhma?

[-viikari-]

Lueskelin vireillä olevaa uhmaikään liittyvää keskustelua ja mietin seuraavaa asiaa: Teillä joiden lapsilla uhmaikä on ollut paha, millainen lapsi oli vauvana? Meillä on nyt 10kk poika, jolla on todella voimakas tahto ja temperamentti jo nyt. Hän ilmaisee itseään, niin hyvässä kuin pahassakin, erittäin voimakkaasti. Toisinaan pohdin, minkälainen kiukkupussi tuostakin tulee uhmaikäisenä.

 

[Uhmakesk. aloittaja]

Meillä oli juuri tuossa 10 kk iässä (viime keväänä) tosi rankka oma tahto kausi. Ja nyt siis tosi vahva uhma...

Viime syksy meni kivasti, todennäköisesti teilläkin hetkeksi helpottaa

 

[mii83*]

Mun mielestä meidän esikoinen oli suht helppo vauva. Hiukan oli tempperamenttia, mutta mielestäni helpolla päästiin. Mutta nyt 3v. iässä kyllä näyttää että tahtoa riittää ja paljon. Toki tässä on tapahtunut paljon kun tuohon tahtoikään tuli kilpailija - pikkusisko. Jos poika jotain päättää, niin päätöstä on vaikea muuttaa (mm. kun äiti ei ollut kotona herättämässä, poika ei sitten noussut vuoteesta, ennen kuin 3h päästä tuli täti käymään ja kahvitellessa söivät jäätelöä). Lähes päivittäin meillä on yhteenottoja, mutta onneksi sellaisia mitä oli n. kuukausi sitten niin on enää harvakselta. Parempaan päin onneksi menossa.

 

[Mirkku33]

Omakohtaista kokemusta: meillä on ollut uhmakkaita ja temperamenttisiä vauvoja sekä rauhallisia ja hymyileviä "lössyköitä".
Ensiksi mainitut ovat koetelleet pinnaa jo vuoden ikäisinä, EI-sanaa jankutettu kyllästymiseen asti ja toisinaan on taistot pukemisessa vaatineet äidinkin poistumista kahvitauolle, rauhoittumaan ).
Toiseksi manitut "lössykät" ovat olleet kolmeen ikävuoteen maailman helpoimpia tapauksia. Hymyilevät vain ja kaikki säännöt sun muut menee mukisematta. Tähän kun lisätään vielä vähän "laiskuutta" niin äiti on huoletta saanut pukea lapsen ilman mitään riitoja. Mutta kun kolme ikävuoden yli on päästy, on alkanut kahta kauheampi vääntö kaikesta ja todella voimakkaampi uhma, mitä nuo toisen tyyppiset lapset koskaan ovat olleet. Silloin on kyllä ollut tyytyväinen temperamenttisten lasten tavasta kokea uhmaa jo vuoden ikäisenä ja vaikka jatkuvasti, koska kyllä viisivuotias osaa olla todella paljon hankalampi tapaus monella tapaa kuin pienemmät.
Mutta nämä siis minun omaa kokemusta, ei pidä yleistää. Yhteenvetona lyhyesti; uhmakas yksivuotias = helpompi leikki-ikäinen. Rauhallinen ja kiltti yksivuotias = todella uhmakas ja vaikea viisivuotias.

 

[Liila]

Meillä vajaa 3 v tyttö on ollut koko elämänsä helppo lapsi. Saa nähdä sitten tuleeko muutosta myöhemmin. Toivoisin, että oppisi vähän paremmin pitämään puolensa tässä kovassa maailmassa.

 

[mietin täällä...]

Meillä vajaa 3 v tyttö on ollut koko elämänsä helppo lapsi. Saa nähdä sitten tuleeko muutosta myöhemmin. Toivoisin, että oppisi vähän paremmin pitämään puolensa tässä kovassa maailmassa.

Meillä on myös ns. "helppo lapsi", joka on aina ollut hyvässä rytmissä ja itkenyt vähän. Nyt lapsemme on 2,5v, eikä mitään hallitsematonta uhmaa ole vielä esiintynyt. Toki hän kiukkuaa ja saa pieniä raivareita, mutta ne menevät nopeasti ohi. Onko muilla kokemuksia näistä "helpoista" tapauksista? Onko tosiaan edessä vaikeuksia leikki-iässä tai sitten murrosiässä? Pitäisikö helppoa lasta jotenkin rohkaista ilmaisemaan tuntemuksiaan enemmän? Aina kaikki puhuu niistä temperamenttisista ja vaikeista tapauksista...

 

[kaksi erilaista]

Meillä esikoinen kohta 3v. Oli tosi helppo vauva, uhmaa on kyllä ollut, pahimmillaan viime kesänä. Mutta siis, suht helpolla on päässyt. Kiltti on kuin mikä, ulkopuolisia kohtaan. Pikkusisko saa kyllä muunlaista kohtelua, mutta pohjimmiltaan on tosi kiltti. Kuopus on sit toista maata. Nyt reilu 1 vuotiaana koettelee hermoja aikalailla. On ihan erilainen kuin siskonsa samassa iässä. Eli saas nähdä mitä tuleman pitää.

Itse olen kuulemma ollut kiltti ja helppo vauva. Uhmaikä oli tosi paha ja murrosikä vielä pahempi. Näin olen kuullut muiltakin, et mitä kiltimpi vauva, sitä vaikeampi uhma ja murrosikä. Mutta en yleistä.