ilmottaudun
Sellainen kuin minä. Otin lasteni kasvatuksen rennosti mutta sillä tavalla tosissani, että lapset kehittyivät upeaan tahtiin ja rakastavat vanhempiaan ja elämää. Ja vielä toisiaankin!
"..."
Ei täydellistä äitiä eikä täydellistä ihmistä ookkaan. Voi vaan antaa parhaansa ja toivoa, että se riittää. Jokaisella on rima vähän erikorkeudella siihen, mitä se parhaansa tekeminen on.
Saako ottaa kliseet käyttöön? Siinä tapauksessa täydellinen kotiäiti...
- pitää itsestään hyvää huolta, eli ehtii jumpille ja lenkille - pukeutuu ja laittautuu huolitellusti
- laittaa ruokaa ja leipoo, mielellään mahdollisimman hyvin
- siivoaa niin, että koti on lähes aina tiptop
- laittaa kotia nätiksi, sisustaa ja somistaa
- pysyy arjen keskellä hyväntuulisena ja aurinkoisena
- pitää itsestään hyvää huolta, eli ehtii jumpille ja lenkille - pukeutuu ja laittautuu huolitellusti
- laittaa ruokaa ja leipoo, mielellään mahdollisimman hyvin
- siivoaa niin, että koti on lähes aina tiptop
- laittaa kotia nätiksi, sisustaa ja somistaa
- pysyy arjen keskellä hyväntuulisena ja aurinkoisena
"minä"
Minun äitini oli täydellinen äiti. Käytännössä tämä tarkoitti rentoa kasvatusta, ehdotonta rakkautta, uskallusta luottaa lapsiinsa, kuuntelemisen ja läsnäolon taitoa. Käytännössä tämä tarkoitti mm. sitä, että täysin muista äideistä poiketen äitini ei koskaan motkottanut sisälle talvella kantautuvasta lumesta, vaan totesi rennosti vain, että "puhdasta vettähän se vain on".Alkuperäinen kirjoittaja kolmen lapsen kotiäiti;23734333:
cvsklj
Mä olen mun lapsille täydellinen äiti, vaikka välillä kiukkuankin ihan avoimesti, komennan ja olen liian tiukka. Meillä on välillä sotkuista ja tiskit tiskaamatta ja syödään eineksiä. Mutta omille lapsilleni olen silti täydellinen äiti, koska tunnen omani ja tiedän lasteni heikkoudet ja vahvuudet ja osaan tukea heitä heidän tarvitsemallaan tavalla. Ja tietenkin rakastan lapsiani juuri sellaisina, kuin he ovat. Siksi olen täydellinen äiti.