Millainen on NORMAALI kohta kolmevuotias?

[alkuper.]

En enää tiedä mitä ajatella, kun välillä tuntuu että lapseni on jotenkin... tyhmä. Hän on ollut kotihoidossa koko ikänsä, mutta olen käynyt hänen kanssaan kerhoissa kohta kaksi vuotta kaksi kertaa viikossa ja yrittänyt, että hän näkee muita lapsia myös.

Mutta hän ei osaa olla lasten kanssa. Ei tiedä, mitä puhua muille ja alkaa sitten höpöttää mummusta ja vaarista ja autoista :ashamed:

Hän ei halua oppia pukemaan, potalle oppi vasta muutama viikko sitten ja vahinkoja sattuu.

Osaa joten kuten syödä lusikalla, mutta toinen käsi auttaa aina. Ruokalappu on aina likainen.

Ei osaa laskea, tunnistaa muutaman kirjaimen kysyttäessä. Ei tykkää piirtää ollenkaan.

Ei puhu kunnolla, sanoja tulee ja hienosti eri sanamuotoja, mutta ei sano ässää, ei ärrää, ei ällää...

Olen jotenkin rikki tämän asian kanssa nyt viime aikoina ollut. En tiedä, millainen lapsi on normaali, tuntuu että muiden lapset ovat niin paljon edellä. Olen jotenkin nolo vaikka rakastan lasta yli kaiken. En passaa häntä ja laitan keräämään lelut ja korjaamaan jälkensä ym. Hänellä on kova tahtokausi meneillään, ja pikkusisarus syntyi puoli vuotta sitten. Onko näillä jotain merkitystä?

 

[Lilii lisänimetön]

Kuulostaa ihan normaalilta kolmevuotiaalta.
Mikä ihmeen kohta noista huolettaa sinua?

 

[Kaikkea sitä kuulee!]

Olen työskennellyt lasten kanssa Pph:na ja ryhmiksessä. Lisäksi omat lapset joista nuorin nyt kolme. Tuossa iässä lapsi on vielä kovin pieni. Opettelee asioita ja kiinnostus esim.pukemisen oppimiseen vasta herää monella tuossa iässä. Syöminen on sotkuista ja maitolasit kaatuilee. Lapsi on vielä kömpelö ja vähän "hidas". Moni ei opi kuivaksi vielä pariin vuoteen ja vahinkoja sattuu vielä eskareillekkin. Se miten ottaa kontaktia toisiin, on monesti myös luonne kysymys. Toiset on sosiaalisempia, kuin toiset. En olis yhtään huolissaan. Nuista asioista mitä mainitsit aletaan neuvolan taholta "huolestumaan" lapsen ollessa 5-7-vuotias.

 

["neljän lapsen äiti"]

Ihan normaali kolmivuotias,usko pois! Vastahan eskarissa opetellaan kirjaimia ja vähän laskemista,ja nuo muutkin jutut tulee kun ehtii,joten älä odota liikoja noin pieneltä.

 

[JonMa]

Ei tuo kovin "epänormaalilta" minusta kuulosta. Meillä tyttö 2,5v ja hän:

Puhuu muille lapsille sitä mitä mieleen sattuu tulemaan. Vaikka mummosta ja papasta, koska tuskin vielä ymmärtää sitä, ettei kaikki voi tietää hänen mummoaan... Tänään puhuttiin pikkuveljen pulkasta toiselle tytölle leikkipuistossa. Sen jälkeen tyttö kertoi uusista suksistaan ja meidän tyttö sanoi saavansa omansa, kun on isompi. Että eipä mitään kummoista politiikan puintia ole meilläkään...

Haluaa pukea itse, aina. Paidat ja housut 70% varmuudella nurinpäin, mutta sitten korjaillaan... Potalla käynyt viime keväästä asti ja nykyään harvoin vahinkoja sattuu.

Syö itse, koska kukaan ei syötä. Sotkee välillä enemmän, kuin vajaa 1v veljensä, mutta eiköhän se siitä... Sormilla napsitaan, kun kukaan ei huomaa.

Osaa laskea, mutta on numeroista ja kirjaimista niin tohkeissaan, että ne tuppaa menemään useasti sekaisin. Piirtää omiaan, kun sille päälle sattuu.

Puhuu melko hyvin ja itse ymmärrän 99,9% puheen. Ei sano ärrää. Muut kirjaimet taitaa tulla...? Muodostaa lauseita ja eri aikomuotoja alkanut tulemaan. Sanojen eri muodot tulevat välillä vähän hassusti.

Meillä myös tyttö kotihoidossa ja käynyt syksystä asti kerran viikossa kerhossa. Sitä ennen lähinnä leikkipuistoissa oli vieraslapsi kontakteja. Mielestäni lapsesi kehitys ei kuulosta millään tapaa oudolta. Missä hän on "hyvä"? Taitava liikkumaan?

 

[alkuper.]

Tämä on aika kamalaa... kun yritän miettiä missä lapsi olisi hyvä. Ei ole ketteräkään. Osaa automerkit ulkoa, siinä ainoa osaaminen.

JonMa, sinun viestistäsi tuli vain pahempi mieli, tyttösi on paljon taitavampi ja puoli vuotta nuorempi.

 

[JonMa]

No se että automerkit tietää on jo paljon. Meillä kaikki autot on meesuja, eli mersuja. Eikä näin pienet lapset vielä ole taitavia. Kehittyvät omaa tahtiaan. Älä huoli!

 

["vieras"]

Mulla on "normaali" 3v ja "epänormaali"(=siis erityislapsi) 5v
3v osaa: syödä siististi sekä lusikalla että haarukalla, ei ole tarvinnut ruokalappua ainakaan yli vuoteen, käy omatoimisesti wc:ssä(kakkapylly pyyhitän), tunnistaa lähes kaikki kirjaimet ja on niistä sekä numeroista kiinnostunut, leikkii mielikuvitusleikkejä sekä yksin, että kaverin kanssa, osaa pukea itse, hiihtää, lustelee...

Ja tuo 5v kolmevuotiaana (ja osittain edelleen) syöminen sotkuista, pöytä ja vaatteet ruuassa, nyt vasta alkanut kiinnostua kirjaimista ja lähes kaikki jo osaa, numerot ei kiinnosta, eikä niitä tunnista. 3v ei tunnistanut värejä, piirtäminen alkeellista, leikit kavereiden kanssa ei oikein onnistuneet, mutta ei myöskään osaa leikkiä yksin, ei juurikaan mielikuvitusta, oppi myöhään kuivaksi, liki 3v vasta vaippa jäi pois.
3v ei ollut vielä mitään intoa opetella pukemaan...

 

[chef]

Me oltiin juuri 3v neuolassa, jossa kai olisi pitänyt jo jokunen väri tunnistaa. Lapseni ei tiennyt yhtäkään.

Piti piirtää pää, silmät ja suu. Tähän asti kaikki ok. Mutta kun piti piirtää terkkarin kehoituksesta jalat, lapsi katsoi terkkaria haavi auki ja totesi että hän piirtää nenän. Ei siis osannut piirtää jalkoja.

Pottailu sujuu vaihdellen. On päiviä kun se sujuu hyvin, mutta on myös päiviä jolloin tulee useampi vahinko. Isosisko oli 2v3kk iässä täysin kuiva, tämä lapsi ei vielä päiväkuivakaan.

Yhtäkään kirjainta lapsi ei tunnista ja numerotkin on vielä melko hakusessa. Pyysin äsken laskemaan ja hommahan sitten eteni näin: 1,2,3,4,5,12,2,3 joten eipä siinä kovin pitkälle päästy

Mutta lapseni on silti ihan normaali. Ja normaalilta kuulostaa myös se sinun lapsesi

 

["neljän lapsen äiti"]

Lapsi on NORMAALI,vaikkei olisikaan taidoiltaan aivan samanlainen kuin kehittyneimmät sen ikäiset. Ei kannata verrata "parhaisiin".

 

["vieras"]

Tämä on aika kamalaa... kun yritän miettiä missä lapsi olisi hyvä. Ei ole ketteräkään. Osaa automerkit ulkoa, siinä ainoa osaaminen.

JonMa, sinun viestistäsi tuli vain pahempi mieli, tyttösi on paljon taitavampi ja puoli vuotta nuorempi.

Juu, sama olo tuli mullekin, kun tytön 5v vasu-keskustelussa yritin miettiä, mitä hyvää tytössä on
Ja tuosta pienemmästä ei oikein muuta tullu mieleen kun positiivista...
(siis se vieras, joa kirjoitti 3v ja 5v lapsistaan)

 

[saman ikäisen tytön äiti]

Ihan normaalilta tuo kuulostaa.

 

[....]

Ou mai... mun lapsi on aivan epänormaali jos 3-vuotiaan pitää osata kaikki mitä ap. lapseltaan vaatisi. Anna lapsen olla lapsi. Jos ei mitään suurta selvää vikaa ole, se siitä vielä kehittyy ja oppii

 

["Riksu"]

Mielestäni lapseni on aivan normaali, ihanan raivostuttava 3-vuotias:

Hän osaa piirtää sujuvasti vain suttua, ympyrä tulee jotenkuten, jos sattuu hyvä päivä. Puhuu kohtuullisen hyvin, mutta ihan höpöjä. On päiväkodissa, muttei oikein osaa olla vieraiden lasten kanssa. Jännittää ja vierastaa, eikä ole omatoimisesti koskaan sanonut vieraalle sanaakaan. Lapsi kiukuttelee, uhmaa ja rikkoo tavaroita. Yrittää pukea itse vain päiväkodissa ja sielläkin tarvitsee apua. Syö huonosti, pelleilee ja kiukuttelee ruoan kanssa, suttaa välillä ihan tahallaankin. Tunnistaa oman nimensä alkukirjaimen, ei tunne numeroita, laskee ehkä kolmeen asti oikein. Automerkit osaa ja käy potalla, mutta haluaa pitää äidin kädestä kiinni, ennen kuin nukahtaa ja kömpii joka yö äidin ja isän väliin nukkumaan.

 

["harmaa"]

[QUOTE="vieras";25467236]Juu, sama olo tuli mullekin, kun tytön 5v vasu-keskustelussa yritin miettiä, mitä hyvää tytössä on
Ja tuosta pienemmästä ei oikein muuta tullu mieleen kun positiivista...
(siis se vieras, joa kirjoitti 3v ja 5v lapsistaan)[/QUOTE]

Se ettei löydä lapsestaan mitään hyvää kertoo jo siit et omassa nuppelissa ei taida kaikki palat olla kohillaan.
Itselleen kannattaa ehkä hakea apua, niin saa olla täydellä sydämellä mukana lapsen kehityksessä.

Ap:n laps kuulostaa ihan normaalilta 3vuotiaalta.Ei tuon ikäisen todellakaan tarvitse olla kiinnostunut numeroista ja kirjaimista.
Niihin kannata verrata jotka osaa sata kertaa paremmin.Toisilla vauhti hidastuu ja sinun lapsesi hoksaa jutun.Ei huolta, jokainen kehittyy omaan tahtiinsa.Se on sinusta kiinni annatko kehityksen tapahtua, vai viivästytätkö sitä turhalla hoputtamisella.

 

[aaaaaaaaaaaaaaa]

Tosi surullista että lapsen pitäisi jo tuon ikäisenä olla jossain hyvä.
Se ettei osaa kertoa mitään positiivista tai asiaa jossa lapsi on hyvä ei mielestäni kerro lapsesta vaan äidistä.

 

["Minttu"]

Hei alkuperäinen

Olen lastentarhanopettaja ja omat poikani ovat nyt 3 ja 4 vuotiaat. Kokemusta löytyy siiis jonkin verran.

Se, että 3-v lapsesi puhuu muille lapsille mummuistaan ym on AIVAN normaalia, lapsi puhuu itselleen tärkeistä ja merkityksellissitä asioista. SE, että 3-v sulahtaisi toisten lekkiin ja puhuisi toisten lasten aknssa niin snottuja "yhteiisä juttuja" vaatisi sen, että lapset ovat yhdessä ja leikki ohjautuisi yhteistä latua, tämä on monille 3-vuotiaille vielä toisarvoinen seikka.

Puheenkehityksenkin kanssa voidaan vielä odottaa, vaikkakin huoli kannattaa varmasti neuvolassa puhua auki, sillä on hyvä, että saat kotiin tarvittavaa materiaalia suun jumppaukseen, jos se nähdään tarpeelliseksi. Jos lapsesi ymmärtää sen, mitä hänelle puhut, ei syytä huoleen ole puheenkehityksessä vielä. Yksittäisten äänteiden puuttumiset usein korjaantuvat viimeistään eskari-ikään mennessä.

Pukeutumiseen suosittelen ottamaan mukaan leikisyyttä ja kannustusta, yhdetkin puetut housut on mahtava saavutus, samoin pottaan tehdyt pissat Lapsi nautti oppimisesta mitä isommaksi tulee ja kannustaminen ja mukana eläminen on parasta palautetta lapselle. Omatoimisuuteen oppiminen on tavoite, mutta sitä kohden edetääna ina pienin askelin!

On mielestäni hienoa, että olet hyvin perillä lapsesi taidoista, vaihteluväli lasten taidoilla on kuitenkin hurja, ja jos lapsesi on seiltä hitaammasta päästä niin se ei tee hänestä tyhmää, eikä toistaitoista. Voimia sinulle, on hienoa, että olet ymmärtänyt lapsuuden ainutkertaisuuden ja valinnut sen että, olet lapsesi kanssa kotona

 

[alkuper.]

Kiitos Minttu ja muut asiallisesti vastanneet

Totta on, että se on enemmän minun ongelmani kuin lapsen, että hän "ei osaa". Hän on minun esikoiseni, ja ensimmäinen vauva jota koskaan pidin sylissä, onko siis ihmekään että en tiedä kaikkea. On ollut minulta typerää verrata muihin, mutta mieli on ollut maassa kun lähipiirissä näitä "lahjakkaita" lapsia on. Jos joku nyt yhtään ymmärtää, niin toivon sydämestäni että lapseni olisi normaali, ja vaikka ei olisi, että hän pärjäisi tässä maailmassa muiden ohella ja muiden kanssa.

Neuvola on kohta, otan siellä puheeksi lapsen puheen. Hänellä vokaalit menevät sekaisin, pieni on peini ja mies on meis jne ja omia sanoja on edelleen paljon. Hän on myös ujo muiden kanssa, ja ehkä tässä on oma sydän sitten ollut syrjällään, että kun lapsi rohkaistuu ottamaan kontaktia, hänen juttunsa ovat sellaisia mitä muut eivät sitten ymmärrä. Mummusta ja autoista... ja hän alkaa usein leikkiä vauvaa, pikkusisaren kanssa kun täällä kotona aina leikkii, niin se jää päälle.

Eilen kun leikkipuistossa lapsi taas leikki vauvaa, minulta kysyttiin että onko hän ihan normaali

 

[TTiu]

meillä 3v tyty ja yökuivana reilun vuoden ollut. tänä syksynä potta-asiat saaneet tuulta alleen. Ja tahtonvoima läpsella ollut suurin jarru. Ymmärtänyt kai itsekin vaipan helppouden. Nyt päivät menevät pääosin pottaille,mut vahinkoja tulee.Etenkin kakka-asian kanssa. Pidättelee niin pitkin,ettei sitten ehkä potalle ehdikään.

 

[Pahvikannu]

Ap, ymmärrän sun tuntemukset, vaikka ymmärrän myös sen ettei lasta pitäisi lähteä vertailemaan vaan antaa kehittyä omaan tahtiinsa... Mulla on myös suurinpiirtein samanikäinen poika, joka ei myöskään ole ihan sitä terävintä kärkeä kehityksessään... Motoriikassa on ongelmia, sosiaalisia taitoja ei ole vielä ollenkaan(ei puhu muille, ei vielä ymmärrä edes yksinkertaisimpia yhteisiä sääntöjä, tyyliin ei saa viedä lelua toisen kädestä tai ei saa töniä, vaan joka kerta näistä joutuu sanomaan jos on jossain missä on muitakin lapsia), ei ole vielä edes päiväkuiva jne. Olen omankin lapsen kohdalla miettinyt monet kerrat onko tuo enää normaalia. Ja kyllä se käytös silti aina osaa hävettääkin, vaikka tietäisikin että se on vielä normaalia, mutta kun muut jo osaavat. Sitä niin toivoisi että oma lapsi pärjäisi muiden kanssa.

Eipä siinä auta kuin niellä ylpeytensä ja myöntää oma tyhmyytensä, ja yrittää vaan vaikuttaa niihin omiin asenteisiin. Me ollaan nyt jätetty muskareissa ja muissa "liian tavoitteelisissa" kerhoissa käynti, koska itse lähdin liian helposti vertailemaan ja ahdistuin muiden ihmettelevistä katseista, enkä osannut keskittyä pääasiaan, lapsesta ja hänen kanssaan tekemisestä nauttimiseen... Keksitään sitten omat tekemisemme, lapsen kehitystason mukaan...

 

[alkuper.]

Ap, ymmärrän sun tuntemukset, vaikka ymmärrän myös sen ettei lasta pitäisi lähteä vertailemaan vaan antaa kehittyä omaan tahtiinsa... Mulla on myös suurinpiirtein samanikäinen poika, joka ei myöskään ole ihan sitä terävintä kärkeä kehityksessään... Motoriikassa on ongelmia, sosiaalisia taitoja ei ole vielä ollenkaan(ei puhu muille, ei vielä ymmärrä edes yksinkertaisimpia yhteisiä sääntöjä, tyyliin ei saa viedä lelua toisen kädestä tai ei saa töniä, vaan joka kerta näistä joutuu sanomaan jos on jossain missä on muitakin lapsia), ei ole vielä edes päiväkuiva jne. Olen omankin lapsen kohdalla miettinyt monet kerrat onko tuo enää normaalia. Ja kyllä se käytös silti aina osaa hävettääkin, vaikka tietäisikin että se on vielä normaalia, mutta kun muut jo osaavat. Sitä niin toivoisi että oma lapsi pärjäisi muiden kanssa.

Eipä siinä auta kuin niellä ylpeytensä ja myöntää oma tyhmyytensä, ja yrittää vaan vaikuttaa niihin omiin asenteisiin. Me ollaan nyt jätetty muskareissa ja muissa "liian tavoitteelisissa" kerhoissa käynti, koska itse lähdin liian helposti vertailemaan ja ahdistuin muiden ihmettelevistä katseista, enkä osannut keskittyä pääasiaan, lapsesta ja hänen kanssaan tekemisestä nauttimiseen... Keksitään sitten omat tekemisemme, lapsen kehitystason mukaan...

Kiitos vastauksesta. Tunnistan tuon tunteen, että muiden ihmettelevät katseet ahdistaa. Huomaan välillä välttäväni leikkipaikkoja, sanon että mennään metsäpolulle ihmettelemään ja keräämään vaikka tammenterhoja tai käpyjä.
Itse tiedän, että vertaaminen on väärin, ja ehkä tässä on joku ylpeyden nielemisen kipuilu menossa, että minun lapseni ei ole se terävin tapaus. Se olen minä, joka tarvitsisin enemmän itseluottamusta tähän asiaan, en vain tiedä miten. Vertaistuella ehkä?

 

["noo"]

Tämä on aika kamalaa... kun yritän miettiä missä lapsi olisi hyvä. Ei ole ketteräkään. Osaa automerkit ulkoa, siinä ainoa osaaminen.

JonMa, sinun viestistäsi tuli vain pahempi mieli, tyttösi on paljon taitavampi ja puoli vuotta nuorempi.

Minusta tuo kuulostaa epänormaalilta että osaa 3v. automerkit ulkoa?

 

[alkuper.]

[QUOTE="noo";25469547]Minusta tuo kuulostaa epänormaalilta että osaa 3v. automerkit ulkoa?[/QUOTE]

Tunnistaa ne yleisimmät automerkit ja muutaman automallin (esim. Nissan Qashqain). Ja Scanian rekat

 

["..."]

Ihan normaalilta 3-vuotiaalta kuvauksesi perusteella kuulostaa.
Sen sijaan en pidän normaalina aikuisena, joka kysyy vauvaa leikkivän kolmevuotiaan vanhemmalta, onko tämän lapsi normaali. :O

Kiitos Minttu ja muut asiallisesti vastanneet

Totta on, että se on enemmän minun ongelmani kuin lapsen, että hän "ei osaa". Hän on minun esikoiseni, ja ensimmäinen vauva jota koskaan pidin sylissä, onko siis ihmekään että en tiedä kaikkea. On ollut minulta typerää verrata muihin, mutta mieli on ollut maassa kun lähipiirissä näitä "lahjakkaita" lapsia on. Jos joku nyt yhtään ymmärtää, niin toivon sydämestäni että lapseni olisi normaali, ja vaikka ei olisi, että hän pärjäisi tässä maailmassa muiden ohella ja muiden kanssa.

Neuvola on kohta, otan siellä puheeksi lapsen puheen. Hänellä vokaalit menevät sekaisin, pieni on peini ja mies on meis jne ja omia sanoja on edelleen paljon. Hän on myös ujo muiden kanssa, ja ehkä tässä on oma sydän sitten ollut syrjällään, että kun lapsi rohkaistuu ottamaan kontaktia, hänen juttunsa ovat sellaisia mitä muut eivät sitten ymmärrä. Mummusta ja autoista... ja hän alkaa usein leikkiä vauvaa, pikkusisaren kanssa kun täällä kotona aina leikkii, niin se jää päälle.

Eilen kun leikkipuistossa lapsi taas leikki vauvaa, minulta kysyttiin että onko hän ihan normaali

 

[alkuper.]

^ Tunnen aika vähän lapsiperheitä entuudestaan, eikä kirjoista ja netistä nyt ihan kaikkea vastauksia löydä... enpä siis aina olen ihan varma, mikä on normaalia. Se kysymys kyllä pisti suoraan sydämeen