Millainen isä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja isän tyttö
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

isän tyttö

Vieras
Millainen isä sinun isäsi on/oli? Millainen isä miehesi on? Millainen isä on lapsesi isä(/isät)? Ja, jos olet mies: millainen isä sinä olet? Millainen haluaisit olla?

Saa kirjoittaa esseen tai mainita 3 hyvää ja 3 huonoa puolta. Tai sanotaan 4 hyvää ja 2 huonoa, näin isänpäivän kunniaksi.

Ja, hyvää isänpäivää kaikille!
 
Hmm..

Isäni oli hyvin työteliäs ja ns.vanhoillinen, olihan viimeisen sodan aikana syntyneitä. Mutta silti tavallaan erittäin ymmärtäväinen ja yritti kehittyä nykyajan mukaan.
Hän opetti minulle terveellisen ravitsemuksen opit omalla tavallaan ja kuinka saan kaiken irti kropastani ja ilmeisesti olen perinyt isältäni vilkaan aineenvaihdunnan sentään, muuta en perinytkään kiitos äitini :D

Ikävä kyllä hänelle oli kasvatettu, että miehen pitää elättää perheensä ja nauttia ei muuten saa sitten mistään. Teki pahimmillaan 4 työtä (onneksi yksi niistä liittyi hänen entiseen liikunnalliseen harrastukseensa).. Äitini oli 21 vuotta nuorempi kotirouva ja otti ilot irti siitä ja haukkuu isääni vielä kuoleman jälkeenkin. Kun lapset lähti kotoa niin ei paljon helpommaksi isäni elämä muuttunut puolison vuoksi ja erotahan ei voinut, vaikka eräs jäi kiinni mm.naapurin ukon kanssa vehtaamisista ja isäni erään työkaverin. :( Säälitti aina.. yritin pyytää meillekin asumaan viimeisinä vuosinaan mutta eräs esti senkin.

Isääni muistelen aina lämmöllä kaikesta huolimatta, hän teki kaikkensa ainakin lastensa eteen vaikka aika kärsimystä ja ilotonsa osittain hänen elämänsä muuten oli kuten itsekin joskus sen totesi.
Onneksi nykyään ei lapsien vuoksi ole kenenkään pakko uhrautua paskan puolison kanssa ns.moraalin vuoksi sentään eli ero ei ole häpeä enää!
 
Mun isä; Ei olla missään tekemisissä. Kertonee riittävästi siitä, millainen hän on.

Mieheni ja lasteni isä; kiltti, rauhallinen, leikkisä, lasten parasta ajatteleva, osallistuva, turvallinen. Tytöltä kun kysyin, niin ihan paras ja rakkain iskä. Kuopus luultavasti samaa mieltä, ei vaan osaa vielä puhua jotta voisi kertoa mielipiteensä.
 
Isäni - mulle maailman paras :heart:. Huolehtivainen, rakastava, ylpeä - siis minusta ylpeä. Olin silmäteränsä, kaikkensa. Toki hän jäi etäiseksikin toisaalta, salaperäiseksi. Mutta yhtä kaikki - minulle isäni oli The One and Only :heart:.

Tajusin sen kaikkinensa vain liian myöhään. Kamala, riipivä ikävä on. Sinne jonnekin runsaaasti rakkautta ja kaihon täyttämiä haleja...

Mieheni on puolestaan omille lapsillensa omistautuva ja heitä suuresti rakastava. Parhaansa yrittää isänä olla, kun on kotona (arjesta on paljon pois työnsä takia), nauttii suuresti koko perheen läsnäolosta - puuhastelee, kuuntelee ja keskustelee kaikkien lastensa kanssa ja viljelee runsaasi syliä sekä aitoa välittämistä, omintakeisesta huumoristaan puhumattakaan. Hänen kanssaan on meidän kaikkien hyvä olla, turvallista ja ennen kaikkea rentoa länsäoloansa kaivataan heti :heart:.

Hyvää huomista isänpäivää kaikille :)
 
4 hyvää...No, innostava, lapseen uskova. Rehellinen. Työteliäs. Uskoi Jeesukseen. 2 huonoa...No, joskus liian ehdoton ja jyrkkä mielipiteissään. Eikä aina tajunnut lapsen erilaisia kiinnostuksenkohteita.
Miestä ei ole.
 
Mä en oikeen tiedä..

Olin itse alle 2-v, kun vanhempani erosivat. Olivat yrittäneet lasta parikin vuotta, ja kun saivat minut, oli ihanaa.. Isässäni ilmeiseti alkoholistin vikaa, ja vanhempani erosivat. Hirveä huoltajuusriita, jonka äitini kuitenkin "voitti". Näin isääni lapsena aika säännöllisesti. Kun hän tapasi tulevan vaimonsa ja he saivat yhteisiä lapsia, oma olemaasoloni isäni elämässä selkeästi väheni; heidän yhteiset lapset olivat ensi sijalla kaikessa, ja olin itse vähän kuin ylimääräinen ja liikaa. En ole ollut isäni/hänen perheensä kanssa tekemisissä lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Eniten surettaa se, että omilla lapsillani ei ole mitään kontaktia serkkujensa kanssa, vaikka tiedän, että heitä on yhteensä ainakin 8.. Isäni on mulle kuollut, vaikka luultavasti elää ja hengittää..
 
Oma isäni 4 hyvää:
Maailman kiltein mies, hoiti minua ja vanhempaa veljeäni kun olimme pieniä, antaisi viimeisen leipäpalasenkin jos jollakulla muulla oli nälkä, rasisminvastustaja.

2 huonoa: oli alkoholisti (tuurijuoppo) ja palkkasotilas

Mieheni 2 nuorimman lapseni isä, 4 hyvää: palvoo minua ja kohtelee kuin kuningatarta, rakastava isä ja aviopuoliso, oli vuorollaan koti-isänä, osallistuu vähintään puoliksi.
2 huonoa; lyhyt pinna ja liian kova ääni
 
ihanaa kuulla teidän kokemuksista, lisää näitä!

Mun isän neljä hyvää: välitti ja oli läsnä (toisin kuin moni ikäpolvensa isistä). antoi mulle kirjallisuuden, kannusti myös klassiseen (yli oman koulutustaustansa; tosin kiinnostuksensa oli aina tarzanista dostojevskiin). Opetti kriittiseen ajatteluun. Ja viimeisenä vaan ei vähimmäisenä: opetti eettiseen ja myötätuntoiseen ajatteluun.

Kaksi huonoa: oli niin herkkä mies, että hänen tuskat ja raivot ei jääneet näkemättä ja kokematta ja kärsimättä myös lapselle. sekä: oli tupakka-addikti joka yritti eroon tupakasta ikävuosinani 4 - 12. Ja vaikeeta se oli ja romahduksia tapahtui. Vieroitusvaiheessa aina oli helvetin kiukkuinen. Sitten välillä haisi tupakalta ja oli niin niin huono-omatuntoinen ja purki päätänsä minuun.

Että sellainen isä. Ihana ja vähäsen kammottava. Ja rakastan häntä.
 
No itse olen isä ja. En mie ossaa sanoa. Henkeni antaisin lasteni puolesta. Olen yrittänyt olla ennenkaikkea rakastava isä ja näyttää sen myös lapsilleni. En mie mittään listoja voi tehä, lapset myöhemmin ehkä voi sellaisia tehä
 
Minun isäni on ystävällinen ja huumorintajuinen mies, joka esimerkillään näytti hyvän isän mallin minulle. Kun olin teini-ikäinen tyttö ja hän minun yksinhuoltajani, hänen selkeä ja tervejärkinen tapansa suhtautua ja luottaa minuun valoi minuun uskoa, etten ole kenen tahansa idiootin arvoinen. "Vain sellainen on sinun kyyneltesi arvoinen, joka ei ensinnäkään halua, että sinä itket".

Iskä :heart: Ja nyt kun hänestä alkaa nähdä miten vuodet ihan oikeasti vierii ja ettei hän enää taivu samaan kuin ennen, tulee minulle kova tarve pitää hänestä huolta. Mutta edelleen hän auttaa ystäviään missä pystyy. Sen hän kuitenkin voisi tehdä, että myöntäisi että voi itsekin välillä olla avun tarpeessa. Hän on aikamoinen umpiluupää monessa asiassa.

Mieheni on aika lailla samantyylinen, ja erittäin loistava isä. Isänpäivän kynnyksellä en suostu hänestä listaamaan yhtään huonoa puolta tähän :) Parempi kuitenkin aina, kaikkien kanssa, keskittyä niihin hyviin asioihin.
 

Yhteistyössä