Toggle sidebar

Millainen elämäntilanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tilanteita
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Tilanteita

Vieras
Kyselisin teiltä vauvahaaveilijoilta elämäntilannetta noin suurpiirteisesti.

Kuinka kauan olette olleet yhdessä, oletteko naimisissa? Minkä ikäisiä olette (ja onko se mielestäsi hyvä ikä saada vauva)? Millaisessa / -kokoisessa asunnossa elelette? Onko sinulla vakkarityö?

Miksi haluaisit vauvan juuri nyt, tuossa elämäntilanteessasi?

Kiitos vastailuistanne. Minua tämä kiinnostaa, sillä mietin perusteluita sille, miksi nyt olisi hyvä aika :)

terveisin Teea
 
Yhdessä viisi vuotta, reilu vuosi sitten mentiin naimisiin, molemmat 28v. Asutaan 135 neliöisessä omakotitalossa ja molemmilla on vakituiset työpaikat.

Vauvaa ollaan haaveiltu kohta kaksi vuotta eli oltiin 26 vuotiaita kun tunsimme itsemme valmiiksi. Mies olisi halunnut jo aiemmin, mutta minulla ajatukseen tottuminen kesti hieman pidempään. Epätoivo alkaa jo nostaa päätään kun vauvaa ei kuulu, mutta olemmepa oppineet ainakin sen että elämää ei voi liikaa suunnitella!
 
miehen kanssa reilu parikymppisiä omassa 130 neliön talossa asutaan ja naimisissa nyt kolmatta vuotta. molemmilla vakkarityö, joten hyvä elämäntilanne mielestäni... =)
 
Minä 32v mies 37v. yhdessä 13v, 12v kihloissa, ensi viikolla naimisiin! 2 lasta, 5,5v ja 2,5v, kolmas viimeinen puuhanalla. Asutaan keski-uudellamaalla, 90m2 paritalossa. Minä kotiäitinä, mies työssä.
 
minä 30v, mies 31v. Yhdessäoloa takana lähes 11v. Aviossa ei olla vielä, avoliitossa kylläkin ja vakkarityöt molemmilla. Talokin on rakennettu ja yläkerta on jätetty kylmäksi niitä lapsia silmällä pitäen, mutta niitä ei vaan kuulu, vaikka yritystä on ollut kesästä -04 asti. Yksi km on tosin takana.

Minä olen ajatellut siten, että miksi ei olisi hyvä aika. Meidän päätöstä vauhditti se, että kävin alkukesästä 04 myoomanpoistossa ja samalla löytyi vähän endoakin. Mielestämme oli parempi aloittaa yritys heti leikkauksen jälkeen, koska ei me tästä enää nuorennutakaan ja kaikkia kremppoja sitä näemmä tulee vanhemmiten. Päätös on ollut oikea, nimittäin muuten ei oltaisi vieläkään tässä tilanteessa. Lapsettomuushoidot aloitetaan ensi syksynä, jos en sitä ennen raskaudu.
 
Minä 24, mies 25, mentiin naimisiin viime kesänä, yhdessä oltu kaksi vuotta. Eleillään vuokralla, 40 neliöisessä asunnossa, missä ehkä mahtuisi olemaan vielä vauvan kanssa, joskin muutto on kyllä pian vauvaiän jälkeen edessä.

Molemmat opiskelemme, mikä nyt ei ole ihan ideaalitilanne, mutta menisi niin pitkän aikaa, jos odottaisimme, että edes toinen valmistuu. Nyt venyy vaan opiskelut vuodella. En haluaisi laittaa lasta päiväkotiin ihan pienenä, joten yritetään sitten järjestää miehen kanssa koulut/työt niin että ei tarvii.

Mies ehkä pitää sitten paussia opinnoista ja menee töihin, niin saadaan vähän rahaa. Mä oon ite ollut töissä silleen, ettei mee äitiysrahat minimiin.

Ollaan ajateltu, että alotetan yrittäminen ja katsotaan miten kauan menee. Ei sitä tiedä, vaikka kestäis siihen asti, että valmistun. Vähän siihen malliin, että suunnitellaan niin paljon kun se on mahdollista ja loput sitä mukaa kun tilanne etenee.
 
Minä 24, mies 25, mentiin naimisiin viime kesänä, yhdessä oltu kaksi vuotta. Eleillään vuokralla, 40 neliöisessä asunnossa, missä ehkä mahtuisi olemaan vielä vauvan kanssa, joskin muutto on kyllä pian vauvaiän jälkeen edessä.

Molemmat opiskelemme, mikä nyt ei ole ihan ideaalitilanne, mutta menisi niin pitkän aikaa, jos odottaisimme, että edes toinen valmistuu. Nyt venyy vaan opiskelut vuodella. En haluaisi laittaa lasta päiväkotiin ihan pienenä, joten yritetään sitten järjestää miehen kanssa koulut/työt niin että ei tarvii.

Mies ehkä pitää sitten paussia opinnoista ja menee töihin, niin saadaan vähän rahaa. Mä oon ite ollut töissä silleen, ettei mee äitiysrahat minimiin.

Ollaan ajateltu, että alotetan yrittäminen ja katsotaan miten kauan menee. Ei sitä tiedä, vaikka kestäis siihen asti, että valmistun. Vähän siihen malliin, että suunnitellaan niin paljon kun se on mahdollista ja loput sitä mukaa kun tilanne etenee.
 
Minä 26,5 ja mies 27,5. Asutaan vuokralla 59 neliöisessä rivariasunnossa rauhallisella seudulla. Perheeseen kuuluu myös kissa ja koira. Mulla vakkarityö, miehellä kaksi työtä molemmat toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla. Yhdessä ollaan oltu reilut 8 vuotta ja vauvasta haaveiltu nyt 7 kuukautta... oman talon rakentaminen olisi tarkoitus aloittaa tämän kevään/kesän/alku syksyn aikana.
 
- yhdessäoloa kohta 7 v., joista vajaa 2 v. naimisissa
- ikää 25 ja 26 v. Esikoinen 10 kk eli pikkukakkosesta haaveillaan
- opiskelijoita, mies lisäksi töissä, minä hoitovapaalla
- vuokrakolmio

- ei haluttu odottaa sitä että on vakityöt ja sen mukana tuoma taloudellinen varmuus, sillä erityisesti omalla alallani työn löytäminen voi olla vaikeaa ja vauvahaaveet olisivat siirtyneet usealla vuodella. Nyt opintoja on 1-1½ v jäljellä, ja toinen vauva saisi tulla vaikka sopivasti gradun valmistuttua.

- perheen perustaminen opiskeluaikana on ollut hyvä ratkaisu: aikataulut joustavat, opinnot edistyvät melkein samaa tahtia kuin ennen vauvaa (aikaa on vähemmän mutta se hyödynnetään paremmin) ja lapsi saa olla kotona mahdollisimman kauan. Tosin taloudellinen tilanteemme on varmaan parempi kuin monella muulla opiskelijalla säästöjen, töitten ja osaltaan isovanhempien tuen vuoksi.
 
Minä 25v., mies 26v. Esikoinen on nyt 1,5-vuotias. Vuokralla asutaan reilu 50 neliöisessä kaksiossa. Joukon jatkona on myös koira. Minä opiskelen, mies vuorotöissä. Hyvin on mennyt! Ei haluttu odottaa enää, koska olisin hyvässä lykyssä jotain 35v. ennen kuin olisin ""sopivassa vaiheessa"" työelämässä jne... Hyvin on opinnot edennyt lapsenkin kanssa (on ollut päiväkodissa 1-vuotiaasta alkaen). Kuten joku tuolla mainitsikin, niin aikaa opiskeluun on vähemmän, mutta sen sitten käyttää tehokkaammin.

Kakkosesta haaveillaan, mutta ei näy, ei kuulu (yritystä 8kk). Siinä myös yksi syy siihen, että aloitimme lapsenteon nuorena. Koskaan ei voi tietää, tarppääkö heti vai kolmen vuoden päästä...
 
Ollaan oltu yhdessä 3,5 vuotta, avoliitossa, rauhallisella kerrostaloalueella. Minä olen jo 31v joten alkaa vaan ikä tuntua siltä, että nyt on pakko alkaa yrittämään, jos kerran lapsia joskus aikoo saada. Naimisiin sit joskus myöhemmin...
 
Minä 27v, mies 23v. Yhdessä 6v, josta 4,5v naimisissa. Opiskelijoita molemmat, vuokralla asutaan opiskelija(perhe)asunnossa. Yksi 2v. poika ennestään ja toisesta haaveillaan.
 
Yhdessä 9 vuotta, joista naimisissa viisi. Kolmenkympin kieppeillä molemmat; aikaisemmin aika ei tuntunut oikealta, ts. vauvakuumetta ilmennyt vasta viime kuukausina...

Oma pt -kolmio, vakkarityöt molemmilla. Tämä elämäntilanne vain tuntuu vauvalle sopivalta:)
 
Olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä jo reilut 7 vuotta, mutta emme ole edes kihloissa. Itse olen 27 vuotias, mies 30. Molemmat olemme vakitöissä ja asumme omassa 80m2 rivitalo kolmiossa.

Meillä on ollut aina yhteisymmärrys siitä, että ensin koulut ja työasiat kuntoon, jonka jälkeen voimme rauhassa keskittyä mahdollisen perheen perustamiseen. Nyt olemme siinä pisteessä, että ""puitteet"" ovat kunnossa ja ihanaksi yllätyksekseni mieheni on erittäin innoissaan asiasta. Joten yrityksemme alkaa ensi syksynä / vuoden vaihteessa :).

Itse tunnen olevani valmis, kypsä äidiksi. Parisuhteemme on todella vankalla pohjalla yhteisten vuosien jälkeen, vaikka naimisissa emme vielä olekaan. Rakastan avomiesteni vuosi vuodelta enemmän, vaikka hermot joskut menevätkin :). Ja tieto siitä että olemme yhtämieltä asiasta, rauhoittaa mieltä. Nyt vain voin toivoa onnea yrityksellemme.
 
Minä 35, mies 41...yhdessä 4 vuotta, naimisissa kolme. Yksi lapsi 3v...nopeassa tahdissa siis! Molemmat vakkaritöissä ja miehellä lisäksi sivutoiminen työ metsästysasioiden parissa. Pankin omistama omakotitalo n. 120 m2, kaksi koiraa... Toista lasta haaveillaan tyttelin kaveriksi kunhan tuo isäntä vaan joutais välillä tuonne kammarin puolelle iltatöiden keskeltä....heh!
 
Yhdessä pian 7 vuotta, kihloissa siitä 5 vuotta. Naimisiin olisi toiveena mennä ensimmäisen lapsen ristiäisissä (syystä, että mies ei halua kirkkohäitä ja minä en maistraattia, joten olis kompromissi).
Minä 28 vuotias ja mies 31.
Minulla määräaikainen työ syyskuuhun asti. Ai nii ja kerrostalo kolmiossa asustellaan. Perheeseen kuuluu myös koira ja kissa. Eipä tästä enää nuorruta, joten eiköhän se jo ole aika alkaa kasvattaa pesuetta.
 
Me ollaan oltu yhdessä vasta noin 1,5 vuotta, saman katon alla viime kesästä.. Molemmilla kova halu saada perheenlisäystä.

Minä olen 28 ja mies vuoden nuorempi. Molemmat ollaan töissä, minä vielä viimeistelen opintojani. Mutta mulla tarkoitus aloittaa valmistumisen jälkeen jatko-opinnot, joka kuitenkin käytännössä tarkoittaa ""normaalia"" ;) työssäkäymistä.

Asutaan toistaiseksi länsi-Helsingissä mukavalla alueella, joskin pienessä 36 neliön yksiössä. Samalta alueelta on jatkuvasti etsinnässä suurempi asunto, johon vauva on tervetullut.

Joku voisi sanoa (ja on ehkä sanonutkin..), että suuria päätöksiä nopeasti tapaamisen jälkeen. Minä taas sanoisin (ja olen sanonutkin), että ""parempaa"" aikaa emme jää odottamaan, koska meistä tuntuu nyt juuri tältä. Ja onnellisempi en ole koskaan aiemmin ollut!!! :)
 
Meillä eka lapsi toiveissa. Mulla ikää 29,5 ja mies 34. Yhdessä oltu 2 v 9kk, kihloihin menty viime kesänä, tänä keväänä naimisiinmeno. Pankin omistama, meidän lainalyhennyksessä omakotitalo.

Molemmilla vakityöt. Vauvahaaveiltu vuosi, nyt yritys päällä.
 
Itse olen kohta 25 (kamalaa, just olin 18...) ja mies 24. Rakkaustarinaa 7.5 vuotta takana, joista kihloissa 5 vuotta. Asumme maalla, miehen kotitilalla, jota jäämme pitämään. Tarkoitus rakentaa omille maille talo, kunhan tässä ehtii.

Minä valmistuin keväällä ja nyt teen väitöskirjaa, joka minun alallani tarkoittaa kyllä ihan normaalia tutkimuksen väkertämistä. Eli minull aon siis vakkarityö, samoin oikeastaan miehelläkin. Mies innostui kouluttautumaan lisää ja aloitti syksyllä amk:ssa.
Minulle vauva olisi saanut tulla jo opiskelujen vaiheessa, mutta mitäs menin rakastumaan nuorempaan mieheen ;) Hän on innostunut asiasta (sen oltua hyvin paljon esillä) viime syksynä ja nyt sitten yritys on kova!

Olen kans sitä mieltä, että ei koskaan ole oikeaa aikaa ""tehdä"" vauvaa. Ensin piti odottaa gradu, nyt pitäsi odottaa väikkäri, sitten pitäisi odottaa ""oikea"" työpaikka. Sitten olisikin äkkiä jo nelikymppinen, eikä esikoisen tulo olisikana enä ehkä niin helppoa. Nyt ei tarvitse (eipä!) heti panikoitua, jos meneekin muutama vuosi haaveillessa. Enkä tarkoita tällä kommentilla nyt sitä, että nelikymppinen olisi liian vanha äidiksi!
 
Vauvakuume on täälläkin kova, vaikka yritystä ei ole vielä aloitettu. Minä vm 83, mies 81. Mä valmistun vuodenvaihteessa, jolloin on myös tarkoitus jättää ehkäsy pois.. ei varsinaisesti aloteta yrittämään, mutta tulee sit jos tulee. Mies valmistuu keväällä -07.

Yhdessä ollaan oltu n, 5 vuotta, asutaan yhdessä vuokralla. Asunnon koko on n. 50 neliötä, ja varmaan katotaan sitten surempaa (omaa) kun olen raskaana.

Vakkarityöstä ei kummallakaan ole mitään varmuutta. Enpä tiedä onko elämäntilanne nyt, tai siis vuoden päästä, oikea, mutta onko se sitä koskaan?! Molemmat halutaan vauvaa ja perheenlisäystä. Mielestäni lapsia saadaan, eikä tehdä. Jostain alitajunnan syövereistä vain kumpuaa halu ja vietti lisääntyä.. vaikka järki vois sanoa, että ehkä kannattais odottaa parempaa työtilannetta.. sitäpaitsi voihan siinä mennä aikaakin, ennenkuin tärppää..
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa