Millainen äiti olet?

[¨¨]

Minulla on yksi lapsi ja olen onnellinen siitä että minulla on lapsi. Mutta.. minulla on ystäviä joilla ei vielä ole lapsia, ja he hehkuttavat että "oi ihanaa kun sinulla on päiväsäde siellä kotona..nauti nyt.."

Kommentit ahdistavat, koska minulla ei esim. ollut vauvakuumetta vaikkakin lapsen halusin. En koe olevani tämä "iloinen äiti siellä kotona lapsen kanssa.." En tiedä..mikä ongelma tässä nyt edes on, mutta tuntuu että pitäisi olla enemmän pullantuoksuinen äiti... ja kun en ole.

 

[........]

ei tarttekkaan olla muuta mitä oot, oot kuitenkin omalle lapsellesi se paras äiti. Mutta kyllä varmasti jokainen äiti tuntee jossain vaiheessa ns syyllisyyttä jostain, vaikkei tarttiskaan, minä ainakin.

 

[sylin pääsee aina]

Ihan normaali maalaisjärjellä ajatteleva äiti.

 

[Minni:)]

Tutulta kuulostaa toi syyllisyys ja huono omatunto. Mulla meni siihen pisteeseen, et yritin olla niin hyvä äiti et lopulta väsähdin ja lähes sairastuin. Kultaisen keskitien hakeminen on välillä vaikeaa, mutta onnistuu ja pitää osata olla armollinen itselleen. Ihan hyvä äiti mielestäni olen, vaikka en mikään pullantuoksuinen äiti ole myöskään. Tosin vajaan kahden vuoden aikana olen innostunut enemmän leipomispuuhistakin, en siksi että pitäisi, vaan ihan omaksi ilokseni ja tykkäähän toki lapsikin.

 

["huhu"]

Relaa nyt vähän. Tuo pullantuoksuinen äiti tarkoittaa sitä ettet koe olevasi sellainen äiti kuin ajattelet että sinun pitäisi olla. Kyse on vain omista käsityksistäsi, eli hellitä vähän. Totuus on että ei se äitiys mitään tähtitiedettä ole eikä aina ole mitään suuria tuntemuksia. Olet sellainen äiti kun olet, ei tarvitse olla mitään muuta. Ei ole mitään yhdenlaista äitiyttä.

 

[Ken guru]

Ihan tavallinen äiti olen. Lapset saa paljon rakkautta ja huomiota, mutta tarvitsen ja otan myös oman aikani. Pikkuvauva-ajoista en pahemmin "piittaa". Erityisesti yhden pienen kanssa on mielestäni ollut vähän tylsääkin. Nyt on kivempi kun tyttö puhuu jonkin verran ja osaa jo asioita (1v4kk).

 

[FreezeCat]

Piti oikein kysyä paikallaolevilta, että mites on? Kuulemma olen hauska ja kiva äiti . Nuorimmainen (4v.) lisäsi vielä että kovin rakaskin. Itse voisin tuohon sanoa, että tilanteen mukaan - hankalakin osaan olla, valitettavasti.

Itse taidan eniten vieläkin painiskella sen tutun ja turvallisen riittämättömyyden tunteen kanssa - kolmen lapsen välissä kun sukkuloin kykyjeni ja taitojeni mukaan, usein on sellainen olo, että Stihliä pitäisi polkasta, jotta jokainen saisi minusta oman palasensa

Mutta. Tässä nämä vuodet ja erilaiset tilanteet sekä ennen kaikkea lapset ovat olleet sellaisina opettajia, että paljosta saan kiitollinen olla sekä paljon saan vielä ottaa opikseni. Mä olen keskusteleva äiti, joka viljelee hurttihuumoria tosinaan jopa ihan noloksi asti :snotty: ja joka osaa olla oikeassa kohdassa tarpeeksi tiukka ja vaativa. Keppiä ja porkkanaa, pullaa ja sitä kamalaa pinaattikeittoakin.

Ja toivottavasti riittävästi, tarpeeksi paljon läsnäoloa, kuuntelemista ja opastamista, rakastamista. Se jää nähtäväksi sitten tuonnempana.

 

["tälläinen"]

Sellainen joka pitää lastensa puolta viimeiseen asti. Veri vaan on vettä sakeampaa.