Millä tavalla sinä olet "erilainen äiti"?

Mietin juuri tässä aamulla, että meillä ei taida olla "lapsentahtista" vaan "äidintahtista" kasvatusta. Eli meillä mennään eteenpäin sillä tuntumalla, että mikä on äidin mielestä parasta lapselle.

 

Eikun oikeasti. Kävikö mielessä keskeytys vai päätitkö ottaa härkää sarvista? Mites opiskelut? Menikö suunnitellusti vai pitikö muuttaa lennosta suunnitelmia? Oliko lapsen isä kuvioissa mukana?

Ei käynyt mielessä keskeytys. Opiskelin itseni ylioppilaaksi, kun vauva oli 8kk. Mies hoiti lasta tuolloin kotona. Lapsen isän kanssa ollaan oltu yhdessä vähän yli 5v, joista 2 vuotta naimisissa. Kuopus meille syntyi, kun oli 20 ja mies 21. Ensi syksynä pitäis alkaa miettimään jatkokouluttautumista, olen siis ollut tähän asti kotiäitinä. Mies työelämässä.

 

No jaa a.
En osallistu lasten tapahtumiin.. laitan jonkun muun asialle.
En osallistu myöskään vanhempainiltoihin, (käyn vain vanhempainvarteissa).
En tee joka päivä ruokaa, voin ostaa eineksiäkin.
Keksin jekkuja, saan huvitusta kiusaamalla lastani.
Olen kova kutittelemaan lastani.
Pussaan lastani myös suulle.
Juon olutta, vaikka lapsi olisi kotona.
En ole siisti tai tätimäinen.
Laitan lapsen leikkaamaan kynteni.
Laitan lapsen ostamaan maitoa tms.
Nukun lapseni vieressä. (on sillä omakin sänky, mutta viihdytään paremmin vierekkäin).
Potkin välillä lastani pepulle, ihan huvikseni.

En nyt muuta keksi. Ei kovin erikoista.

 

Mä olen etä-äiti

 

En oikeastaan millään tavalla - ja olen ylpeä siitä

 

Olen naimisissa lapseni isän kanssa, olemme hyvätuloisia vaikka nuoria (tämä palstan mukaan lähes mahdotonta) ja kuljen yliopiston luennoilla vauvan kanssa.

 

Mä teen koko perheel paljon uniikkeja sisä- ja ulkovaatteit kierrätysmateriaaleist, neulon/virkkaan kaikenlaist, "korutehdaski" löytyy, koti on sisustettu vanhoil kierrätetyil ja tuunatuil tavaroil, imetän leikki-ikäst ja vauvaa, lapset nukkuu vanhempien vieres, täysimetin vanhempaa poikaa yli 8kk (nuorempi edelleen täysimetyksel), ollaan koko perhe kasvissyöjii, lapsil on käytetty/käytetään pelkästään kestovaippoja (jotka suurimmaks osaks mun ite tekemii), Leluja on vähän (sopivast), mut ne on kestävii ja kehittävii (ei muovikrääsää), ei kasvateta lapsii perinteiseen tapaan, ei käytetä pisaraakaan alkoholii, en oo koskaan meikannu, värjänny hiuksii jne. Em. on mun mielest ihan normaaleja juttuja, mut monien muitten mielest ei. :O

 

Mikä se nyt on normaalia ja mikä ei?

Omasta mielestäni olen ihan tavallinen, vaikka muiden mielestä varmaan en

 

Sain esikoisen 17-vuotiaana ja vasta tänä vuona päättynyt on/ off suhde lapsen isään eli rakkaaseen exääni, jonka nyksä pakotti sen muuttamaan pois. Silti vielä perheen yhdistyminen toiveissa, sillä exäni on ollut enemmän isä myös mun nelivuotiaalle kuopukselle kuin yksikään toinen mies vaikkei sen isä olekkaan...Eli erilainen äiti olen siinä mielessä, et olen saanut lapsen kahden miehen kanssa, jotka eivät olisi halunneet saada lapsia silloin siinä elämän tilanteessa (Esikoisen isä oli teini kanssa ja kuopuksen isä perheellinen) Anyways en ole siis mikään tavis äiti jolla mies ja parisuhde ja talo ja kolme lasta, vaan olen ollut yksinhuoltaja käytännössä aina vaikka olenkin ollut parisuhteessa/suhteissa.

 

No ainakin siinä joskus koen olevani kovinkin kummallinen että olen halunnut jakaa vanhemmuuden vastuun tasan mieheni kanssa. Alusta alkaen. En ole missään kohtaa kokenut sellaista "äidinrakkautta" lastani kohtaa että olisin kokenut olevani hänelle täysin korvaamaton. Enkä ole myöskään koskaan kyennyt laittamaan lapsiamme mieheni edelle tärkeysjärjestyksessä. Tasan yhtä merkityksellisiä ovat minulle.

 

Etäopiskeleva,omaishoitaja,4 lapsen äiti,vapaaehtoistyöntekijä.
Olettaisin että olen erillainen.

 

Minulla on lapset 18v, 12v ja 3v eli isoilla ikäeroilla ja kaikilla eri isät. Naimisiin menin vasta yli 30 vuotiaana ja itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa.

Melkein kuin minun elämäntarinani..

Lapset 22v, 17v ja 6v ja kaikilla eri isät. Naimisiin mennessäni olin 30v ja mies minua nuorempi, tosin vain pari vuotta.

 

Meillä on vähintään 7 hevosta (+vuohia ja pari koiraa) kotona, hoidan ne itse. Hoidin ne myös vastasyntyneen kanssa. Kohta on taas uusi vauva ja taapero yhtäaikaa, ja tietysti 2 pientä koululaista lisäksi. Meill' myös saa kaikki olla kuin kotonaan, ovesta tulee ja menee porukkaa ja kaikki käy jääkaapilla miten tahtovat. Yötäkin meillä saa olla aina. Meillä ei myöskään ole kaunista täällä kotona, en tykkää sisustaa. Kodikasta kyllä ehkä vaikka onkin sekaista.

 

En ole mielestäni mitenkään ihmeellinen tai erikoinen äiti.
Lapsieni hoitokaverit kyselee kyllä "Miten sinä aina olet niin hienona" tai sanovat "Ihanat korut" tai "Ihanat kengät sinulla".
Minä ehkä keskiverto-äitiä enemmän panostan ulkonäköön koska työnikin on firman edustustamista suurimmaksi osaksi. On siis fiksut vaatteet, korkokenkää ja asuun sopivat korut. + hiukset laitettu. Mutta en liene siinäkään mikään erikoisuus. Paljonhan meitä on sellaisia.
No, sitten lapsivapailla etuni on että pystyn löysäämään täysin äitivaihteen pois päältä. Silloin nautitaan miehen kanssa ilman että mietitään säilyykö ne lapset hengissä siellä mummolassa. Ja en pode huonoa omatuntoa.

 

Taaperoimettäjä ja kestovaipattaja.

 

Olen erittäin vakavasti traumatisoitunut, eli mielenterveysongelmainen äiti. En kuitenkaan käytä lääkitystä, vaan yritän terapian avulla päästä eteenpäin, joka on välillä erittäin vaikeaa.
Minulle on tehty melkein kaikki, mitä voi toisen tuhotakseen tehdä. Raiskattu, hakattu, kidutettu, yritetty tappaa, tuhottu itsetunto jne.

Esikoisen sain juuri täytettyäni 18 vuotta, hänen isänsä oli erittäin raa-asti väkivaltainen alkoholisti.
Minulla on kaksi lasta nykyisestä suhteesta, eli eri miehelle.
Kahta lastani kohtaan olen ylisuojeleva äiti, toinen heistä on haastava erityislapsi. Yhden lapsen kohdalla hoidan äitiyttäni käymällä säännöllisesti hautasmaalla pitämässä hänen hautaansa kauniina.

Tulen tuskin koskaan tekemään töitä/opiskelemaan itselleni ammatin. Minut tullaan siirtämään työkyvyttömyyseläkkeelle varmaan pian.
Tästä kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa, ja rajua syyllisyyttä siitä, etten voi kantaa korteani kekoon yhteiskunnan hyväksi, vaan olen ns. loinen.

 

Olen erittäin vakavasti traumatisoitunut, eli mielenterveysongelmainen äiti. En kuitenkaan käytä lääkitystä, vaan yritän terapian avulla päästä eteenpäin, joka on välillä erittäin vaikeaa.
Minulle on tehty melkein kaikki, mitä voi toisen tuhotakseen tehdä. Raiskattu, hakattu, kidutettu, yritetty tappaa, tuhottu itsetunto jne.

Esikoisen sain juuri täytettyäni 18 vuotta, hänen isänsä oli erittäin raa-asti väkivaltainen alkoholisti.
Minulla on kaksi lasta nykyisestä suhteesta, eli eri miehelle.
Kahta lastani kohtaan olen ylisuojeleva äiti, toinen heistä on haastava erityislapsi. Yhden lapsen kohdalla hoidan äitiyttäni käymällä säännöllisesti hautasmaalla pitämässä hänen hautaansa kauniina.

Tulen tuskin koskaan tekemään töitä/opiskelemaan itselleni ammatin. Minut tullaan siirtämään työkyvyttömyyseläkkeelle varmaan pian.
Tästä kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa, ja rajua syyllisyyttä siitä, etten voi kantaa korteani kekoon yhteiskunnan hyväksi, vaan olen ns. loinen.

:hug:
Voimia elämääsi. Toivon terapian auttavan kohdallasi ja elämäsi vielä kirkastuvan.

 

:hug:
Voimia elämääsi. Toivon terapian auttavan kohdallasi ja elämäsi vielä kirkastuvan.

Kuin myös

 

Yleisesti ottaen olen kai erilainen siinä että minulla on kaksi vammaista lasta.

Muuten erilaisuus riippunee siitä mihin vertaa.

- jostain näkökulmasta olen erilainen koska olen maahanmuuttaja, omassa ympäristössäni tuomaahanmuuttajatausta on taas varsin tavallista

- joidenkin mielestä oli erilainen ratkaisu että mies jäi välillä koti-isäksi minun käydessäni töissä, varsin tavallinen ratkaisu sekin

- joidenkin mielestä on erilaista tai kyseenalaista että lapset ovat alkaneet ja alkavat päivähoidon "varhain" (1,5-2v) sellaisissakin tilanteissa että toinen vanhemmista on vauvan kanssa kotona

- omassa ympäristössäni olen erilainen siinä että nykyinen kuopus tulee olemaan kotihoidossa niinkin pitkään kuin 2v asti ja vauvan synnyttyäkin on hoidossa vain 2pv/vko

-joidenkin mielestä olen erilainen siinä että olen imettänyt lapsiani pitkään (2x 6kk täysimetys ja pisimmillään 1v9kk imetys), kahta lapsistani myös raskaana ollessani

- ulkosuomalaisena taidan olla erilainen siinä etten välitä marimekosta... Enkä ole missään vaiheessa vielä kokenut koti-ikävää Suomeen, haaveillut sinne muuttamisesta jne

- joidenkin mielestä on erilaista tai outoa se ettei kaipaa omakotitaloa vaan viihtyy paremmin kerrostalossa

- erilaista lienee sekin että olen halunnut saada lapseni sektioilla ja takana kolme kivutonta sektioa, toivon mukaan kohta edessä neljäs samanlainen

 

Olen erittäin vakavasti traumatisoitunut, eli mielenterveysongelmainen äiti. En kuitenkaan käytä lääkitystä, vaan yritän terapian avulla päästä eteenpäin, joka on välillä erittäin vaikeaa.
Minulle on tehty melkein kaikki, mitä voi toisen tuhotakseen tehdä. Raiskattu, hakattu, kidutettu, yritetty tappaa, tuhottu itsetunto jne.

Esikoisen sain juuri täytettyäni 18 vuotta, hänen isänsä oli erittäin raa-asti väkivaltainen alkoholisti.
Minulla on kaksi lasta nykyisestä suhteesta, eli eri miehelle.
Kahta lastani kohtaan olen ylisuojeleva äiti, toinen heistä on haastava erityislapsi. Yhden lapsen kohdalla hoidan äitiyttäni käymällä säännöllisesti hautasmaalla pitämässä hänen hautaansa kauniina.

Tulen tuskin koskaan tekemään töitä/opiskelemaan itselleni ammatin. Minut tullaan siirtämään työkyvyttömyyseläkkeelle varmaan pian.
Tästä kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa, ja rajua syyllisyyttä siitä, etten voi kantaa korteani kekoon yhteiskunnan hyväksi, vaan olen ns. loinen.

 

Tulen tuskin koskaan tekemään töitä/opiskelemaan itselleni ammatin. Minut tullaan siirtämään työkyvyttömyyseläkkeelle varmaan pian.
Tästä kannan jatkuvaa huonoa omaatuntoa, ja rajua syyllisyyttä siitä, etten voi kantaa korteani kekoon yhteiskunnan hyväksi, vaan olen ns. loinen.

Kuulostaa tarpeeksi raskaalta ja surulliselta ilmankin, että kannat syyllisyyttä. Eiköhän tärkeintä ole, että pidät huolta itsestäsi ja lapsistasi. Valtavasti voimia ja hyvää tulevaisuutta sinulle ja perheellesi!

Ketjun aiheeseen liittyen jatkaisin, että olen lähi- ja etä-äiti. Olen myös tietokone- ja konsolipelejä pelaava äiti, joka ei näe pahaa siinä, että lapset pelaavat suhtkoht ikä- ja kehitystasolleen sopivia pelejä ilman tiukkoja peliaikarajoituksia. Olen erakko eli meillä ei juurikaan käy vieraita emmekä perheenä käy kylässä kuin hyvin harvoin sukulaisissa. Kärsin maailmanparantamisideologiasta eli meillä lapsetkin saavat kuulla käsityksiäni siitä, miten maahanmuuttajien ja huono-osaisten asioita tulisi parantaa ja ihmisoikeuksia puolustaa. Tämän seurauksena lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen ja toimin pienimuotoisesti vapaaehtoisaktiivina. Poliittisesti tämä kaikki on johtanut minut samanaikaisesti kokoomuksen ja vihreiden kannattajaksi.

 

[QUOTE="Sitruuna";27440878]Tämän palstan mukaan lienen todellinen harvinaisuus.

Kaikki lapset (3 kpl) on samalle miehelle. Olen naimisissa lasten isän kanssa ja ylipäätänsä mentiin naimisiin ennen lasten hankintaa. Kaikki lapset ovat suunniteltuja ja ennen lapsia oli myös koulut käytynä ja vakityöpaikat meillä molemmilla. Ja esikoisen sain 24-vuotiaana.[/QUOTE]

Muuten sama juttu, paitsi meillä on kaksi lasta. Seurustelu aloitettiin alaikäisinä. Ensimmäinen lapsen synnytin 34 vuotiaana.

Omassa tuttavapiirissäni tämä ei ole mitään harvinaista.

 

Nyt keksin. Täysimetin molemmat vauvani 6 kk ikäisiksi asti.

 

Mä en osaa stressata lapsen syömisestä, nukkumisesta, jokaisesta aivastuksesta, jokaisesta punaisesta poskesta. Annan alke2vuotiaan kiipeillä mis huvittaa, käyttää oikeaa sahaa, vasaraa, poraa, nauloja ja ruuveja. En osta vaatteita sävy sävyyn. Annan lapsen kulkea alasti ulkona niin kauan kuin hän itse niin haluaa. Hanskoja ei ole pakko käyttää.
Ainakin jos naapureihin vertaa niin taidan olla aika rento mutsi. Meillä on muutamia sääntöjä joista pidän kiinni, muuten kasvatus on melkoisen vapaata.

 

Lähes kaikkien vastausten perusteella luulis ettei tässä kysytty 'Millä tavalla sinä olet "erilainen" äiti' vaan 'millä tavalla haluaisit kuvitella olevasi erikoinen' tai 'millä tavalla ajattelet olevasi muita parempi'..