"Koirarotuja perustettaessa on käytetty sukusiitosta, jotta rodun ominaisuudet on saatu vakiinnutettua. Tämä on ns. historiallista sukusiitosta. Rotua perustettaessa käytetään vain muutamaa kantaeläintä, eli tilanne on sama kuin geneettisessä pullonkaulassa. Näiden kantaeläinten perinnölliset ominaisuudet ja sairaudet siirtyvät jälkipolville. Perinnöllisiä sairauksia voi olla vain muutama, mutta sairauksien esiintymistiheys on suuri. Esimerkiksi yksi kymmenestätuhannesta syntyneestä ihmisestä on albino. Albinogeeni ei siis ole ihmispopulaatioissa kovin yleinen. Sen sijaan yksi kymmenestä syntyneestä bedlingtoninterrieristä sairastaa kuparitoksikoosia eli on genotyypiltään sairas, homotsygootti vika-alleelin suhteen. Tämä osuus on aivan toista luokkaa verrattuna ihmisen, suden tai sekarotuisten koirien sairausgeenien ja -genotyyppien yleisyyteen.
Ruotsissa tutkittiin 30 rodun koirien elinikää ja sairastavuutta vuoden 1996 vakuutusyhtiöaineistosta (Egenvall ym. 2000). Pienin kuolleisuus ja sairastavuus oli skandinaavisilla metsästyskoiraroduilla (pohjanpystykorva, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, buhund) ja siperianhuskyllä. Sekarotuiset koirat sijoittuivat eliniän pituuden mukaan kärkijoukkoon ja olivat sairastavuuden suhteen 11 parhaan rodun joukossa (alle 10% vakuutetuista koirista sairasti vuonna 1996). Sekarotuiset olivat tutkimuksessa hyvin edustettuina, niitä oli vuonna 1996 vakuutettuina yli 10.000. Suurin kuolleisuus oli irlanninsusikoiralla (noin 11% koirista kuoli vuonna 1996), tanskandoggilla (vajaa 10% kuoli), dobermannilla ja berninpaimenkoiralla (6% kummallakin) sekä bokserilla (hieman yli 5%). Suurin sairastavuus oli tanskandoggilla (27% vakuutetuista koirista sairasti vuonna 1996), bokserilla (26%) ja suursnautserilla (22%).
Englannissa tehdyssä rotukoirien elinikävertailussa suurikokoiset koirat elivät keskimäärin lyhyempään kuin pienikokoiset (Michell 1999). Lyhin elinikä oli tutkimuksen mukaan tanskandoggilla (hieman yli kahdeksan vuotta). Noin kymmenen vuoden keskimääräiseen ikään pääsivät esimerkiksi dobermann, rottweiler, saksanpaimenkoira, bokseri ja cavalierkingcharlesinspanieli. Pisimpään elivät pienet koirat, ja lisäksi sekarotuiset. Patronekin ym. (1997) tutkimuksessa verrattiin eri painoluokkiin jaettujen koirien kuolinikää. Mitä painavampia koirat olivat, sitä lyhyempi oli niiden keskimääräinen elinikä. 6-13 kiloa painavat koirat elivät noin 2.5 vuotta pidempään kuin yli 45 kiloa painavat koirat. Jokaisessa painoluokassa sekarotuiset elivät 1-2 vuotta puhdasrotuisia pidempään."
http://www.koiranjalostus.fi/seminaariartikkeli.htm